Eurosta ei tule kansanäänestystä välttämättä

Yhtäaikaiset hyvät ja huonot uutiset syövät usein toisiltaan tilaa. Niinpä Paavo Väyrysen aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa oli kannatusrajan saavuttaessaan jäädä terrorismiuutisten varjoon. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse vielä laittaa kenkiä jalkaan äänestyspaikalle lähteäkseen, sillä kansanäänestystä ei välttämättä tule.

Ensinnäkään (1) eduskunnan ei tarvitse järjestää kansanäänestystä aloitteessa, jonka se tulkitsee perustuslain vastaiseksi tai esimerkiksi ihmisoikeuksia rikkovaksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin toimenpiteisiin eurojäsenyyden kannattajat ryhtyvät torpatakseen koko hankkeen.

Perusteluja hankkeen kaatamiseksi voi olla tosin vaikea löytää. Euroon itse asiassa liityttiin perustuslain vastaisesti, pelkkää tiedonantomenettelyä käyttäen. Ja olisi hyvin vaikea tulkita euron jäsenyydestä äänestämistä myöskään ihmisoikeuskysymykseksi, ellei sitten ajatella, että jäsenyytemme eurossa polkee ihmisoikeuksia sisäisten devalvaatioiden muodossa.

Toiseksi (2) eduskunta voi ryhtyä omasta aloitteestaan toimenpiteisiin eurosta eroamiseksi, jolloin kansanäänestystä ei myöskään tarvitse järjestää. Juuri tämä näyttää olevan Väyrysen päätavoite. Olisihan kansanäänestyksessä se mahdollisuus, että kansa torjuukin eron. Ainakin Väyrynen on jo aloittanut valmistautumisen eurosta eroamiseen. Hänen mukaansa eroaminen voisi tapahtua samaa tietä kuin liittyminenkin, pelkän tiedonantomenettelyn kautta. Tällöin vältyttäisiin pitkältä prosessilta, jonka aikana syntyvät spekulaatiot voisivat vahingoittaa taloutta.

Kolmas (3) mahdollisuus on se, että asiasta järjestetään kansanäänestys. Siihen liittyvä kampanjointi tulee olemaan ennennäkemätöntä. Tietäen, kuinka altista talous on kaikelle ennakolta vaikuttavista syytekijöistä ja oikeusvaikutuksista koostuvalle arpomiselle, kansaa tullaan varmasti harhaanjohtamaan mitä erilaisimmilla pelotteluilla ja uhkakuvilla.

Mielenkiintoisinta on, kuinka Väyrysen läpi saama aloite vaikuttaa hänen omassa puolueessaan. Kepun nykyjohto ei ole lämmennyt asialle lainkaan, ja hallituspuolueista kokoomus on tiukasti eurossa pysymisen kannalla. Juha Sipilä ja Alexander Stubb vetävät sisäisiin devalvaatioihin ja palkanalennuksiin perustuvaa politiikkaa, ja Stubb on ollut kärkipäässä kiskomassa Suomea valuuttaunionin pimeään ytimeen, toisin sanoen velkaunioniin ja ylikansalliseen liittovaltioon, jossa kansallisvaltioilla ei ole enää sen enempää taloudellista kuin ulkopoliittistakaan itsemääräämisoikeutta.

Hallitus tuskin tulee käyttämään sille kuuluvaa mahdollisuutta erota eurosta väliaikaisesti, omaan valuuttaan siirtymiseksi. Siksi pidän todennäköisenä, että kansanäänestys järjestetään. Tämä tietää Sixten Korkmanille työtä hänen ilmestyessään puolueettoman Yleisradion ajankohtaislähetyksiin kertomaan oman valuutan negatiiviset puolet.

Nähdäkseni Väyrysen paikka olisi jo pitkään ollut Perussuomalaisissa, aivan niin kuin Alexander Stubbin oikea paikka poliittisella kartalla olisi Rkp:ssä. Vain kunniapuheenjohtajuus pitänee Väyrysen kepussa.

On selvää, että euroerosta olisi myös haittaa siihen liittyvän devalvoinnin ja tuontihyödykkeiden kallistumisen muodossa. Mutta pitkällä tähtäimellä Suomen talous ja teollisuus eivät voisi parempaa kasvupotkua saada. Taloushistoria osoittaa, että Suomen jokainen lama on voitettu devalvaation ja siihen liittyvän vientisysäyksen kautta.

On mainiota, että Väyrynen on ottanut tavoitteekseen myös tässä kirjoituksessa esittämäni ajatuksen, jonka mukaan ero valuuttaunionista pitäisi toteuttaa yhtä aikaa kaikissa euromaissa. Pakolaiskriisin jatkuessa ja terrorismin uhan levitessä disintegraatiolla on kuitenkin huonot menestymisen mahdollisuudet, sillä siihen liittyvä defensiivisyys ohjaa euromaita entistäkin syvempään koheesioon: hakemaan tukea toisistaan.

Kiintoisia ovat ne konspiraatioteoriat, joiden mukaan pakolaiskriisi päästettiin aktualisoitumaan Välimerellä käynnistyneen pelastustoiminnan muodossa siksi, että siihen liittyvien huolten varjolla voitaisiin peittää luhistumassa oleva eurotalous, kansallisvaltioiden varainmenetys ja sekä kapitalistien että sosialistien yhteisosuus siihen (ks. esim. dosentti Juha Ahvion esitelmää).

Mikäli Väyrynen saa aikaan Suomen eroamisen eurosta, siitä tulee joka tapauksessa hänen merkittävin poliittinen tekonsa.