Miksi Helsingissä on kallista?

Helsingissä on kallista asua, koska muualla Suomessa on niin kurjaa. Samalla kun niin sanottu muu Suomi taantuu ja ajautuu syvenevään köyhtymiskierteeseen, myös Helsingissä asumisesta tulee entistä tukalampaa. Mukavaa ei ole lopulta missään.

Euroopan unionin aiheuttama kansallisvaltioiden heikentyminen ja alueellisten keskusten sekä liikenteen solmukohtien korostuminen ovat johtaneet metropolisoitumiseen, joka muistuttaa antiikin yhteiskuntien keskittymistä kaupunkivaltioihin. Se tuo mieleen Euroopassa uudelle ajalle asti voimassa olleen tilkkutäkin, joka koostui ruhtinaskunnista ja jossa kaupungit olivat voimatekijöitä.

Kaupunkivaltioiden paluu ja väestön keskittyminen keskuksiin eivät ole olleet ihmisille onneksi. Maaseudulla kiinteistöjen arvot laskevat, elinkeinoelämä vetäytyy, työttömyys kasvaa, kynnelle kykenevät muuttavat pois ja eläkeläiset jäävät. Itä-Suomi tyhjenee sotaharjoitusalueeksi.

Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat karkaavat palkansaajien ulottuvilta, ahtaus lisääntyy ja elintaso laskee. Lopulta myöskään Helsingin tuntumassa eivät viihdy muut kuin ne, jotka pystyvät valloittamaan itselleen asuinsijan keskustan arvokiinteistöistä tai merellisistä lähiöistä. Radanvarren pajupuskissa voidaan pahoin.

Rahan arvo mitataan nykyään asumisen hinnassa. Näin ajatellen rahalla ei ole paljoakaan arvoa Helsingissä, jossa asunnon ostamiseen eivät riitä keskipalkatun ihmisen elinkautiset tulot. Asuntojen hintojen lasku on polttanut rahat myös maaseudulla asuvilta, jotka asuntoaan myydessään huomaavat, että sijoitetusta pääomasta on voinut palaa kolmannes pois. Tästä todistaa teknologiayritys Reaktorin tänään julkaisema asuntojen hintojen alueittainen muutoskartasto, jonka mukaan hintakuilu maaseudun ja kaupunkien välillä syvenee myös ensi vuonna.

Miksi Helsinkiin sitten halutaan? Siksi, että muualla voidaan vielä huonommin. Valtion sisäinen muuttoliike kertoo maaseudulla vallitsevasta pahoinvoinnista. Kun autioituvista maalaiskaupungeista ja tyhjenevältä maaseudulta pyritään siirtymään tungoksentäyteiselle pääkaupunkiseudulle, ihmiset ovat pakkomuuttojen edessä ja valitsevat kahdesta pahasta pienemmän.

Helsingin kalleus indikoi, että suomalaisten ihmisten elintaso ja elämänlaatu ovat laskussa. Toisaalta asunnot maksavat Helsingissä mansikoita siksi, että muualla vallitsee autius. Helsingin keskustayksiössä asuinolot ovat kenties pienet, mutta vapaus on suurta. Monet eivät huomaa, että vaikka asunnot ovat kalliita ja ahtaita, kaupunkitila on avara. Kaupan päälle tulee siis koko kaupunki.

Ylitulkintoja välttämättä voisi väittää, että Helsingin kalleus on myös metafyysistä. Siinä, missä amerikkalaisille vapautta edustaa ikuisuuteen jatkuva moottoritie, siinä suomalaisille vapauden vertauskuva on Helsinkiin muuttaminen. Se myös selittää, miksi hanke usein epäonnistuu. Kun tuloksena ei olekaan kaivattua vapautta vaan sääntöjä, tarkkailua ja ahtautta, kyse on ideologian määritelmän täyttymisestä. Se, mikä symbolisesti edustaa vapautta, muuttuu tosiasiassa vapauden kahlitsemiseksi. Tämän väärän tietoisuuden vuoksi pääkaupunkimme on nyt Suomen ja maailman suurin savolaiskaupunki, jossa ihmiset kiskovat toisiaan ilkeän huumorin tikka ikenessä.