MTV3 kerää jälleen ehdotuksia Bonnierin Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Koska oma toimintani on tieteen tapaan avointa ja julkista, julistan oman ehdokkaani palkinnon saajaksi katoilta. Kilpailussa voidaan palkita vuoden juttu, vuoden journalistinen teko, vuoden kirja ja vuoden journalisti.
Vuoden journalistinen teko on aivan ehdottomasti MV-lehden esiinnousu maahanmuuton ongelmia koskevan informaatiotyhjiön täyttäjänä. MV-lehti on toteuttanut oman tehtävänsä kunniakkaasti ja harvinaisen pienillä resursseilla siinä, missä sensuuri, ongelmien salailu ja parhain päin selittely ovat saattaneet lähes kaikki muut tiedotusvälineet julkisen epäilyn ja jopa halveksunnan kohteiksi.
Vuoden journalistiksi ehdotan MV-lehden omistajaa, kustantajaa ja päätoimittajaa Ilja Janitskinia. Samoin ehdotan, että myös opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain jakama tiedonjulkistamisen valtionpalkinto myönnettäisiin MV-lehdelle.
Perusteluni on seuraava. MV-lehti on edistänyt totuudenmukaista viestintää tuomalla päivänvaloon erityisesti maahanmuuttoon liittyviä ongelmia, joista niin sanottu valtamedia on vaiennut. MV-lehti on paljastanut virkamiesten ja poliitikkojen väärinkäytöksiä, epäeettisiä menettelyjä ja jopa rikoksia. MV-lehti on puolustanut Suomen kansalaisten oikeuksia viranomaisten mielivaltaa, ulkomaalaisten Suomessa harjoittamaa rikollisuutta ja Euroopan unionista tulevaa komentelua vastaan. MV-lehti on tarjonnut Suomen kansalaisille avoimen kanavan tuoda näkemyksenä julki tilanteessa, jossa niin sanottu valtamedia on pyrkinyt tukkimaan kansalaisten suut sulkemalla maahanmuuttoa koskevien juttujensa kommenttipalstat.
Tällä tavoin toimiessaan MV-lehti on menetellyt hyvän lehtimiestavan, sananvapauden, tieteen ja etiikan parhaiden perinteiden mukaan. MV-lehti on pystynyt hoitamaan vaikean tehtävänsä, vaikka sitä on aiheettomasti syytelty disinformaation levittämisestä ja vaikka kilpaileva valtamedia onkin pyrkinyt leimaamaan MV-lehden kirjoitukset perättömiksi. Tosiasiassa MV-lehti on paljastanut erityisesti Yleisradion ja Sanoma-yhtiön harjoittaman uutisoinnin valheelliseksi, poliittisen korrektiuden korruptoimaksi ja tendenssimäisyyden mädättämäksi. On ollut vaikeaa osoittaa, mikä MV-lehden kirjoituksista ei pitäisi paikkaansa. MV-lehden käyttämät lähteet ovat samanlaisia ja toisiaan samantasoisesti lainaavia kuin muidenkin viestimien lähteet.
MV-lehti on edistänyt kansanvaltaa ja siten taannut demokratian säilymistä paremmin kuin yksikään kansalaisoikeuksien viranomaisprojekti tai hallintohanke. MV-lehden toimitus ja avustajat ovat osoittaneet työssään uhrautuvuutta ja pyyteettömyyttä, eikä työskentelyssä ole ollut havaittavissa vähäisintäkään oman edun tavoittelua eikä totuudellisuuden alistamista kaupallisille tarkoitusperille. Sen sijaan toimintaa on luonnehtinut kriittisyys.
MV-lehdessä on tehty onnistunutta tutkivaa journalismia, jonka tuloksena lehti on kyennyt tuomaan esiin uutta tietoa erityisesti maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmista. Tästä kaikesta todistaa MV-lehden nousu Suomen luetuimpien Internetissä ilmestyvien lehtien joukkoon ja se, että lehti on taivuttanut sekä valtamedian että poliitikot joko kertomaan asioista totuudenmukaisemmin tai salaamaan tarkoitusperänsä paremmin. On vaikea (mutta tavallaan helppo) kuvitella, kuinka huono sananvapauden tilanne Suomessa olisi ilman MV-lehteä.
JUKKA HANKAMÄKI
Filosofian tohtori, filosofi
Todettakoon, että Bonnierin Suuren journalistipalkinnon jakaminen ei perustu äänestykseen, jolloin MV-lehti varmaankin saisi selvän voiton, vaan palkinnosta päättää jakajatahon itsensä perustama raati, jonka jäsenet ovat valtamedian edustajia tai monikulttuurisuuden ja maahanmuuton suosijoita. Siksi en usko MV:llä olevan mahdollisuutta palkinnoille, ja vielä vähemmän uskon valtionpalkinnon päätymiseen kenellekään muulle kuin jollekin maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta truuttavalle toimittajalle, kirjailijalle tai ylipäänsä jollekin suomalaista yhteiskuntaa vihaavalle haudankaivajalle.
Arvosteluperusteistani korostan, että olen arvioinut MV-lehteä lukijan
näkökulmasta, mediatuotteena ja siltä kannalta, miten MV-lehti on
tervehdyttänyt median kenttää laajemmin. Sen sijaan kysymyksen siitä,
millä menetelmillä lehti hankkii aineistonsa tai mitä normatiivisia
näkökohtia siihen liittyy, olen siirtänyt sivuun. Olen katsonut asiaa
yksinomaan tuloksen kannalta.
Kaikkeen toimintaan liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä näkökohtia. Esimerkiksi autoilusta on paljon hyötyä mutta myös haittaa, koska tapahtuu kolareita ja tulee ilmansaasteita. Silti autoilua ei ole kielletty eikä pidäkään kieltää.
Sama pätee lehden tekoon. Myönteiset tulokset painavat MV-lehden kohdalla enemmän kuin ne vähäiset epäkohdat, joista lehteä voidaan mahdollisesti arvostella. Myös tieteessä käsitellään eri kysymyksenä tuloksen todistusvoimaisuus ja tapa, jolla aineisto on hankittu. Saatua tietoa ei siis kumoa se, vaikka tieto olisi saatu kyseenalaisillakin menetelmillä, jos itse tieto pitää paikkaansa. Niinpä MV-lehden esiin nostamia ongelmia ja lehden antamaa informaatiota ei kumoa se, vaikka sitä hankittaessa olisi tallottu jonkun varpaita.
Filosofina tarkastelen asiaa vain tiedonmuodostuksen kannalta – en siltä normatiiviselta kannalta, onko lehden toimintatapa soveliasta, epäsovinnaista, paheksuttavaa tai hyväksyttävää. Tältä kannalta lehti on onnistunut tuomaan esiin paljon sellaista, mistä muu media on vaiennut. Sitä kautta MV-lehti on palvellut lukijoitaan hyvin, vaikka se onkin närkästyttänyt kilpailijoitaan ja poliittisesti eri tavoin ajattelevia.
MV-lehti muistuttaa 1960-luvulla suosioon noussutta Hymy-lehteä, joka kuului lehtikeisari Urpo Lahtisen imperiumiin. Mitä vittua ja Hymy poikkeavat kepeähköstä sensaatiojournalismista siinä, että niissä on arvosteltu eritoten poliittisten vallankäyttäjien väärinkäytöksiä toisin kuin esimerkiksi Seiskassa, joka keskittyy pintakiiltojulkkisten edesottamuksiin, tai Alibissa, joka puolestaan on omistettu rikostapauksille.
MV-lehti on myös uusi ilmiö sikäli, että se on metajulkaisu, siis julkaisu, joka kommentoi muissa medioissa esitettyjä juttuja ja arvostelee niiden luotettavuutta. Tästä johtuu, että lehdessä on paljon lainauksia, viittauksia, epäilyjä ja kyseenalaistamista, jotka lehden kriitikot ovat puolestaan tuominneet spekulaatioiksi, vaikka lehden tarkoitus on selvästikin ollut osoittaa muussa mediassa esitetyn juttuaineksen oma spekulatiivisuus.
Myös muut lehdet ovat muuttuneet paljolti metalehdiksi, sillä niissäkin toimittajat lainailevat esimerkiksi blogeissa esitettyä aineistoa melko vapaasti. Tekijänoikeusrikkomuksista MV-lehteä moittivassa valtamediassa unohdetaan aktiivisesti se, että valtavirran perinteiset mediat lainailevat jatkuvasti aineistoa toisiltaan ripustaen jutun perään lisäyksen siitä, mistä aineisto on saatu. Koska tämä periaate vallitsee kaikkialla internetissä, olisi leimaavaa ja väärin syytellä aineiston lainailusta tai toistamisesta MV-lehteä.
Netissä julkaistavan aineiston tallentamista, toistoa ja uudelleen julkaisemista harjoittavat järjestelmällisesti esimerkiksi Google, Microsoft ja Yahoo, joiden hakukoneiden välimuisteihin internetissä ilmestyvää aineistoa tallennetaan systemaattisesti. Sieltä sivut latautuvat, vaikka alkuperäistä julkaisuyhteyttä ei olisi enää olemassa. Mikäli MV-lehteä syytellään tekijänoikeuksien rikkomisesta, pitäisi yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla vastuuseen vetää myös hakukonefirmat. Näin ei kuitenkaan tehdä, koska nettijulkaisemisen olemus on tässä tapauksessa ymmärretty: internetissä julkaistun aineiston leviämistä ei voida perua eikä rajoittaa.
Lisään, että minun ja MV-lehden välillä ei ole intressisidonnaisuuksia, toisin sanoen omistus-, toiminta- tai muita arviooni vaikuttavia suhteita tai jääviyksiä, joten guilt by association -leimoja en edes harkitse ottavani vastaan, en myöskään kehumieni osapuolten mahdollisia pyyntöjä kehumisen lopettamisesta.
Kaikkeen toimintaan liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä näkökohtia. Esimerkiksi autoilusta on paljon hyötyä mutta myös haittaa, koska tapahtuu kolareita ja tulee ilmansaasteita. Silti autoilua ei ole kielletty eikä pidäkään kieltää.
Sama pätee lehden tekoon. Myönteiset tulokset painavat MV-lehden kohdalla enemmän kuin ne vähäiset epäkohdat, joista lehteä voidaan mahdollisesti arvostella. Myös tieteessä käsitellään eri kysymyksenä tuloksen todistusvoimaisuus ja tapa, jolla aineisto on hankittu. Saatua tietoa ei siis kumoa se, vaikka tieto olisi saatu kyseenalaisillakin menetelmillä, jos itse tieto pitää paikkaansa. Niinpä MV-lehden esiin nostamia ongelmia ja lehden antamaa informaatiota ei kumoa se, vaikka sitä hankittaessa olisi tallottu jonkun varpaita.
Filosofina tarkastelen asiaa vain tiedonmuodostuksen kannalta – en siltä normatiiviselta kannalta, onko lehden toimintatapa soveliasta, epäsovinnaista, paheksuttavaa tai hyväksyttävää. Tältä kannalta lehti on onnistunut tuomaan esiin paljon sellaista, mistä muu media on vaiennut. Sitä kautta MV-lehti on palvellut lukijoitaan hyvin, vaikka se onkin närkästyttänyt kilpailijoitaan ja poliittisesti eri tavoin ajattelevia.
MV-lehti muistuttaa 1960-luvulla suosioon noussutta Hymy-lehteä, joka kuului lehtikeisari Urpo Lahtisen imperiumiin. Mitä vittua ja Hymy poikkeavat kepeähköstä sensaatiojournalismista siinä, että niissä on arvosteltu eritoten poliittisten vallankäyttäjien väärinkäytöksiä toisin kuin esimerkiksi Seiskassa, joka keskittyy pintakiiltojulkkisten edesottamuksiin, tai Alibissa, joka puolestaan on omistettu rikostapauksille.
MV-lehti on myös uusi ilmiö sikäli, että se on metajulkaisu, siis julkaisu, joka kommentoi muissa medioissa esitettyjä juttuja ja arvostelee niiden luotettavuutta. Tästä johtuu, että lehdessä on paljon lainauksia, viittauksia, epäilyjä ja kyseenalaistamista, jotka lehden kriitikot ovat puolestaan tuominneet spekulaatioiksi, vaikka lehden tarkoitus on selvästikin ollut osoittaa muussa mediassa esitetyn juttuaineksen oma spekulatiivisuus.
Myös muut lehdet ovat muuttuneet paljolti metalehdiksi, sillä niissäkin toimittajat lainailevat esimerkiksi blogeissa esitettyä aineistoa melko vapaasti. Tekijänoikeusrikkomuksista MV-lehteä moittivassa valtamediassa unohdetaan aktiivisesti se, että valtavirran perinteiset mediat lainailevat jatkuvasti aineistoa toisiltaan ripustaen jutun perään lisäyksen siitä, mistä aineisto on saatu. Koska tämä periaate vallitsee kaikkialla internetissä, olisi leimaavaa ja väärin syytellä aineiston lainailusta tai toistamisesta MV-lehteä.
Netissä julkaistavan aineiston tallentamista, toistoa ja uudelleen julkaisemista harjoittavat järjestelmällisesti esimerkiksi Google, Microsoft ja Yahoo, joiden hakukoneiden välimuisteihin internetissä ilmestyvää aineistoa tallennetaan systemaattisesti. Sieltä sivut latautuvat, vaikka alkuperäistä julkaisuyhteyttä ei olisi enää olemassa. Mikäli MV-lehteä syytellään tekijänoikeuksien rikkomisesta, pitäisi yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla vastuuseen vetää myös hakukonefirmat. Näin ei kuitenkaan tehdä, koska nettijulkaisemisen olemus on tässä tapauksessa ymmärretty: internetissä julkaistun aineiston leviämistä ei voida perua eikä rajoittaa.
Lisään, että minun ja MV-lehden välillä ei ole intressisidonnaisuuksia, toisin sanoen omistus-, toiminta- tai muita arviooni vaikuttavia suhteita tai jääviyksiä, joten guilt by association -leimoja en edes harkitse ottavani vastaan, en myöskään kehumieni osapuolten mahdollisia pyyntöjä kehumisen lopettamisesta.
