Aku Ankalla ei ole housuja

Poliisin tapa takavarikoida taiteilija Ulla Karttusen teos Neitsythuorakirkko Kluuvin galleriasta ja raiskata kotietsinnän muodossa myös hänen asuntonsa oli arvostelukyvyttömyyden huippu. Poliisi ei pysty näköjään erottamaan, mitä merkitystä on sillä, että lapsipornoa käytetään taideteoksen materiaalina tai seksuaalisen hyväksikäytön raaka-aineena. Vain idiootti ei erota eri kontekstien merkityksiä ja pitää kaikkea lapsia esittävää alastonkuvamateriaalia samalla viivalla olevana.

Toisaalta myös Karttusen on mielestäni turha yrittää puolustautua vetoamalla siihen, että hän ”vastustaa” teoksellaan lapsipornoa. Hänen ei tarvitsisi vastustaa mitään. Asiasta keskusteleminen kyseisen työn keinoin on eri asia kuin sen normittaminen, onko lapsipornon esittäminen taiteellisessa työssä oikein vai ei. Normatiivisia johtopäätöksiä ei siis tarvitsisi tehdä välttämättä lainkaan, eikä varsinkaan aluksi.

Nyt poliisi sensuroi keskustelua herättäneen työn mutta ei puuttunut mitenkään sen esittämään asiaan. Nähdäkseni taiteilijalla tulee olla oikeus käyttää töissään myös sellaista materiaalia, jota jonkin lakipykälän perusteella voisi pitää kyseenalaisena. Mitä pahaa sitä paitsi on alastomissa lapsissa? Tällä menolla roviolle ovat vaarassa joutua niin antiikin kuvapatsaat kuin perhealbumitkin.


Sairasta lapsipornojahtia

Katsoja, joka ahdistuu kyseisistä kuvista, on taantunut omassa seksuaalisuudessaan lastakin alemmalle tasolle. Jos oikeus lähtee taiteen sensuroimisen tielle, se lynkkaa lapsipornografiaan liittyvistä ongelmista niin väärän tahon kuin voi. Viranomaisvallan ei yleensäkään pitäisi kanavoida omaa ahdistuneisuuttaan sellaisella dynamiittityhmällä tavalla, jonka tuloksena voi olla vain todellista nynnytaidetta.

Mieleen muistuu tapa, jonka mukaisesti europarlamentaarikko Pertti Paasio kielsi Elisbeth Ohlsonin Kristus-valokuvien esille panon Euroopan unionin näyttelytiloissa vain siksi, että niissä Jeesus kuvattiin homoseksuaalisena kansalaisoikeustaistelijana ja ”sateenkaari-Kristuksena”. Minua tuo hyödytön sensuuripolitiikka etoo. Mutta saipahan taiteilija teokselleen huomiota.

Karttusen tapaus opettaa, millaista vahinkoa ennakkosensuuri saa aikaan, kun ahdistuneet ihmiset tekevät ilmiantoja turhasta. Myös museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén mokasi menemällä yksinkertaiseen lankaan ja suostumalla siirtämään asian taiteellisesta juridiseen diskurssiin. Juuri tuolla tavoin toteutuu Michel Foucault’n kuvailema pahin tilanne: normit menevät ihmisten ihon alle, ja he alkavat kontrolloida itse itseään. Tällöin ne, joiden pitäisi puolustaa esimerkiksi taiteellista sananvapautta, alkavatkin hädissään vastustaa sitä.

Ennakkosensuurin pahin puoli on, että jos sitä toteutetaan, viranomaisvalta voi itse määritellä minkä tahansa toiminnan rikolliseksi ja poistaa sen saatavilta, jolloin kukaan ei saa tietää, mitä sanottavaa jollakin ihmisellä on. Näin ollen kukaan ei voi myöskään kritisoida yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisuudesta, koska kukaan ei saa kuulla argumentteja.

Tästä syystä sananvapaus on säädetty perustuslain 12. pykälässä ehdottomaksi oikeudeksi, johon tehty lapsipornoa koskeva lieväkin varaus on nyt johtamassa ennennäkemättömiin ongelmiin. Sananvapaus ja sen mukainen vapaa dialogi voivat toteutua vain, jos ketään ei sensuroida ennakolta. Jokainen voi joutua vastaamaan myös esityksistään, mutta kaikilla pitää olla oikeus sanoa näkemyksensä – jopa pedofiileillä, murhaajilla, kansallismielisillä, monikultturisteilla, taiteilijoilla, poliiseilla ja homoseksuaaleilla, esimerkiksi.


Moralismia kansan karttuisasta kädestä

Miksihän muuten pornokuvissa mallit yritetään aina laittaa mahdollisimman nuoren näköisiksi? Miksiköhän myös nuoret itse metsästävät netistä omanikäistensä teinien alastonkuvia? Ei kai vain siksi, että ne koetaan kiihottaviksi ja kiihottavuus hyväksi? Näin paljastuu se totuus, että ihmiset ovat todellakin seksuaalisia ja seksuaalisuus pyrkii menemään kaikkien rajojen yli, varsinkin niiden rajojen, jotka koetaan moralistisiksi ja sellaisina luonnonvastaisiksi.

Sovitaanko nyt, että aletaan yhdessä rakentaa todellista kukkahattumammojen, sädekehänunnien ja rukoilijasirkkojen paratiisia, josta kaikki seksuaalisuus on jynssätty pois alkaen eduskuntatalon hissistä päätyen taidegallerioihin ja pornoluoliin? Ei pornoa, ei seksiä, ei silmiä, ei katseita, ei kiveksiä, ei intohimoja, ei haluja, ei mielikuvia eikä ajatuksiakaan. – Ei mitään. Vain pelkkää anonyymiä kasvottomuutta. Ja viranomaisten ohjeita ja kansalaisten ilmiantoja, läpivalaisua sekä oman itsensä paljastamista viranomaiselle. Sitten kaikki on hyvin.