Terassitupakointi tuomiolle

Kuten kaikki varmasti jo tietävätkin, olen täysin suvaitsematon monia arkipäiväisiä asioita kohtaan. En suvaitse kerrassaan mitään sellaista, minkä tiedän varmasti haitalliseksi. Platonin käsityksen mukaan hyveellinen ihminen toimii vain sellaisella tavalla, minkä hän tietää hyväksi, ja haluaisi kieltää kaiken sellaisen, mistä saattaa olla itselle tai toisille ihmisille vahinkoa.

Tupakointi on erittäin vahingollista sekä tupakoitsijoille että sivullisille. Tämä on tieteellinen tosiasia. Tehdessään lopun ravintolatupakoinnista poliittinen valta sääti oikean lain, mutta se myös epäonnistui mahdollistaessaan pykälien kiertämisen, kun tupakoitsijat siirtyivät sankoin joukoin terasseille.

Terassikausi on pian alussa. Minä puolestani asun Isolla Roobertinkadulla, joka on kävelykatu ja jonka varrelle on ikävä kyllä pesiytynyt mitä hämärimpiä ravintoloita ja muita ruumisarkkuliikkeitä. Minun ikkunoideni alapuolella on ainakin kolme terassia, joilta tupruaa sankka tupakansavu yötä päivää. Kesäisin asuntoni on niin täynnä tupakansavua, että kotonani on vaikeaa nähdä eteensä, eikä tuulettaminen auta tietenkään yhtään. Talvipakkasilla terasseilta kohoaa niin ikään savu, joka etsiytyy ilmastointikuilujen kautta sisätiloihin. Ongelma ei ole rakennustekninen, vaan se on tupakoinnin salliminen väärässä paikassa.

Kyseinen väkivalta pitäisi saada loppumaan. Terassitupakointia on vastusteltu julkisissa puheenvuoroissa paljon. Korkein oikeus valitettavasti salli parveketupakoinnin yksityisissä taloyhtiöissä, vaikka myös parvekkeilta savu leviää asuntoihin ja pihoille. (Päätöksen tekijänä oli tosin henkilö, joka oli toiminut tupakkateollisuuden asianajajana aiemmin, eikä hänen esteettömyydestään ole varmuutta.)

Sen sijaan terassitupakointi on institutionalisoitua ja systemaattista kaasuttamista, jolla ei näytä olevan mitään rajaa. Siksi se pitäisi kiireellisesti kieltää. Vaadin, että viranomaiset, hallitus ja eduskunta korjaavat uutta tupakkalakia niin, että se kieltää jatkossa myös terassitupakoinnin. Pahitteeksi ei olisi myöskään tupakoinnin kieltäminen kokonaan, sillä siitä on todettu olevan pelkkää haittaa sydän- ja verisuonitautien, lukuisien muiden sairauksien ja sademetsätuhojen muodossa.


Hyväksy ”erilainen”

Tupakkateollisuus pyrki taannoin perustelemaan tupakoinnin oikeutusta kuvalehtimainoksin, joissa tupakoitsijoille kerjättiin hyväksyntää koettamalla jakaa kurjuutta tasan. Mainoksissa lausuttiin, että ”hyväksy erilainen [siis tupakoitsija], niin sinun ei tarvitse olla samanlainen [siis raitis]”. Tällainen kahden kaupaksi lavastettu argumentaatio on kuitenkin kestämätöntä. Filosofi Platon lähti Valtio-kirjansa oikeudenmukaisuusteoriassa siitä, että kukaan ihminen ei saa maksattaa omaa nautintoaan tai (edes näennäistä) mielihyvän tavoitteluaan toisten ihmisten kärsimyksillä eikä haitanteolla muille.

Tämä ajatus sisältyy myös nykyisen moraalifilosofian perusteisiin. Niinpä myös minä suhtaudun filosofina täysin suvaitsemattomasti tupakoitsijoiden harjoittamaan terroriin. Aivan yhtä kielteisesti suhtaudun myös kaikkiin sellaisiin ilmiöihin, jotka perustellusti tiedän vahingollisiksi, joten asenteeni ei kohdistu vain yhden ihmisryhmän käyttäytymiseen eikä mielipiteisiin. Aiheuttamisperiaatteen nojalla sen, joka aiheuttaa haitat, pitää vastata myös seurauksista.


Slummiutettu kävelykatu

Koska Iso Roobertinkatu on kävelykatu, sille on levittäytynyt paljon terasseja. Niinpä terassitupakoinnista johtuva haitanteko koskee suurta ihmisryhmää. Kyseisestä savutuksesta pitää tehdä loppu, eikä ravintoloille saa myöntää terassioikeuksia ainakaan niin kauan, kunnes terassitupakoinnin kieltävä laki on saatu voimaan.

Helsinkiläiset tietävät, että Iso-Roba on yksi pääkaupunkimme harvoista kävelykaduista. Vihreät sanovat, että ne ovat ekologisia ja mukavia. Olen asunut kaksitoista vuotta Iso-Roballa. En ole samaa mieltä. Kävelykatujen pitäisi olla mukavia ja viihtyisiä, mutta kaduilla maleksiva roskaväki pitää huolen siitä, että koko alue on slummiutunut. Ja vielä enemmän: Punavuoren puukkobulevardi ei ole slummiutunut, vaan se on slummiutettu.

Alueella vallitseva välinpitämättömyys on tahallista, ja se on seurannut myös viranomaisten piittaamattomuudesta. Kyseisellä kadulla joka toinen vastaantulija on pultsari, ja porttikonkeihin kuseskellaan yötä päivää, vaikka virtsaaminen on kielletty sekä järjestyssäännön, hyvien tapojen että asukkaiden mielipiteiden perusteella. Viihtyisäksi tarkoitetulla Isolla Roobertinkadulla ei ole kiveäkään, jonka päälle ei olisi kustu, oksennettu tai paskannettu. Kadun tiilipäällyste on kulunut ja liattu villisian kuona-aineilla.

Ja meluhaitat ovat hiljaiseksi tarkoitetulla kävelykadulla valtavat: vaikka kyseessä on liikenteeltä suljettu väylä, pihoihin ajo on sallittu ympäri vuorokauden ja kuorma-autoliikenne aamukuudesta puoleen päivään. Tämä merkitsee, että lähikauppojen raskas rekkaliikenne aloittaa autojen peruuttamisesta muistuttavan torvikonsertin aamuisin kello puoli kuusi, kun jokaista kermanekkaa tuodaan lähikauppoihin tavara-autolla. Joskus paketti- ja kuorma-autoja on kadulla niin paljon, että jalankulkijat eivät pääse niiden ohi kotoa lähtiessään. Itse en osta lähistön Alepasta enkä K-kaupasta mitään, koska toivon niiden menevän konkurssiin.

Olen usein ollut vaarassa joutua yliajetuksi kotikadullani, kun taksit ja muut kaaharit käyttävät kävelykatua speedway-ratanaan. Puolilta päivin kadulla kilisevät ja kolisevat ravintoloiden terassit, joiden melu ja möly jatkuu iltakymmeneen asti. Terasseilla savuavat tuhkakupit vahingoittavat ylemmissä kerroksissa asuvien oikeuksia koko päivän, ja iltaisin melua kertyy terassien sulkemisesta sekä tuolien ja pöytien kasaamisesta. Kaasutus puolestaan jatkuu aina aamuneljään, kunnes kapakat vihdoin sulkevat ovensa. Humalaisten huutoa ja yleistä rellestystä sekä rahvaan hourailuja alamaailmasta kuuluu niin ikään aamutunneille saakka. Tunnelma on aidosti etninen. Hiljaista ja viihtyisää Isolla Rooberinkadulla on vain aamuyöllä kello viidestä puoli kuuteen eli puolen tunnin ajan.


Jatkuvan vallankumouksen lopettaminen

Ongelmana ei ole vain häiriköiden käytös vaan viranomaisvallan piittaamattomuus. Vaikuttaa, aivan kuin Suomen lait eivät olisi voimassa Isolla Roobertinkadulla ollenkaan. Jos viereisellä kadulla eli Ratakadulla vallitsisi samanlainen jatkuva vallankumous kuin Isolla Roobertinkadulla, poliisi kävisi varmasti keräämässä rettelöitsijät Supon rakennuksen edestä mustaan maijaan. Koska lait ovat voimassa myös Iso-Roballa, näin pitäisi olla myös siellä.

Klaude Kopteri eli kaupunginvaltuutettu Klaus Bremer ehdotti jo kymmenisen vuotta sitten, että Iso Roobertinkatu avattaisiin liikenteelle. Hän piti sitä liikenteen sujuvuuden kannalta perusteltuna. Olen samaa mieltä, mutta perusteluni eivät ole ensisijaisesti liikennepoliittiset, vaan ne koskevat asukkaiden hyvinvointia. Terassitupakointi, ravintolahälinä, slummiutuminen, yleinen rähjäisyys ja suuret meluhaitat ovat kävelykadusta johtuvia ongelmia. Jos niitä ei saada järjestyksenpidolla katoamaan, on kävelykatu purettava ja palautettava ajoneuvoliikenteelle. Tällöin autoille ja jalankulkijoille olisi varattu oma väylä kummallekin, eikä kenenkään tarvitsisi pujotella sekavan ajoneuvoliikenteen keskellä.

Ehdotan, että 1) Ison Roobertinkadun ravintoloille ei myönnetä terassioikeuksia, 2) viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin terassitupakoinnin lopettamiseksi lainsäädäntöteitse ja 3) että Helsingin kaupunki perustaa Iso Roobertinkatu -projektin, jolla kävelykadun rähjäisyydestä tehdään loppu, kontrollia alueella lisätään, lähikauppojen ja -ravintoloiden oikeuksia perutaan hygienia- ja viihtyisyyssyistä ja alueen liikkeitä velvoitetaan sulkemaan ovensa viimeistään yörauhan astuessa voimaan eli iltakymmeneltä. Siinä olisi Jussi Pajuselle järkevää, konkreettista ja toteuttamiskelpoista tekemistä miljardeja nielevän Helsinki–Tallinna-tunnelin sijaan.