Ennusteeni toteutui. Kansa saa nyt sitä, mitä kukaan ei halua.
Kun Kepu pyyhkäisi Perussuomalaisista ohi, on pöytä keskenään riitelevän unelmakolmikon (kok., kesk., sd.) paluulle katettu myös seuraavia eduskuntavaaleja ja hallitusneuvotteluja varten.
Edustajat saavat kylläkin tällä tavoin täytekakkua, hallituspuolueiden tuska huojentui ja Kokoomus pääsee edistämään sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä.
Perussuomalaisten huono tulos johtui heikosta äänestysaktiivisuudesta. Kahden kolmasosan hyvinvoivaan diktatuuriin kuuluvat järjestelmäpuolueiden kannattajat kävivät äänestämässä, kun taas erimieliset jäivät lannistuneina ja omaksi tappiokseen kotiin.
Toinen syy vaalitappioon oli, että vaaleja ei koettu tärkeiksi. Olisi kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan maakuntahallinnon turhuus sinänsä ja maakuntahallinnossa vaikuttamisen tärkeys. Tosiasiassa jokaiset vaalit ovat yhtä tärkeät, sillä niissä poliittinen valta jaetaan.
Yksinkertaisella enemmistöllä tehtävien ratkaisujen oikeutus on jo sinänsä kyseenalainen, sillä kansa päättää usein myös omaa etuaan tai parempaa ymmärrystä vastaan. Mutta kaksinkertaisesti kyseenalaista on, kun vaalien äänestysprosentti (47,5 %) ei ylitä yksinkertaista enemmistöä, ja silloin on vaalien koko legitimaatio liekeissä.
Kansa on äänestänyt huonolla prosentilla aluevaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ja siten koko organisaatioiden turhuutta vastaan.
Vaalitappion taustalla vaikutti myös Perussuomalaisten kielteinen kanta hoitajien velvoiterokotuksiin. Se oli huono päätös tilanteessa, jossa kansa odottaa koronakriisin loppumista.
Myöskään vasemmistolla ei mene hyvin, sillä demarien 20,9 % ja Vasemmistoliiton 8,8 % ei riitä edes vihreillä (6,9 %) täydennettynä kuin kolmasosaan kannatuksesta.
No, PS-väki välttyi vaalivoittoja yleensä seuraavalta omahyväisyydeltä, joka aina on puolueesta riippumatta jokseenkin ällöttävää.
