Yhdet vielä...

Ilta-Sanomat raportoi tänään, että Suomen valtion velka ylitti 100 miljardin euron synkeän rajan. Lehdistö iloitsi asiasta laajemmin jo viime marraskuussa Keskuskauppakamarin velkakellon lähestyessä maagista rajaa. Uuden lainanoton ja vanhojen velkojen samanaikaisten erääntymisten vuoksi velka ei kasva tasaisesti, ja siksi velkapääoman pinnalla esiintyy muutaman miljardin väreilyä.

Taloustieteen vuoden 2008 Nobel-voittaja ja Princetonin yliopiston professori Paul Krugman kirjoitti vuonna 2012 The New York Timesiin kolumnin ”Kukaan ei ymmärrä velkaa”, jossa hän neuvoi olemaan huolestumatta valtioiden velan absoluuttisesta määrästä. Hänen mukaansa valtion ei tarvitse periaatteessa koskaan maksaa velkojaan pois. Valtiot ovat ikuisiksi tarkoitettuja instituutioita, joten velan määrällä ei ole suurta merkitystä, vaan ainoastaan sillä, ettei velka kasva verokertymää nopeammin ja hukuta alleen bruttokansantuotetta tai kansantuloa. Tärkeintä Krugmanin mukaan on, että velkojen maksu rullaa ajasta aikaan.

Velkaantuminen on kuitenkin tehnyt valtiot riippuvaisiksi pankeista. Päätösvaltaa on siirtynyt kansalaisilta kansainvälisille pankkiireille. Tämä on ollut demokratian tappio. Jos korot nousevat, velkojen maksu vaikeutuu. Näin on käynyt Kreikalle, jolle myönnetään lainaa 800 prosentin korolla. Pankit ovat myös riistäneet euroalueen vaatimuksista selviytymättömien valtioiden kansallisvarallisuuden haltuunsa. Krugmanin peittelemä totuus on, että velkaantuessaan valtiot köyhtyvät.

Kestämätön on myös Krugmanin argumentti, että valtioita ja yksityishenkilöitä ei pitäisi verrata keskenään, koska valtiot ovat ”ikuisia” toisin kuin ihmiset. Tämä näkemys pitää paikkaansa vain, jos perusoletus on tosi ja valtiot todellakin ovat ikuisia. Historia ei anna kovin rohkaisevaa näyttöä tästä. Velkojat voivat lähteä hakemaan saataviaan myös aseellisesti, jolloin syttyy sotia ja velkoja aletaan kuitata väkivaltaisesti. Taloudellinen painostus voidaan jo sinänsä nähdä aseettoman väkivallan muotona. Krugmanin argumentti lieneekin ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että hän puhui Yhdysvaltain oloista, ei Euroopan.

Talousneron mielipide antaa näyttöä siitä, että talouden ilmiöitä ei pitäisi tarkastella vain kapealla kauppiaan järjellä. Talous on perimmältään vallan käytön muoto ja ilmaus. Talous sikiää ihmisten käyttäytymisestä, ja siinä realisoituvat arvostukset, mielipiteet, järkiperäiset valinnat ja tunteet. Taloudelliset valtasuhteet myös vaikuttavat syvälle ihmisten elämään: käyttäytymiseen, elintasoon ja elämänlaatuun. Sen vuoksi olisi tärkeää, että taloutta arvioitaisiin filosofisesti, niiden arvojen näkökulmasta, jotka vallitsevat talouden pintailmiöiden takana.

Suomi velkaantui viime vuoden tammikuusta 8,5 miljardia euroa. Nyt on kansallinen hätätila, sillä velan paisuminen tarkoittaa, että kansallista omaisuutta tuhoutuu koko ajan vastaavalla vuosivauhdilla. Tämä vastaa kevyttä sodankäyntiä.

Taloutemme tuhoajat toimivat kuin Turmiolan Tommi, joka ottaa kotitalouteen velkaa voidakseen maksaa vielä yhden juopottelukierroksensa. Hallitukset toimivat kuin korviaan veloissa oleva Valhe-Vallu, joka koettaa saada vielä yhden pikavipin tai kulutusluoton kustantaakseen rapakuntoisen elämäntapansa. Viime vuonna tehty 2,5 miljardin leikkaus budjettiin oli liian pieni, ja menoja olisi pitänyt supistaa 8 miljardin euron verran, esimerkiksi säästämällä 4 miljardia ja korottamalla veroja toisen mokoman.