Diskurssianalyysia Hyysärin harjoittamasta mokutuksesta

Muslimiterroristien tekemästä iskusta oli ehtinyt kulua vain muutama päivä, kun Helsingin Sanomat katsoi parhaaksi julistaa otsikossaan, että ”Muslimiperheille sopivia koteja ei juurikaan rakenneta”. Näin lehti kantaa huolta ulkomailta Suomeen tulevien siirtolaisten asumisoloista pääkaupungissamme, jossa edes kantaväestöön kuuluville ei tahdo riittää asuntoja, ei sopivia eikä sopimattomia.

Jutun mukaan islaminuskoisten kodissa on tärkeää, että naiset voivat välttyä miesten katseilta tarvittaessa. Esimerkiksi ruokaa voi laittaa kätevämmin ilman huivia, mutta silloin keittiön tulee olla ”suljettu tila”. Jos perheeseen tulee vieraita, miesvieraiden olisi ihanteellista ”käyttää omaa sisäänkäyntiä”. Tytöt ja pojat eivät saisi asua samassa huoneessa enää yli 7-vuotiaina. Näkyvyys asuntoon ei myöskään saisi olla ”suora”.

Jos arkkitehtoniset ratkaisut ovat maailmankuvan manifestaatioita, aika himmeä kuva muslimimiesten ja -naisten menemisistä ja tulemista välittyy.

Minä olen ymmärtänyt niin, että Suomessa voi kukin rakentaa minkälaisen talon itse haluaa. Mutta nämä maahanmuuttajat haluavat näköjään tulla tässäkin asiassa valmiiseen pöytään.

Suomeen on otettu muslimitaustaisia maahanmuuttajia turvapaikanhakijoina ja pakolaisina jo yli 30 vuoden ajan. Mutta vieläkään me suomalaiset emme ole sopeutuneet heidän vaatimuksiinsa. Emme ole kuunnelleet tarpeeksi heitä emmekä tuottaneet heidän vaatimiaan taloja. Miten kehtaamme kutsua itseämme sivistysvaltioksi, mikäli emme osaa mukautua tulijoiden tarpeisiin emmekä palvele heitä kyllin hyvin?

Helsingin Sanomien jutussa jatketaan edelleen: ”Mohamed myös muistuttaa, että kaikki somalialaiset suurperheet eivät elä sosiaalituella vaan kumpikin vanhempi voi käydä töissä ja lapset todennäköisesti opiskelevat.”

Omistusasuntoja muslimiperheet eivät kuitenkaan halua ostaa, vaikka varaa olisikin. Sillä: ”Kaikissa Pohjoismaissa omistusasuntoihin siirtyminen koettiin hankalaksi, koska islaminuskossa korkojen maksamista tai vastaanottamista pidetään vääränä.”

Koronkiskonnasta kieltäytyminen voi puhutella myös suomalaisten sielua, mutta enemmän kyseinen uskonnollisperäinen kannanotto kertoo muslimien sopeutumattomuudesta hyväksymään talousjärjestelmämme perusehtoja, edes tämän nykyisin vallitsevan alhaisen korkotason aikana.

Helsingin Sanomien juttu paljastaa tahattomasti myös osasyyn siihen, miksi pääkaupunkiseudulla vallitsee asuntopula. Kysynnästä johtuva hintakupla on vienyt asunnot tavallisten suomalaisten palkansaajien ulottuvilta. Syy on maahanmuuton aiheuttama väestöpaine.

Sitä paitsi lehden perusväite ei pidä paikkaansa. Muslimeille sopivia asuntoja löytyy pääkaupunkiseudulta runsain mitoin. Vihreiden junaileman keskineliöpolitiikan vuoksi uusiin kerrostaloihin pitää suunnitella myös hyvin suuria huoneistoja, jotta voidaan rakentaa markkinoiden oikeasti kaipaamia pienasuntoja.

Tämä järjetön politiikka on johtanut siihen, että suuret lukaalit ovat tyhjillään, ja kaupungin sosiaalitoimi vuokraa niitä muslimien suurperheille. Näin islam toteuttaa omaa laajenemis- ja valloitushankettaan. Monilapsiset perheet ovat muslimeille tavanomaisia, sillä sosiaalitoimi tukee paremmin ulkomailta tulevia varattomia maahanmuuttajaperheitä kuin suomalaisia ihmisiä, jotka maksavat sosiaaliturvan ylläpidon.

Jos suomalainen yksilö tai perhe joutuu kärsimään työttömyydestä ja tulottomuudesta, hakija ei saa toimeentulotukea, mikäli hänellä on vähäistäkin rahaksi muutettavaa varallisuutta. Sen sijaan humanitaarisin perustein tulevat muslimimaahanmuuttajat täyttävät omistus-, yritteliäisyys- ja kouluttautumisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmämme vaatimukset ollessaan vailla kaikkea tuloa ja varallisuutta. Näin vasemmiston luoma sosiaaliturvajärjestelmä antaa heille kaiken ja luo heille hyvät mahdollisuudet lisääntymiseen.

Kiitoksena tästä syyt muslimien mahdollisista vihanpurkauksista ja tyytymättömyydestä vieritetään suomalaisille ihmisille. ”Väestöryhmien välillä syttyvät konfliktit asuinalueilla voivat joskus johtua liian pienistä asunnoista tarpeeseen nähden”, valistaa Helsingin Sanomien haastattelema Helsingin kaupungin sosiaaliohjaaja ja jatkaa: ”Esimerkiksi 12-henkisen perheen on vaikea löytää asuntoa, kun isoja perheasuntoja rakennetaan vähän. Liian pienessä asunnossa voi tulla valituksia metelistä tai ruoanlaitosta.”

Totuus on, että suuria asuntoja ei rakenneta liian vähän vaan liian paljon. Eikä muslimimaahanmuuttajien oman perhesuunnittelun epäonnistuminen ole suomalaisten vika. Yleensäkin ihmisten pitäisi itse vastata jälkeläisistään ja perheoloistaan. Vain maahanmuuttajatko muka joutuvat asumaan ”liian pienissä asunnoissa”?

Helsingin Sanomien vuolaalla kyynelehtimisellä maahanmuuttajien puolesta on vain yksi tehtävä: suomalaisten pehmittäminen hyväksymään jatkuva maahanmuuttajien virtaaminen Suomeen. Jutun yleisökommenteista päätellen jutut tuntuvat toimivan tämän tarkoitusperän vastaisesti.

Samaa maahanmuutto- ja mokutusmyönteistä asennemuokkausta Helsingin Sanomat jatkoi jutussaan, jonka mukaan ”Romanian romanit pelastivat lumenluontiyrittäjän”. Että ihan pelastivat!

Joku kadulla asioita seurannut suomalainen puolestaan sai aiheen todeta, että heti kun tekevät jotain, niin on Helsingin Sanomat siitä mesoamassa. Eikä ollut ensimmäinen kerta, vaan aiheesta on kehittymässä todellinen urbaanilegenda.

Jo vuonna 2010 Helsingin Sanomat teki suuren jutun, kun vastaanottokeskusten asukit osallistuivat lumenluontiin Helsingissä. Yhtä vastaanottopaikkaa kohti (hinta noin 17 000 euroa vuodessa) näistä talkoista tuli kalliita lapiollisia. Mikäli jokainen huitaisi keskimäärin 170 lapiollista, yhden hinnaksi tuli 100 euroa. Itse kirjoitin aiheesta tässä ja lupasin huiskia tuolla summalla kotikatuni puhtaaksi koko talven ajan.

Ei ihme, miksi Helsingin Sanomia sanotaan ”Hyysäriksi” ja ”Somalian Sanomiksi”. Lyhytkin diskurssianalyysi paljastaa, mitä lehti ajaa. Ja tilauskantansa laskee kuin lehmän häntä.