Maailmanloppu kirpaisee vain kerran

Iltaruskot ja auringonlaskut kiehtovat ihmismieliä, sillä finaaleihin liittyy tilinteko ja ajatus sovituksesta: unelma siirtymisestä levolliseen paratiisiin. Kantilaisittain ajatellen ihmisen tajuntaan sisältyy erityinen ajallisuuden kategoria, joka määrää todellisuuden havaitsemista sen neljäntenä dimensiona. Me hahmotamme todellisuuden alkujen ja loppujen sekä niiden välissä olevan aikajatkumon kautta, vaikka itse todellisuus ei sellainen välttämättä olisikaan.

Suhteellisuusteorian mukaanhan avaruus on venyvää ainesta, joka ”kaareutuu” ja jonka koordinaatistossa esineet lyhenevät tai pitenevät nopeustilan mukaan. Fysiikassa ja matematiikassa voidaan operoida useammillakin ulottuvuuksilla. Energian ja massan välillä on vastaavuus, ja aika ja nopeus ovat riippuvaisia toisistaan. Taidammekin elää jonkinlaisessa Matrixissa – muistattehan elokuvan? Tässä mielessä kantilaisuus ei päde, mutta ajallisuuden kategoria leimaa silti arkielämää raskaasti.

Maailmanlopun ennustukset ovat jälleen muodissa, mikä kertoo ihmisten kokemasta epävarmuudesta. Tuhon evankelistat ovat jälleen nousseet kivien ja kantojen alta ja alkaneet saarnata ennustuksiaan. Harry Potter -elokuvaa ”Kuoleman varjelukset, osa 2” mainostettiin lauseella ”13.7. kaikki loppuu”. Siis tänään. Taidankin jäädä koko päiväksi ulos ottamaan aurinkoa ja odottamaan maailmanloppua.

Puhuttaessa eskatologiasta eli maailman viimeisiä tapahtumia koskevista opetuksista (kreikan kielen sanoista eskatos = ’äärimmäinen’ ja logos = ’tieto’) olisi tietenkin vastattava siihen, mikä tai kenen maailma kulloinkin loppuu. Koko maailmankaikkeus ei voine päättyä, mutta metrisen laajentumisensa lopuksi se voi rysähtää kasaan päätyen mustaksi aukoksi niin sanottuun alastomaan singulariteettiin, jossa suureet ovat klassisen suhteellisuusteorian ja muiden perinteisten käsitysten vastaisesti äärettömiä. Melkoinen jysäri siitä varmasti tulee kaiken pimeässä yössä rynkyttämisen päätteeksi – ellei sitten käy niin, että äärettömän pieneksi pisteeksi tiivistymisestä alkaakin jälleen uusi nousu, ja näin maailmankaikkeus sykkisi sydämen tavoin: hindulaisten legendojen kuvailmassa syklissä.

Mutta maailmanloppu voi kohdata pienemmässäkin mittakaavassa. Mikäli jokin komeetta pyyhkäisisi planeettamme pirstaleiksi kosmisessa törmäyksessä ja kaikki elämä loppuisi Maan päältä, olisi jälleen varottava liioittelemasta omaa inhimillistä näkökulmaamme. Samalla tuhoutuisi vain häviävän pieni osa koko suurenmoisesta universumista, ja tämäkin katastrofi olisi ainoastaan tavanomainen tapahtuma sfäärien harmoniassa.

Nyt lopullista katastrofia ennustaville tuhon odotuksille on jälleen katetta. Tähtitieteilijät raportoivat jokin aika sitten, että aurinkokuntaamme saapunut komeetta Elenin saattaa olla hajoamassa auringonpurkauksen osuttua siihen. Ihmiskunnan maallisen vaelluksen päättymiseen riittäisi, että tämä halkaisijaltaan noin neljäkilometrinen järkäle tai jokin sen osa mätkähtäisi esimerkiksi Euroopan keskuspankin pihaan.

Myös maahanmuutto saattaa riittää aloittamaan maailmanlopun, vaikka heroiinia maistelleet sanovatkin, että ”kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran”. Myös kaikki sienet ovat syötäviä, tosin eräät vain kerran. Maahanmuutto on tässä suhteessa samanlainen ilmiö: sitä ei voida perua. Mikäli jokin avaruuden heimo päättäisi muuttaa tähtitarhain tuolta puolen Maahan asumaan, voi olla, etteivät tulijat olisi käännytettävissä. Siksi ei ole ihme, että fyysikkona ja kosmologina tunnettu Stephen Hawking neuvoi pitämään radiohiljaisuutta ja varoitti houkuttelemasta luoksemme ufoja!

Monien mieltä kiehtoo myös legenda, jonka mukaan avaruudessa vaeltaa kaksi kertaa maata suurempi planeetta, Niburu. Se on kiertolainen, joka tulee aurinkokuntaamme 3600 vuoden välein. Esimerkiksi mayojen kalenteri loppuu vuoteen 2012, jolloin Niburun ennustetaan olevan lähimpänä Maata.

Tämä musta ja silmillä näkymätön planeetta aiheuttaa joidenkin mukaan muutoksia maankuoreen ja saattaa laukaista esimerkiksi voimakkaita järistyksiä. Esimerkiksi ’pimeä energia’ on käsite, joka on luotu selittämään eräs suhteellisuusteorioihin ja alkuräjähdysolettamukseen huonosti sopiva havainto: se, että universumi ei laajenekaan hidastuvasti vaan kiihtyvästi. Niinpä myös yleisen suhteellisuusteorian ongelmat vaativat panemaan sen tarjoaman maailmanselityksen aikanaan uusiksi.

Rajatiedon mukaan Niburu aiheuttaa kolme suurta konjunktiota eli samalle janalle asettumista Maan, auringon ja muiden kiertolaisten kanssa. Niistä ensimmäinen ja heikoin oli 15.3., toinen ja vahvin on 26.9. ja kolmas ja toiseksi vahvin 22.11. Astrologit väittävät, että konjunktioiden aikaan tapahtuu suuria mullistuksia. Esimerkiksi Beetlehemin tähteä on sanottu Jupiterin ja Saturnuksen tai Jupiterin ja Venuksen konjunktioksi. Toisaalta tietyt historian tapahtumat saatetaan ylipäänsä muistaa juuri näiden luonnonilmiöiden takia, ja siksi ne korostuvat ihmisten tajunnassa.

Maantieteilijöiden ja astrofyysikoiden kannalta kiintoisimpia ovat planeettojen ja komeettojen vaikutukset maankuoreen. Niiden on väitetty laukaisevan muun muassa maanjäristyksiä, ja enteellistä onkin, että Sendain suuri maanjäristys Japanissa osui maaliskuun 11. päivään eli lähelle Niburun väitettyä ensimmäistä konjunktiota. Mikäli toinen konjunktio johtaa suureen järistykseen esimerkiksi Kalifornian piilaaksossa, Suomen sanomalehtipaperin tuotantokapasiteetti ei riittäne vahinkojen kirjaamiseen post-tietokoneistuneessa todellisuudessa.

Vielä drastisempia olisivat vaikutukset Maan napaisuuteen. Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikön, Heikki Nevanlinnan, mukaan magneettisen pohjoisnavan liike on kiihtynyt viisinkertaiseksi, ja tätä nykyä se liikkuu kymmeniä kilometrejä vuodessa. Todennäköisimmin syy löytyy kuitenkin Maan sisäpuolella olevasta rautaytimestä kuin tähtitaivaalta.

On mahdollista, että pohjoisnavan liikkuminen enteilee magneettisten napojen vaihtumista. Sekään ei olisi tavatonta, sillä vaihdos on tapahtunut maapallolla viimeisten viiden miljoonan vuoden aikana parisenkymmentä kertaa. Maan magneettikenttä on Nevanlinnan mukaan myös heikentynyt. Magneettikenttä suodattaa avaruuden säteilystä noin kymmeneksen pois, ja mikäli kenttä katoaisi kokonaan, vaarassa eivät olisi vain tietokoneet ja lentoliikenne, vaan tulevaisuudessa ihmiset voisivat joutua katselemaan avaruuden ilmiöitä pinkin väriseltä taivaalta. Mikä kauhun paikka homokielteisille TV-evankelistoille!

Kieltämättä myös minä haluaisin mielelläni nähdä maailmanlopun, sikäli kuin se ylipäänsä tulee. Ensinnäkin siksi, että kyseessä on valtava spektaakkeli. Toiseksi siksi, että olisi kiintoisaa tietää, mihin kaikki loppujen lopuksi johtaa. Ja kolmanneksi sen vuoksi, että kuolema ennen maailmanloppua olisi kuin poistuisi elokuvista näkemättä loppukohtausta. Haluaisin nähdä myös sen, miten käy vastustajilleni, vihollisilleni ja filosofikollegoilleni tässä ilmestyskirjamaisessa menossa.