Häivehävittäjä F-35 näytti tunteensa tehdessään muutaman Immelmannin Rovaniemen lentokentällä, ja väistyvä F-18 ampui soihtuja. Ne leikkivät ja iloitsevat.
Leikkisyydellään ja iloisuudellaan ne yhdistävät militaristisen diskurssin kodin lämpöön täysin ongelmattomalla ja kurvit suoriksi vetävällä tavalla, kun ensimmäiset F-35-hävittäjät sillä tavoin ”saapuivat kotiin”.
F-16 ja F-18 olivat vielä teinejä. F-22 Raptor poti kahdenkympin kriisiä. Suomeen saatu F-35 puolestaan on jo aikuistunut ja ylittänyt kolmenkympin kipuilunsa.
Meille on vakuutettu ja opetettu korkeimpien rituaalipuheiden taholta, että F-35 (jolla nyt on lempinimi ”Sisu”), kykenee mitä monenlaisimpiin ”operationaalisiin tehtäviin”.
Se sisältää ”suorituskykyjä”, ”vaihtaa dataa”, ”tiedustelee”, ”suorittaa elektronista häirintää”, ”osoittaa maaleja”, ”johtaa taistelua”, ”verkostoituu”, ”hallitsee Power point -esityksiä” ja ”toimii jopa aselavitsana” sekä maksaa parkkipaikat, luolat, aseet ja käyttökulut mukaan lukien hirvittävän paljon niin, että sen vuoksi voivat raueta sekä sosiaaliturva että maanpuolustustahto.
Koneessa on ”sensoreita”, mutta lentääkö se ja nouseeko se ilmaan myös 35 asteen pakkasessa ja lumipyryssä, on epävarmaa.
Voi olla, että uusi sotaratsu ei vain suojele väkivallalta vaan toimii myös maalina. Pahimmassa tapauksessa uudella hävittäjällä uhittelu merkitsee turhanpäiväistä nyrkin puimista ja sapelinkalistelua, jonka kautta poliitikot tulevat tilanneiksi Venäjältä pommin meidän koteihimme.
Viikon toisen uutisen muodosti eduskunnan ilmoitus, että kansanedustajien kodit ”ovat uhattuina”, sillä niissä ”oli käyty”. Kuka oli käynyt ja kenen kodissa, sitä ei kerrottu. Ehkä putkari, sillä wc oli vetämättä ja väliovia väitettiin ”jätetyn auki ja valoja palamaan”.
Dementoituneille kansanedustajille saattaa tapahtua hairahduksia myös kotioloissa, ja vakuutustilastojen mukaan koti on maailman vaarallisin paikka.
Minulla on kuitenkin asiasta parempi teoria.
Miksi kokonaisen vuoden aikana tapahtuneiksi väitetyt ja mystiset kansanedustajien ”kodeissa käynnit” nostettiin esille vasta ja nimenomaan kuluneella viikolla?
Kyseessä on ilmeisesti kokoomuslaisen kansanedustajan Paula Risikon yritys lavastaa kirjeellään peiteuutinen huomion siirtämiseksi pois siitä ikävästä tosiasiasta, että hallitus yrittää juuri nyt vetää matot ja lattiat asumisoikeusasukkaiden alta, kumota aso-asukkaiden kodinturvan ja mahdollistaa aso-lainmuutoksella asumisoikeusasuntojen myynnin.
Tämä koteihin tunkeutuminen olisi uutisoinnin arvoinen asia, mutta juuri sen Kokoomus haluaa haudata pois keskusteluista ja tehdä sen tavalla, jolla aso-asukkaiden pyrkimykset puolustaa asemaansa lainmuutosta vastaan alkaisivat näyttää vähäarvoisilta, kun kansanedustajilla itsellään vakuutellaan olevan tärkeämpiä huolia, jotka liittyvät valtakunnan kokonaisturvallisuuteen!
Turvallisuus on suhde, joka jo käsitteellisten ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää uhan olemassaolon tai oletuksen.
Kun poliitikot takovat mediayleisöjen päähän, että kansanedustajat ovat joidenkin himmeiden ja määrittelemättömien, jopa salaisina pidettävien, uhkien kohteena, on kansanedustajien helppoa panssaroitua ja kylvää epäluuloisuutta, jonka kansanedustajat itse kohdistavat kansalaisiin.
Tarkoitus on pelotella kansalaisia ja lavastaa myös kaikenlainen yhteydenpito kansanedustajiin jonkinlaiseksi ”häirinnäksi” tai ”vaikuttamiseksi”, ikään kuin kansan valittuihin ei saisi vaikuttaa, vaikka juuri he itse vaikuttavat meihin ja meidän koteihimme, tuloihimme, talouteemme ja koko elämäämme.
Lähellä puolueydintä toimivien viestintätoimistojensa avustuksella Kokoomus koettaa siirtää junailemansa poliittiset vääryydet henkilökohtaiseen viitekehykseen: kansanedustajien kokemiksi muka-uhiksi, jotta asumisoikeusasukkaiden pyrkimykset puolustautua Kokoomuksen hyökkäyksiltä aso-lakia vastaan voitaisiin kompromettoida.
Näin koetettaneen saattaa kansalaisten yritykset torjua aso-lain romutus näyttämään jotenkin eriskummallisilta, vaikka kansanedustajien turvallisuushuolet ovat sitä itse.
Lavastuksesta kertoo se, että eihän kenenkään kansanedustajien koteihin voida noin vain kävellä, sillä on kai asuntojen ovissa lukot ja salvat. Vaikuttaa paranoidien puheelta.
Ollaan lähellä mccarthylaista metodologiaa, jos kansanedustajat koettavat puolustaa omaa kelvotonta politiikkaansa vainoharhaisilla, todistamattomilla tai aihetodisteiden varaisilla väitteillä itseensä liittyvistä turvallisuusuhista. Siinä puhuu silloin italialainen taskuvaras, joka huutaa ”ottakaa varas kiinni”. Samalla kun yksi sormi osoittaa kansalaisiin, kolme muuta osoittavat itseen.
Eduskuntavaalien lähestymisen huomaa juuri tästä.
Pyrkimys kehystää politiikkaa kansanedustajien henkilökohtaisilla ”turvallisuushuolilla” on ymmärrettävää, sillä Kokoomuksen kannatuslasku on laittanut monien puntin tutisemaan.
Petteri Orpon leikkauslistat ja samanaikaiset lupaukset, että puolueensa ”ei mene kansalaisten kukkarolle” ovat yhtä ristiriitaisia kuin työllisyyslupauksensa, joten kannatusalenema käy luonnollisesti hermoille. Todellisuudessa hallitus on varallisuusehtoja sosiaaliturvaan lisätessään tilkinnyt budjetin aukkoja kansalaisten omaisuudella ja kätilöinyt verohelpotuksia suurituloisille.
Asiat kuitenkin ovat niin, että jos on pysyviä ansiotuloja, on kykyä maksaa myös veroja, ja ansiotuloverotusta ja korkeimpien eläkkeiden verotusta pitäisi selvästi kiristää, sillä mitenkään muutoin ei voida enää vaikuttavasti ”sopeuttaa”.
Perusturvan leikkaaminen on kuolettanut kotimaista kulutusta, ja hyvätuloisten veronkevennykset ovat päätyneet tuontiluksukseen ja ulkomaisiin rahastoihin.
Toisten rahoilla ja toisten kukkaroista ottamalla elävät niin kuninkaat, kauppiaat, virkamiehet, yrittäjät kuin kansanedustajatkin, joten tavallisten kansalaisten syyllistäminen ja piinaaminen toimii helposti leikkauslistaykkösenä Kokoomuksen omalle kannatukselle.
Mikäli taas kansanedustajien kohtaamat tai kokemat uhat ovat todellakin johtuneet Venäjän hybridioperaatiosta, se puolestaan edustaa Venäjän taholta niin sanottua tökerön vaikuttamisen strategiaa, jonka mukaan toimija ei välitä maineestaan eikä paljastumisestaan, kunhan saa kohteensa ohjattua refleksiiviseen kontrolliin, eli toimimaan itselleen epäedullisella tavalla.
Joka tapauksessa opposition kansanedustajat ja toimittajat ovat nyt juosseet päätä pahkaa Kokoomuksen virittämään ansaan.
Uhkakuvien lietsonta toimii juuri nyt ajankohtaisena savuverhona hallituksen tekemille ja suunnittelemille vääryyksille, sillä se viestittää, että poliitikot itse ovat suuressa vaarassa ja siksi hallitus tarvitsee työrauhan. Nostamalla asian esiin tässä poliittisessa tilanteessa hallitus koettaa korottaa itseensä kohdistuvan kritiikin kynnystä.
Tämä on upseerien ja opettajattarien saksipuolueen Kokoomuksen (ja usein myös pappien ja poliisien kuripuolueena toimivan Perussuomalaisten) tunnettu tapa vaikuttaa: tekeytymällä joidenkin näennäisten, tekaistujen tai oletustenvaraisten uhkien kohteiksi hallituspuolueet koettavat häivehävittää julkisen keskustelun kaikista niistä vääryyksistä, joihin ne itse ovat syyllistymässä.
Näyttöä demokratialle tuhoisasta defensiivisyydestä antoi jo se, kun eduskunta sääti talonsa ja alueensa vuonna 2008 turvatoimialueeksi, jolla kansalaisia voidaan ratsata, läpivalaista ja vaikka pidellä pahoin (aiheesta täällä).
Nyt ”tehdään yhdessä kaikki mahdollinen, ettei kansanedustajiin voitaisi vaikuttaa”, kansanedustajat ”puhaltavat yhteen hiileen”, ”vaalityöhön ei sallita kajota”, koska kentältä satelee paskaa hallituksen niskaan, ja ”hallitus pysyy linjassaan entistä tiukemmin”.
Tällaisen mediamanipulaation turvin hallitus voi ehkä jatkaa vaalikauden loppuun ja viedä läpi myös asumisoikeuslain romutuksen sekä uhata asumisoikeusasukkaiden koteja pakkomyynnit sallivalla lainmuutoksella (aiheesta täällä ja täällä).
Olemme siis samassa veneessä! Meidän aso-asukkaiden kodit ovat hallituksen toimesta uhattuina, ja ne koetetaan ryöstää kaikkien aikojen kiinteistökavalluksella, jota Kokoomus ajaa aso-omistajayhtiöiden hyväksi, jotta ne voisivat realisoida asukkaiden maksamat kodit ja laittaa rahat taskuihinsa.
Aso-asukkaille tarjotaan uhkavaatimusta: osta asuntosi omaksi ja maksa kotisi toiseen kertaan tai jää vuokralle kahden vuoden irtisanomissuojalla. Tilanne vastaa syyttömänä kuolemaan tuomitun oikeutta katsella kalenterista hirttopäivänsä lähestymistä.
Siitä tulikin mieleeni viikon kolmas uutinen. Se kertoi Yhdysvalloissa kuolemaan tuomitun vangin teloituksen epäonnistumisesta. Häneen ruiskutettiin kahteen kertaan myrkkyä, mutta tuomittu pysyi hengissä, ja hänet toimitettiin sairaalan toipumaan. Ilmeisesti vain siksi, että hänet voitaisiin tappaa uudestaan.
Saman toistokaavan mukaan aso-yhtiöt ovat yhä uudestaan ja uudestaan lobanneet ministeriön lainvalmistelijat muokkaamaan asumisoikeuslakia niin, että se mahdollistaisi asumisoikeussopimusten irtisanomiset sopimusten sitovuuden periaatteen (pacta sunt servanda) ja taannehtivan lain kiellon (ex post facto) vastaisesti, toisin sanoen oikeusvaltioperiaatteita rikkoen.
Tämän vääryyden edessä media ja kansanedustajat ovat menneet mykiksi omertàn valan mukaisesti, tai ne hymisevät sille hyväksyvää hyrinäänsä kuin trappistimunkit luostarissa.
---
Päivitys 10.11.2026: Vaahtoamalla kansanedustajien koteihin tunkeutumisesta hallituksella on ollut ketunhäntä kainalossa myös siksi, että hallitus ajaa nyt kiireellistä perustuslainmuutosta, jolla koetetaan murtaa yksityiselämän suojaan (PeL 10 §) sisältyvä kotirauha ja ulottaa suojelupoliisin yleisratsiat suomalaisten ihmisten koteihin.
Tällainen ”tiedustelu” ei olisi todennäköisesti vain konkreettista vaan esimerkiksi kotien tietoliikenteen etävalvontaa matkapuhelimiin ja tietokoneisiin Supon toimesta sujautettavilla vakoiluohjelmilla.
Kun tähän muistetaan se, että hallitus on antamassa Kelalle oikeuden urkkia asumistuen saajien pankkitiedot suoraan pankeista pankkisalaisuuden, omaisuudensuojan, yksityiselämän suojan ja yhdenvertaisuuden vastaisesti, mustelmansininen hallitus on tekemässä maastamme poliisivaltion, jota SDP on menossa kannattamaan omassa ajattelemattomuudessaan. Ei tule sinipunaa silti, eikä myöskään vaalivoittoa demareille tuolla pelin.
