Vihervasemmistolainen hallitus ei todennäköisesti tee aloitetta Suomen turvallisuuspoliittisen linjan avaamisesta eikä esitä Nato-jäsenyyden hakemista – paitsi ehkä äärimmäisessä pakkotilanteessa.
Tämä johtuu kahdesta asiasta: vasemmistopuolueiden kannanmuodostus on juntturalla ja hallitus ei halua kantaa vastuuta, mikäli jokin menee vikaan ja Venäjä protestoi asiaa vastaan.
Niinpä puhemies Matti Vanhanen (kesk.) teki hallitukselle aloitteen Nato-jäsenyyttä linjaavasta ”selonteosta”.
Vuoden 2020 lopussa hyväksytty turvallisuuspolittinen selonteko on edelleen voimassa, mutta muuttuneessa tilanteessa tarvittaisiin uusi.
”Muuttunut tilanne” suurentaa nähtäville shakin pelaajien klassisen probleeman, jossa yksi siirto muuttaa pelin aivan kokonaan.
Vaikutus oli jättiläismäinen. Se osoittaa, miten syvällä status quon tainnuttamassa unessa valtakunnan vahtikoirat elivät, vaikka Venäjän varustautuminen ja sen tarkoitukset olivat selvästi näkyvissä jo vuodesta 2008 ja viimeistään vuodesta 2014 asti.
Uusien tilannekuvien laatiminen on työn ja tuskan takana silloin kun asioista pitäisi päättää poliittisin motiivein tai niistä huolimatta.
Ulkoinen turvallisuus ei tosin ole puolueideologinen asia, ja yhteisen vihollisen kyseessä ollessa keskinäinen ystävyys löytyy puolueidenkin kesken yleensä äkkiä.
Miksi sitten selontekoa aletaan suunnitella ja valmistella tällaiseen paikkaan?
1) Eduskunnan selonteon voidaan katsoa vastaavan Nato-jäsenyyden vaatimaa laajaa kansallista konsensusta. Jos puolueet tulevat valiokuntien loimukoivuovien takaa ulos yksimielisinä, voidaan konsensuksen katsoa löytyneen, eikä kansanäänestystä tarvita.
2) Vitkastelemalla eduskunta voi varata itselleen tilaisuuden odottaa, jospa tapahtuisi ihme ja Putinin hallinto syrjäytettäisiin ja olot Venäjällä palautuisivat ennalleen. Venäläisessä kulttuurissa ja Hollywood-elokuvissa kun on tapana, että aina silloin tällöin joku Radzukovits radikalisoituu ja sitten kukistetaan, minkä jälkeen kaikki suutelevat toisiaan.
3) Taktinen hidastelu pelaa kuitenkin Putinin pussin: put in! Ratkaisun siirtäminen on siis sama kuin sanoisi Natolle ”ei”, sillä lopputulos on samanlainen: Suomi ei kuulu Natoon. Niinpä hidasta valmistelua kannattavat ne, jotka yleensäkin eduskunnassa vastustavat Natoa. Myös tämä voi olla syynä hidasteluun.
4) Yksi syy hitaaseen etenemiseen voi olla asiantuntijatiedon muodostuksessa. Sotilasasiantuntemuksen ja ulkopoliittisen tiedustelun verkkaisuuteen vetoaminen on vaikuttaa kuitenkin verukkeelta, sillä Suomen, Venäjän ja Naton välisten suhteiden analysoimiseen on ollut kymmeniä vuosia aikaa, eikä asian arvioiminen ole mitään väitöskirjan tiedekuntakäsittelyä. Muistiot ovat kenraalien kassakaapeissa jo valmiina asehankintalistojen vierellä.
5) Komiteamietintövalmisteluun poliitikot vetoavat aina silloin, kun he haluavat välttää vastuun linjan vetämisestä. Asiantuntijaelimissä vastuu jakautuu ja katoaa, jolloin poliitikot voivat vetäytyä ”huolellisen valmistelun” taakse piiloon. Näin selittyy, miksi kenelläkään johtavalla poliitikolla ei ole selvää Nato-kantaa, vaikka muutoin he kyllä pyrkivät vaikuttamaan kaikkeen. Varovaisuutta he puolustelevat väitteellä, etteivät he halua auktoriteetillaan vaikuttaa asiantuntijatyöhön, vaikka oikeasti he peittelevät rooliaan siltä varalta, että päätöksen teossa jokin menee vikaan.
6) Hyytävin selitys jahkailulle on, että Nato-ovi onkin kiinni. Siitä kertovat kanki-Kaikkosen terveiset, joiden mukaan nyt ei ole oikea aika hakemuksen postittamiselle. Washingtonissa on siis vaihdettu vihreät valot keltaiselle ja sanottu: odota! Sitten Niinistö soittelee hädissään Putinille.
Sekä Natossa että Venäjällä osattaneen nauraa suomalaisille, jotka hakevat palovakuutusta vasta kun naapurin talo on tulessa.
Suomi on jälleen yllätetty housut kintuissa aiempien hallitusten typeryyden vuoksi.
Matti Vanhanen oli itse pääministerinä vuosina 2003–2010, jolloin Nato-hakemus olisi voitu suotuisasti tehdä rauhan oloissa. Vuonna 2004 hän vain sanoi, että ”Nato-optio on säilytettävä”.
Miten muuten olisi voitu menetelläkään, sillä se muu olisi ollut kaatumista Venäjän syliin?
Baltian maat olivat liittyneet Natoon 2004, mutta ulkoministerinä vuosina 2000–2007 ja 2011–2015 toiminut Erkki Tuomioja (sd.) ja presidentti Tarja Halonen (sd.) estivät Suomen liittymisen sillä perusteella, ettei Suomi halua leimautua ”Pohjois-Baltiaksi”. Hän sai Putinilta lahjaksi kissan (kissa on syytön).
 |
| Syy, miksi Suomi ei ole Natossa. |
Vaaliruhtinas Niinistö ilmeisesti tuntee kolmannen puuttuvan tekijän säännön: Jos jotakin saa nopeasti ja se on hyvää, sitä ei saa halvalla; jos jokin on hyvää ja se on halpaa, sitä ei saa nopeasti; ja niin edelleen.
Siksi hän vaatii, että selonteko laaditaan ”ei viivytellen mutta huolella”.
Nyt asiaa aiotaan märehtiä eduskunnassa toukokuun loppuun asti.
Matti Vanhanen sanoo, että ”tällä tarjotaan eduskunnalle mahdollisuus käydä aito keskustelu ilman ennakkositoutumista siihen, mikä lopputulos on”. Hän tähtää eri puolueita edustavan parlamentaarisen työryhmän asettamiseen samaan tapaan kuin laadittaessa turvallisuuspoliittisia selontekoja.
Mikäli käsittely todellakin venyy toukokuun lopulle tai jopa kevätistuntokauden loppuun, toisin sanoen juhannukseen, jolloin edustajat jäävät kesälomille, voimme sanoa hyvästi Natolle.
Se on varmaan tarkoituskin, jotta kansalle ei paljastuisi, että mitään Nato-optiota ei enää ole.
Sitten hallitus voi keskittyä käsittelemään ”Suostumus2018”-aloitetta. Sen ideahan on, että seksuaaliseen kanssakäymiseen tarvitaan selvä suostumuksen ilmaus. Pelkkä mykistyminen ei ole ”kyllä”, mutta myöskään hiljaisuus ei ole ”ei”.
Hallitus voisi ottaa omista näkemyksistään opikseen, sillä Nato-kysymyksessä hiljaisuus on Natolle ”ei”, ja nyt tarvittaisiin selvä ”kyllä”.
Mikäli sitä ei tule, kansanedustajat pääsevät jatkossa lomailemaan Krimille ja voivat sanoa Putinin tela-ajoneuvoille ”tervetuloa”. On kuivat kesäkelit ajella Alakurtista Ouluun.
