Yhdysvaltain kongressitaloa on käytetty monen elokuvan lavasteena. Kun Donald Trumpin koolle kutsumat demokratian kannattajat (eivät siis puoluedemokraatit) innostuivat kansanvallasta niin, että he valtasivat demokratian symbolina toimivan Capitol Hillin, joutui arvostettu building jälleen näyttämön rooliin.
Valtavirtamedia täyttyi tuota pikaa ihmettelystä, miten pikainen valtaus oli mahdollinen, kuinka tarkoin vartioituun ja terrorismin pelossa valvottuun taloon saattoi kävellä tuosta vain ja miten kaikki tuli täytenä yllätyksenä. Sitten annettiin valikoitujen faktantarkistajien selittää.
Paras selitys näyttää olevan se, mikä välittyi kuvista: poliisi avasi ovet, poisti raja-aidat ja suorastaan haali väen sisään. Tuntemattomina pidettyjen valtaajien henkilöllisyydet tiedettiin hetkessä, ja vaikuttaakin siltä, että valtaajat haluttiin sisään, jotta heitä voitaisiin syyttää yhteiskuntarauhan rikkomisesta ja demokratian polkemisesta ja jotta syylliseksi voitaisiin nimetä: Trump!
Tapahtumassa sinänsä ei ollut mitään kummallisempaa kuin siinä, että ylioppilaat vuonna 1968 valtasivat oman talonsa. Sitä pidettiin merkkinä kansanvallan kaipuusta, ja sitä ymmärrettiin ”yliopistodemokratian puolustamisena”, sillä asialla olivat marxilaiset opiskelijat, jotka vaativat myös yliopisto-opetuksen muokkaamista toiveidensa mukaiseksi. Media liputti heidän puolestaan ja muistelee heitä nostalgisesti ja sympatiaa tuntien vieläkin.
Myös Yhdysvalloissa on epäilty, ovatko sielläkin käytössä Antifan keinot, kun kasvojentunnistuksella oli löydetty mellakoijien seasta äärivasemmistolaisen järjestön edustajia. On erikoista, että parlamenttitaloon saapastelusta on syytelty mielenosoituksen koolle kutsunutta Trumpia, sillä valtaus ei olisi ollut lainkaan hänen etujensa mukaista. Päinvastoin: paikalliseen pylvästaloon lompsiminen vain tekee mahdolliseksi syytellä Trumpia väkivallan lietsomisesta ja sitä kuriin laittavista rajoitustoimista.
Sen sijaan Bideniä ja hänen kannattajiaan mielenosoituksen riistäytyminen käsistä hyödyttää, joten tempausta voidaan epäillä hänen hyväkseen järjestetyksi. Vasemmiston rabulistit ovat nimittäin syyllistyneet vastaavaan kaikkialla maailmassa.
Poliittinen vasemmisto tosiaan osaa ”järjestettyjen mielenosoitusten” organisoimisen Kiinasta Venezuelaan ja Albaniasta alpakka-caseen. Toisinaan niillä vastustetaan kapitalismia, toisinaan hurrataan diktaattoreille, ja nyt mahdollisesti soluttauduttiin väkijoukkoon sekä marssittiin vallankumouskulkueena parlamenttitaloon portsarien silittäessä päätä. Tapaa, jolla vasemmistopoliitikot ja media antavat vasemmistoradikaalien tehdä likaisen työn puolestaan, käsittelin tutkimukseni Totuus kiihottaa luvuissa 6.2 ja 6.3.
Oireellista on, että myös Suomessa Eduskuntatalon ympäristö on julistettu turvatoimialueeksi, jolla ihmisiä voidaan ratsata ja kurittaa perusoikeuksista poiketen. Jälleen kerran pitää paikkaansa vanha totuus: ne, jotka sanovat takaavansa turvallisuutemme, haluavat maksuksi vapautemme.
Mitään moraalista pahaa kansanvallan palatsin valtauksessa ei sinänsä ole, vaikka asialla olisivat olleet niin sanotut trumpilaiset. Kapina vain kertoo demokratian karkaamisesta sen omistajien, eli kansalaisten, käsistä vallan salonkeihin. Protestointi taas tervehdyttää, mutta tätä psykologista seikkaa tapahtuman paheksujat eivät ymmärrä lainkaan.
Eräs heistä on Kokoomuksen Petteri Orpo, jonka mielestä kongressitalon valtaus näyttää, mihin ”populismi” johtaa. Tuomitsijalta on jäänyt ymmärtämättä, että ei levottomuuksia mikään populismi luo, vaan suiden kapuloiminen ja järjestelmäpoliitikkojen oma kuuroutuneisuus.
Valtansa menettämisen pelossa tärisevän porvarin mieleen ei tullut, että kansanedustuslaitoksen kansanvaltainen valtaus kertoo vallanpitäjiä kohtaan tunnetusta epäluottamuksesta, joka on ansaittua. Hän siis lukee tilannetta väärin.
Väite, että demokratia ei voi toimia, ellei ihmisiä panna nippuun, on patologinen paradoksi. Sellainen ”tasa-arvo” ja ”yhdenvertaisuus”, joita tuetaan pakkovallalla ja kiristyksellä, eivät ole mitään demokratiaa vaan sosialismia, joka pakotuksen epäonnistuessa johtaa tietenkin levottomuuksiin. Syy: vallanpitäjät eivät ole ymmärtäneet yhteiskunnan psyko- ja sosiodynamiikasta mitään.
Kun istuvan presidentin suuta kapuloidaan valtamedian lisäksi myös sossumediassa, kuten Facebookissa ja Twitterissä, joista Trump on blokattu määräajaksi tai lopullisesti, on selvää, että moinen kansanvallan kuohiminen ja sananvapauden sensuroiminen herättävät vastalauseita kannattajien keskuudessa. Huolestuttavaa olisi, jos eivät herättäisi, sillä politiikkaan ei mikään moderointi kuulu, ja viestien poistelu ”vastenmielisinä” luo läpikotaisen valheellisen kuvan siitä, mitä kansalaiset ajattelevat. Viestinnän estäminen on niin törkeää inhimillisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien rikkomista, että parempaa argumenttia konkreettisten vastatoimien puolesta on vaikea kuvitella.
Kun Facebookin omistaja-perustaja Mark Zuckerberg puolestaan lahjoitti erilaisia kiertoteitä käyttäen lähes puoli miljardia dollaria demokraattivaltaisten kaupunkien postiäänestyksen tekniseen kehittämiseen, ei ole mikään ihme, että luottamus myös ääntenlaskentaa kohtaan heikkeni entisestään, ja epäilyt systeemiin pesiytyneestä vilpillisyydestä ovat oikeutettuja. Mihin tarvitaankaan enää postiäänestyksen kehittämistä, kun sosiaalinen media sössii vaalit myös kampanjoidenaikaisilla sensuroinneilla ja puuttumisilla kansalaisten väliseen viestintään sekä mielipiteisiin?
Jos Yhdysvalloissa puhkeaa pitkästä aikaa sisällissota, syy ei ole taatusti vain minkään ”äärioikeiston”. Käsitykseni mukaan ihmisten kollektiivisessa psyykessä muhii poliittisten väkivaltaisuuksien pommi, jonka räjähdysaineena toimii globaaliksi paisutettu monikulttuuri-ideologia ja sytyttimenä kantaväestön oikeuksiin ja asemaan kohdistettu ylenkatse. Mellakat ovat vaiettujen puhetta, mutta heikkotasoiset yhteiskunta-analyytikot eivät ole ymmärtäneet, ettei Trump-ilmiö ole syy mihinkään vaan oire pitkään jatkuneesta kansallisen edun laiminlyönnistä.
Yhdysvalloissa kuohuaa, sillä liittovaltio on lähtökohtaisesti monikulttuurinen, ja etniset ristiriidat ovat olemassa aitoina etu- ja arvokonflikteina. Suomen valtamediassa niitä on käsitelty kuin ne olisivat omiamme, vaikka maamme on näihin päiviin asti ollut hyvin yhtenäinen. Suomen huvitteluliberaalit porvaripuolueet ja vihervasemmisto pelottelevat yhteiskunnan jakautumisella ja syrjäytymisen tuhoisuudella pyrkien oikeuttamaan liberaalien ja vasemmiston jatkuvaa kapinaa. Tosiasiassa Suomesta on katoamassa keskiluokka, joka piti myös Yhdysvallat tolpillaan. Todellisuudessa syrjintä kohdistuu nyt tavallisiin suomalaisiin, joita syyllistetään ilmastopoliittisella anekaupalla ja kaatamalla muiden maiden kolonialistiset moraalivelat meidän piikkiimme.
Ei ole mikään ihme, että kansat kapinoivat. Myös Suomessa on ainekset protestoimiseen, sillä vihervasemmisto ja hyvinvointiporvaristo ovat yhdessä pakahtuneet halusta oikeuttaa maahanmuuttoa ja vierasperäisten positiivista erityiskohtelua (eli etuoikeuttamista) kantaväestön tappioksi sekä EU-velvoitteiden täyttämiseksi. Sellaiset lakeihin ja sääntöihin viedyt linjaukset ovat epäoikeudenmukaisia ja tosiasiassa vain kylvävät eripuraa ja katkeruutta.
Demokratian arvojen yli käveleminen ja sananvapauden takavarikoiminen ovat käyneet täysin häikäilemättömiksi. Vasemmisto kiljuu ”safe placen” puolesta ja huutaa ”piis pliis” kaikkialla aina yhteiskunnasta yliopistoihin, mutta silti tai siksi maailma on entistä turvattomampi paikka vapaalle totuuden tavoittelulle.
Donald Trumpin viestit, joiden mukaan patriootit ovat ”spesiaaleja” ja hän ”rakastaa” heitä, leimataan ”vihapuheeksi” ja ”väkivallan lietsonnaksi”. Presidenttiä ollaan vipuamassa syytetoimilla vallasta aivan viime metreillä, ja muutamat ovat uhanneet poistaa hänet pakkotoimilla Valkoisesta talosta. Jos se ei ole vihamielistä aggressioiden lietsontaa, niin mikä on? Kyltymättömien vasemmistolaisten mielestä demokraattipuolueen värisuora vallan kukkuloilla ei riitä, vaan he haluavat rähinöivän vallankumouksen.
Trumpin kannanotot eivät vain sovi valtamedian narratiiviin. Pian valtauksen jälkeen hän piti erinomaisen ja sovittelevan puheen, jossa hän pyysi ihmisiä menemään rauhallisesti kotiin, lupasi oikeudellisia rangaistuksia syyllisille – keitä he ovatkin – ja teroitti, että ”yhteinen matkamme on vasta alkamassa”.
Nyt, kun ”demokraatit” alkavat pitää yksinvaltaa sekä Valkoisessa talossa, edustajainhuoneessa että senaatissa, on Yhdysvaltain talous luisumassa kohti konkurssia. Mikäli keskuspankki aloittaa demareille tyypillisen rahan printtauksen ja liittovaltio monetisoi velkansa keskuspankkirahoituksella, on selvää, että kaikkien fyysisten omaisuusluokkien, kuten kullan ja kiinteistöjen, arvo nousee.
Arvatkaa, kuka tai ketkä tuolloin korjaavat voiton. No tietenkin vasemmiston vihaamat kapitalistit ja Donald Trump! Se demarien nerokkuudesta.
Aiheesta aiemmin
