Paras presidentti ja EU:n tulevaisuus

Paras presidentti olisi sellainen, jolla olisi Paavo Väyrysen aivot, Laura Huhtasaaren ikä ja Sauli Niinistön kannatus. Väyrysestä voitaisiin mukaan kelpuuttaa myös hänen tahdonvoimansa ja pyyteetön halunsa tehdä hyvää, Huhtasaarelta hänen sukupuolensa, joka edustaa tasa-arvoa, ja Niinistöltä hänen kykynsä kiipeillä. En nyt muistele Kekkosta palmussa vaan Niinistöä itseään Khao Lakin eräässä sähköpylväässä.

Kyky välttää housunlahkeiden kastumista on tärkeää tulevaisuudessa, mikäli Suomi halutaan ohjata pois EU:sta ja euroalueesta kuivin jaloin. EU on asettanut Coltin omalle ohimolleen vaatimalla kaikilta jäsenmailta federalismin hyväksymistä. Koska hallitua perääntymistä rahaunionista, Schengenin sopimuksesta ja muista virheistä ei pidetä vaihtoehtona, on liittovaltiollistamisen vaihtoehdoksi jäänyt vain ero.

EU-eliitin pyrkimys hylätä Dublin-asetus ja tapa haastaa rajakontrollia noudattavat maat oikeuteen on ylittänyt itsenäisyyttä arvostavien kansakuntien sietokyvyn. Merkkejä EU:n hajoamisesta antavat brexit, Itävallan ja Hollannin viimeisimmät vaalitulokset, Marine Le Penin pääsy lähes tavoitteeseensa, Mark Rutten vastalauseet federalismille ja hänen sopimuksensa Geert Wildersin kanssa, Visegrád-maiden (Puola, Tsekki, Slovakia ja Unkari) hangoittelu EU:n maahanmuuttopolitiikkaa vastaan, Viktor Orbánin EU:lle lähettämät raja-aidan rakentamislaskut ja Tanskan kansanäänestys, jolla torjuttiin EU-politiikan syventäminen.

Kun valta alkaa horjua, se kiristää otettaan. EU-eliitti on vastannut syytteillä ja sensuurilla, jonka mukaisesti Internet-toimijat alistettiin kuohimaan nettilangoilta kaikki sellainen, mikä herättää vihaa vastaanottajissa. Eli totta ei saa puhua, mikäli sanoma ei miellytä ja vaikka vihan ilmaisut tulevat vastaanottajien päästä.

Euroopan unionilla on toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuoren päällä. EU on kuin elefantti, joka roikkuu jyrkänteeltä häntä päivänkakkaraan solmittuna. Ei tullut Euroopan unionista Yhdysvaltoja, sillä yhteinen sävel on jäänyt beethovenilaisen harmonian havinaksi. Kieleltään, kulttuuriltaan, elinkeinorakenteeltaan, väestöiltään ja taloudelliselta selviytymiskyvyltään erilaisia valtioita ja kansakuntia ei ole voitu niputtaa yhteen yhteisvaluutan idealla. Eikä voida.

Paavo Väyrynen on ollut oikeassa kaikessa eurokritiikissään. Koska EU on yhtä kuin sen valuutan uskottavuus ja koska valuutan uskottavuus on sama kuin valtioiden suoriutumiskyky, EU:lla ja sen velkaisilla valtioilla ei ole toivoa unionimuodostelman sisällä. Rahaunioni ja EU tulevat joka tapauksessa luhistumaan. Päivää en osaa sanoa, mutta sen tiedän, että joka päivä tuo päivä on yhtä päivää lähempänä.

Väyrysen vaalikampanjaa on heikentänyt se, että hän lähtee takamatkalta. Menneisyyden virheitä on korostettu liikaa, vaikka ne tosia ovatkin. Churchill sanoi: kansakunta, joka keskittyy jaarittelemaan menneisyydestä ja nykyisyydestä, häviää tulevaisuuden.

Siksi on tärkeää, että Suomella olisi tulevaisuudessa pätevät poliittiset johtajat. Federalismin vastustajat, itsenäisyyden puolustajat, maahanmuuttokriitikot ja muut vastuulliset kansalaiset voivat nyt valita Paavo Väyrysen ja Laura Huhtasaaren välillä. Heidän heikkoutensa on, että he syövät toistensa kannatusta, jolloin kumpikaan ei välttämättä yllä toiselle kierrokselle. Kovin kilpailija vaaleissa on usein samaa mieltä oleva, joten kriittisten kansalaisten kannattaa keskittää äänensä jommalle kummalle. Palkkioksi saa ainakin toisen kierroksen, eli toisen äänen!

Suomen tulevaisuutta ei kuitenkaan ratkaista edessä olevissa presidentinvaaleissa. Niissä artikuloidaan poliittisia vaihtoehtoja. Suomen tulevaisuudesta päätetään kaikissa tulevissa eduskuntavaaleissa, joissa puoluekannatusten kautta ratkaistaan politiikan valtasuhteet ja päälinjat. On tärkeää, että valtaan valittaisiin uuden poliitikkosukupolven johtajat, jotka ilman jälkiviisauden painolastia ovat kykeneviä joko palauttamaan EU:n vapaakauppa-alueeksi tai ohjaamaan maamme pois Euroopan unionin kurimuksesta.