Kobravaikutuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa pyrkimykset korjata jotain ongelmaa johtavatkin ongelman pahenemiseen. Kansanomaisesti sanoen ”sammutetaan tulipaloa bensiinillä” tai ”viiden euron suutari tekee kuuden euron vahingon”. Havainnollisella tavalla kobravaikutus toteutuu maahanmuutossa.
Saksalainen taloustieteen professori Horst Siebert julkaisi aihetta käsittelevän kirjan Der Kobra-Effekt – Wie man Irrwege der Wirtschaftspolitik vermeidet vuonna 2001. Nimi juontaa juurensa kolonialismin ajan Intiasta. Britannian hallitus oli huolissaan lukuisista maassa saaduista käärmeenpuremista ja alkoi sen vuoksi maksaa tapporahaa jokaisesta hengiltä saatetusta kobrasta. Alun perin käärmeitä listittiinkin lukuisia. Mutta kobrien ehtyessä myös rahantulo oli vaarassa katketa. Siksi muutamat paikalliset alkoivat kasvattaa käärmeitä tapettaviksi.
Kun hallitus sai kuulla tästä, se lopetti tapporahan maksamisen, jolloin alkuasukkaat päästivät arvottomiksi käyneet kobransa vapaiksi, ja siten niiden määrä jälleen lisääntyi ja ylittikin lähtötason.
Hieman samanlainen tilanne vallitsee nyt maahanmuutossa Suomeen. Maahanmuutosta hyötyvät ne suomalaiset, jotka saavat elantonsa sen tuottamista ongelmista. Heitä ovat sosiaalityöntekijät, joille riittää työtä, sekä kielenkääntäjät, tulkit ja maahanmuuton näennäisasiantuntijat sekä maahanmuuttajista itsestään muodostetut koordinaattorit ja projektipäälliköt, joiden palkka maksetaan verovaroista ja joita aina kysytään monikulttuurisiin seminaareihin, yliopistovirkoihin ja maahanmuuttomyönteiseen televisiopropagandaan viisastelemaan.
Maahanmuutosta hyötyvät myös maahanmuuttokeskusten saneeraajat ja ylläpitäjät sekä yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajat, jotka nauttivat yhteiskunnan rahoittamista tuloista ilman, että niiden lähdettä kyseenalaistaisi kukaan. Muiden muassa ex-ministeri Anne Holmlundin veljen, Ilkka Holmlundin, raportoitiin jo takavuosina kunnostavan firmansa kautta maahanmuuttokeskuksia Satakunnassa (Satakunnan Kansa 14.4.2009 jutussaan ”Pakolaiskeskus on nyt bisnestä”; jutun linkki on jostakin syystä kadonnut netistä.)
Näin voitiin ymmärtää kokoomuslaisen ministerin maahanmuuttomyönteisyyttä, vaikka muutoin hän olikin vähemmistöpolitiikassaan melko konservatiivinen. Kielen kaksihaaraisuus ei liene kovin epätavallista kokoomuksessa muutenkaan. Kokoomushan on eräs ”Hei, me tienataan tällä!”-ideologian alullepanija.
Ongelma on kuitenkin siinä, mitä tehdä, kun keinottelijat eivät saa rahastettaviksi kelpaamattomista kobrista enää hyötyä irti, ja käärmeet on päästetty tarhoista yhteiskuntaan.
Kobrat ovat luikerrelleet myös ruotsalaisten housunpuntteihin. Samalla kun Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt tuskaili jo hallitusta johtaessaan, ettei maahanmuutossa ole ”enää lainkaan liikkumavaraa” mutta ruotsalaisten ”pitäisi silti avata sydämensä kriisialueilta tuleville”, muuan sosiaalityöntekijä nimeltä Anders Wilhelmsson päätyi ehdottamaan, että hallituksen pitäisi pakkolunastaa ruotsalaisten kesämökit ja antaa ne majapaikaksi maahanmuuttajille!
Nyt ollaan lähellä tätä Strömsön elintasotaivaasta suoraan Malmön takapihoille johtavaa etnohelvettiä. Myös Suomessa virkamiehet ovat alkaneet pakko-ottaa kuntien vuokra-asuntoja maahanmuuttajille niiden suomalaisilta asukkailta, ja kesäasunnotkin ovat vaarassa.
Ongelma on ajankohtainen, sillä ovet Ruotsiin ovat edelleen apposen auki, ja Saksan ohella maa
Mutta takaisin matoiseen nykymaailmaan. Jos kesämökkejä alettaisiin pakkolunastaa maahanmuuttajille, tämä johtaisi todennäköisesti kobravaikutukseen. Monet arvelisivat tarpeettomiksi jääneiden mökkiensä arvon nousevan, ja siksi he alkaisivat kiireen kaupalla toivotella tulijoita tervetulleiksi sekä antaisivat äänensä hallituksessa nyt oleville puolueille, Suomessa oikeistolle ja Ruotsissa sosialisteille ja feministeille.
Onhan kysynnän lisääntyminen merkinnyt kiinteistöjen arvonnousua myös Suomen kasvukeskuksissa, joissa maahanmuutto on nostanut asuntojen hinnat palkansaajien ulottumattomiin. Maahanmuutosta hyötyjiä ovat siis kapitalistiset kiinteistösijoittajat ja toisaalta ne vasemmistolaiset ryhmät, joiden kannatus nousee, kun yhteiskunnalliset olot kurjistuvat ja kansalaiset ovat unohtaneet, mitä Sdp ja Vasemmistoliitto oikeasti tekivätkään.
Ruotsalaismökkien pakkolunastuksen taloudellisista kustannuksista vastuun kantaisi tietysti hyvä sosiaaliturva, eli kustannukset kiertyisivät veronmaksajien maksettaviksi. Koska veronmaksajia on aina enemmän kuin kesämökkien omistajia, maahanmuutto on erinomainen bisnes loma- ja vapaa-ajanasunnoilla keinottelijoille.
Suomen pääministeri Juha Sipilä on tässä asiassa edelläkävijä luovuttaessaan turhaksi käyneen talonsa maahanmuuttajien asuttavaksi ”vapaaehtoisesti” ja kuitaten hyvyydestään oman puoluetoverinsa ehdottaman tuhansien eurojen kuukausikorvauksen Suomen valtiolta. Kumpihan sen kaiken kuitenkin maksaa veroina: vasemmistolainen duunariko vai porvarillinen pääomanomistaja? Molemmat, vai joku muu – Kuka muu muka?
