Ihmiskunnalla on dramaattisia muistoja Ukrainassa toisen maailmansodan aikana käydyistä panssarivaunutaisteluista.
Siksi ei pidä ihmetellä Saksan nykyhallituksen haluttomuutta lähettää Leopard 2 -panssarivaunuja Ukrainan avuksi Venäjää vastaan. Sangen pidättyvää oli myöntyminen muutamien vaunujen toimittamiseen.
Saksalaisten itsehillintä on ollut ymmärrettävää mutta koomista. Taustalla lienee vaikuttanut kulttuurinen meemi, jonka mukaan Saksan osallistuminen konfliktiin yleensä eskaloi sen laajamittaiseksi sodaksi.
Sodan aloitti kuitenkin tällä kertaa Venäjä, ja siksi Putinin hallinto on itse vastuussa sodan seurauksista ja lopputuloksesta.
Slaavikansojen välisestä aseiden kalistelusta ei taida kuitenkaan löytyä selvää voittajaa. Sodan taustavoimat ovat (Yhdysvallat mukaan lukien) liian suuria, jotta kumpikaan osapuoli voisi hävitä tai joukot tulla lyödyiksi niin sanotussa ratkaisutaistelussa.
Uupua ne kyllä voivat, jolloin konflikti jäätyy ja tavoitetaan horjuva aselepo tai jonkinlainen välirauha, ja palataan vuoden 2014 asetelmiin. Luotettavan rauhantilan solmiminen on mahdotonta Putinin hallinnon kanssa.
Myöskään 1800-luvun puolivälissä käydystä Krimin sodasta ei löytynyt selvää voittajaa. Myös sen aloitti Venäjä, joka ryhtyi puolustamaan Osmanien valtakunnassa (nykyisen Turkin alueella) elävien ortodoksien asemaa. Iso-Britannia ja Ranska julistivat Venäjälle (ja samalla Suomelle) sodan, minkä jälkeen engelsmanni seilasi maittemme rannoilla tulittaen Pohjanlahdella savuavia tervapatoja.
Noista ajoista alkaen Venäjä on pitänyt ulkopolitiikkansa periaatteena, että se puolustaa myös rajojensa ulkopuolella asuvia kansalaisiaan aseellisesti. Suomalaisille tämä ei tiennyt mitään hyvää.
Toinen Krimin sodan seuraus oli Ahvenanmaan itsehallinto ja demilitarisointi, joka on säilynyt kahden maailmansodan yli, lukuun ottamatta Kilpapurjehduksena tunnettua operaatiota.
Suomen turvallisuuspolitiikasta päätetään nähtävästi jälleen Turkin ja Ukrainan suunnalla. Vaikka Ukrainan sodan kulku ja Suomen Nato-prosessin eteneminen eivät asiallisesti kuulukaan yhteen, ne vaikuttavat toisiinsa Turkin Venäjä-kytkösten kautta.
Totuus on, että Ukraina käy sijaissotaa länsimaiden puolesta Venäjällä vallitsevaa tyranniaa vastaan ja uhkien torjumiseksi. Länsimaat tukevat Ukrainaa paitsi länsimaisten vapauksien ja oikeuksien puolesta, myös venäläisten ihmisten omaksi hyväksi.
On jokseenkin hämmentävää, että nykyisenä aikana, jolloin poliittinen vaikutusvalta ei perustu niinkään maa-alueiden hallintaan kuin tiedon, teollisuuden ja rahavirtojen säätelyyn, joudutaan valmistautumaan maasotaan, jossa kovakuoriaiset möyrivät Ukrainan aroilla taistellen hyökkääjälle hyödyttömistä alueista. Ikään kuin Venäjälle ei riittäisi tonttia maan hallitessa noin kahdeksasosaa maapallon pinta-alasta.
Traagista asiassa on, että parisataatuhatta ihmisuhria vaatinutta ja tuhansien miljardien eurojen tappioita aiheuttanutta sotaa käydään täysin turhista syistä. Kyseessä ovat muka arvoerot, vaikka arvot sinänsä pysyvät jalustoillaan. Putin aloitti sodan pelkästään arvovaltaan ja auktoriteettiin liittyvistä syistä sekä symbolisen vallan osoittamiseksi.
Saksalaiset panssarivaunut ovat aina olleet kissoja: Tigereita, Panthereita ja Leopardeja.
Länsimaisilla Jaguareilla ajeleva moskovalainen eliitti tuntuu säikähtäneen jonkin verran Ukrainalle toimitettavia Leopardeja, mutta ei niilläkään sotaa ratkaista.
Tueksi tarvitaan loppumaton lista aseita, joista tärkeimpiä ovat pitkän kantaman ohjukset ja lentokoneet, joilla taataan Ukrainan ilmaherruus omalla alueellaan.
Pitkän kantaman aseita tarvitaan tulivalmisteluihin, joilla Vanja ja Iivana saadaan oma-aloitteisesti ottamaan ritolat Krimille, Dneprin itäpuolelle sekä Donetskin ja Luhanskin alueille rakentamistaan bunkkereista.
Mikäli ne joudutaan valtaamaan taisteluissa ja kaupunkisodankäynnillä, tulee loppunäytöksestä verinen. Myös miinojen purkamisesta tulee vuosia kestävä vaarallinen työ, ja miinoitukseen voivat pysähtyä myös miljoonien arvoiset panssarivaunut.
Minun pimeänäkökiikareissani ei Ukrainan suunnalla näy pitkään aikaan mitään hyvää.
