Menneen kesän lämpö ylsi aina joulukuulle asti. Kulunut kesä oli minun muistini mukaan kaikkien aikojen lämpimin ja sateettomin. Esimerkiksi parasta pyöräilykeliä ja uinti-ilmaa riitti läpi koko kesän, aina myöhäiseen syksyyn asti. Uimastadion meni kiinni jo syyskuun alussa, mutta uintikilometrejä kertyi silti kesän aikana yhtä monta kuin käyntejä kantakortilla, eli 44.
Maantiepyörän mittariin puolestaan ajoin kesän aikana 5000 kilometriä, ja lisäksi sekalaista ajoa maastopyörällä noin tuhat kilometriä, kiitos hyvien ilmojen. Matka on suunnilleen sama kuin linnuntietä Helsingistä Dakariin. Huippunopeudeksi kirjautui 64,94 kilometriä tunnissa, alamäkeen ja myötätuuleen tietysti.
Pyöräilyharrastusta pystyy jatkamaan niin kauan, kunnes tiet jäätyvät tai taivaalta sataa vettä. Marraskuun loppuun tiet pysyivät kuivina täällä rannikkoseudulla, ja pyyhkäisin vielä lokakuussakin yhtenä viikonloppuna yhteensä 294 kilometriä sekä ajoin sadan kilometrin päivälenkkejä aina joulukuuhun asti.
Älköön siis kukaan lentotomaattikuorman päällä istuva Brysselin-turisti sanoko, ettei ole harrastettu pyöräilyä!
Nyt ovat tiet lumessa ja jäässä jo täällä Etelä-Suomessakin, joten lienee aika siirtyä luistimille. Se, että laittaisi nastat maantiepyörään, on kuin asentaisi lumiketjut Ferrariin. Onneksi huhtikuuhun on enää neljä kuukautta aikaa.
