Vihervasemmistolaisessa yhteiskunnassa on moraalin mukaista vaihtaa ohrapirtelö kauramaitoon ja banaanimössö reilun kaupan smoothie-haasteeseen, ja suklaalevy on siirtomaaimperialismista muistuttava kolonialistinen herkku.
Vihervasemmistolaisessa yhteiskunnassa on kansanmurhaan verrattavissa oleva rikos arvostella gluteenittomaan ruokavalioon sitoutuneita feministejä, vaikka näillä asioilla ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.
Vihervasemmistolaisessa yhteiskunnassa valkoisen homomiehen on epäeettistä kieltäytyä rodullistetun heteronaisen seksitarjouksesta, sillä tasa-arvo velvoittaa.
Vihervasemmistolaisessa yhteiskunnassa on korkein hyve istua lähijunassa maahanmuuttajataustaisen matkustajan kanssa paljastamatta konduktöörille, että vierustoverinsa matkustaa ilman lippua ja nauraa päälle.
Näitä raiteita pitkin ei ole päädytty Impivaaraan, jossa voisi kuunnella palokärjen rummutusta onttoa kelohonkaa vasten. Vihervasemmistolaisen hallituksen ohjastamana suomalaiset ovat päätyneet lintukodostaan keskelle reaalisosialistista paratiisia, jota johdetaan ajatusta vailla olevalla mäkätyksellä.
Valtiofilosofisten viisauksien sijasta ministereiltä on saatu äitiyslomailmoituksia, jotta jokainen kynnelle kykenevä voisi saada viisitoistaminuuttisensa virka-Audin takapenkillä.
Alkanut vuosi ei todennäköisesti tuo parannusta tilanteeseen. Vaalien myötä vaihtoehtoja ei tule, sillä sellaisia ei ole. Voi olla tyytyväinen, jos on edes yksi vaihtoehto, sillä vihervasemmistolainen hallitus on roiskinut Suomen rahat EU-tukipaketteihin, toistuviin tilapäisrahastoihin, ilmastopastorien anekauppaan, maahanmuuttokuluihin, kehitysapuun ja muihin toisarvoisiin kohteisiin niin, että vaihtoehtoa ei ole pian ollenkaan.
Valtionvelan hipoessa tämän vuoden lopussa 150 miljardia se on noin 70 prosenttia bruttokansantuotteesta ja Itämeren alueen suurin. Suomesta on tulossa Pohjois-Euroopan Italia, tosin ilman Ferrareita.
Mafia täällä kyllä jo on sosiaalisen korruption muodossa, samoin tonnikala ja makaronit: ihmisten ruokapöydissä. Wolt-pitsaan ja muuhun patjoille ruokkimiseen ei ole enää varaa.
Kansallismielisyyden hyve
Suomen taloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida pelastaa leikkauslistoilla, vaan järjestelemällä valtion varainkäyttö kokonaan uusiksi: vain Suomen kansan omaksi hyväksi.
Johan Vilhelm Snellman kirjoitti esseessään Sota vai rauha Suomelle? vuonna 1863:
”Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omia etujaan, ja niin sen pitääkin tehdä. [...] Kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä.”
Kekkonen puolestaan sanoi:
”Perustavoitteemme on Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa ja sen myötä huolenpito kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämä kulkee kaiken muun edellä.”
Tähän ei kuulunut halu toimia koko maailman sosiaalitoimistona eikä hiilinieluna, eikä pyrkimys käydä toisten kansojen välisiä sotia.
Immanuel Kant kirjoitti teoksensa Ikuiseen rauhaan (1795) ensimmäisessä pääluvussa, ettei valtioiden kesken pitäisi tehdä myöskään liittoja vaan ainoastaan tunnustaa yhteiset edut.
”Ei saa tehdä semmoisia valtionvelkoja, joita valtio käyttää sisäisen
toimintapiirinsä ulkopuolella. Mikään valtio ei saa mennä toiselle
valtiolle omaisuudeksi perinnön, lahjoituksen eikä kaupan kautta sen
vuoksi, että järjellä varustetuin ihmisten yli ei ole kellään
minkäänlaista käsky- eikä omistusoikeutta.”
Sen sijaan nyky-Euroopassa on meneillään valtioiden katklysminen bastardisointi ja maailmoja mullistava väestöjen vaihto.
EU-jäsenyyden, maahanmuuton ja monikulttuuri-ideologisen jauhotuksen tuloksena olemme osallisina hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksina ovat väestökoostumuksemme, varallisuutemme, kansallinen itsemääräämisoikeutemme ja valtiollinen suvereniteettimme.
Kansallisvaltiot ja kansalliset edut koetetaan kiistää vihervasemmiston rakastamilla metafyysisillä hyveillä, jotka ovat sosialistista alkuperää ja nojaavat ylirajaiseen vallankäyttöön, internationalismiin. Siihen perustuvat sekä loputtomilla velvoitteilla kyllästetty ilmastohumppa että monikulttuuri-ideologialla marinoitu maahanmuutto.
Molemmat perustuvat internatsistiseen vallankäyttöön, joka uhkaa perustuslaillista omaisuudensuojaa ja valtiollista itsemääräämisoikeutta. Sosialistisen ihmiskuvan mukaista siinä on yliyksilöllisyys: marxilais-leniniläisen kollektivismin mukainen dehumanisaatio ja yksilöiden yli käveleminen.
Kaikki tämä yritetään markkinoida ihmisille ”demokratian” ja ”oikeusvaltion” makeiskääreissä. Silloin kun kansalaiset käyttävät valtaansa ja ilmaisevat tahtonsa vaaleissa, verkossa tai kaduilla, uusmarxilaiset näkevät asian ”demokratian vastaisena”.
Kun kansalaiset käyttävät kansanvaltaa olemalla eri mieltä kuin järjestelmäpoliitikot ja viranomaiset, sanovat uustaistolaiset mielenilmaisuja ”oikeusvaltion vastaisiksi”. Sensuuri on heidän mielestään ”sananvapauden turvaamista”.
Kuinka onkin aina niin, että ne jotka haluavat taata turvallisuutemme, haluavat maksuksi vapautemme?
Sirtakitanssia uppoavan M/S Euroopan unionin kannella
Euroopan unionin jäsenyys on tullut suomalaisille tajunnan räjäyttävän kalliiksi.
Bryssel on kiskonut meiltä pelastuspaketteja toisten valtioiden kulujen maksamiseksi. EU on kyninyt Suomelta toistuvia ja tilapäisiä tukipaketteja sekä rahastoja, kuten 6,6 miljardia nettomaksaneen elpymisrahaston.
Lisäksi EU uhkaa meitä sosiaalipoliittisella ilmastorahastolla, suvereniteettirahastolla, oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla, Fit for 55 -ilmastopaketilla ja niillä loputtomilla vaateilla, joilla EU on rikkonut suomalaisten ihmisten omaisuudensuojaa ja itsemääräämisoikeutta vastaan ja joista esimerkkejä tarjoavat metsien suojeluvelvoitteet ja asuntojen pakkoremontit (kirjoitin aiheesta täällä ja täällä).
EU pitäisi kaventaa takaisin EEC:ksi lopettamalla rahaunioni, Schengenin vapaamatkustussopimus ja poliittiset toimielimet, keskuspankki ja investointipankki sekä Brysseliin, Strasbourgiin ja Frankfurtiin kasautunut valtava byrokratia, jonka kukkeimpana hedelmänä ja näyttönä EU:n korruptoituneisuudesta toimii kokoomuslaisen veteraanipoliitikon johtama Petostentorjuntavirasto.
Irtisanoutumista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta olen ehdottanut toistuvasti sen antamien drakonisten sananvapaustuomioiden vuoksi. Sitä on pohdittu myös Ranskassa.EU:ta olen kannattanut vain vapaakauppaliiton osalta, en rahaunionina saati liittovaltiona tai tulojensiirtoon perustuvana verotusunionina, johon EU:ta on ajettu jatkuvan tukipakettipolitiikan ja yhteispäätösmenettelystä irtautumisen kautta.
Euroopan maat eivät tarvitse yhteistä parlamenttia eivätkä komissiota, jonka jäsenet puetaan haarniskoihinsa ilman vaaleja.
Työn karattua kehitysmaihin on Euroopan kansakunnille toki jäänyt tilaisuus osallistua Eurovision laulukilpailuihin.
Muutamat hyvällä itsetunnolla varustetut kansakunnat, kuten britit ja viikinkien jälkeläiset ovat ymmärtäneet itsenäisyyden merkityksen. En ihmettelisi, vaikka ei-eurooppalaisen väestön lisääntyessä britit olisivat vähän katuneetkin sitä, että maansa pani niin ponnekkaasti hanttiin Hitlerille.
Joka tapauksessa se, että Britanniaan saatiin pian Brexitin jälkeen konservatiivinen naispääministeri, osoittaa kuinka uudistavaa konservatismi on.
Sen sijaan Suomen kokoomuksen puheenjohtajaksi voitaneen saada nainen vain translain uudistuksen kautta, jolloin miespuolinen puheenjohtaja voi vaihtaa juridisen sukupuolensa naiseksi pelkällä ilmoituksella!
Myös mies-naiskombinaatiot voisivat tulla kyseeseen, sillä binäärisen sukupuolieron kumouduttua voi kaksiarvoista vastakohta-asetelmaa esiintyä enää vain RKP:n tulevien hallituskumppanien ja Perussuomalaisten välillä. Sukupuolen vaihtelemisen frekvenssiksi esitettiin vähintään yhtä vuotta, mikä sopii hyvin, sillä tuonhan ajan varusmiespalvelus pisimmillään kestää.
Transasioiden lisäksi politiikassa on kohistu muistakin tärkeistä asioista, kuten saamelaiskysymyksestä, josta kehkeytyi vakava identiteettipoliittinen ongelma kansallisten vähemmistöjen aina vain ahtaampaan nurkkaukseen märehdittäväksi.
Millä hallitus korvataan?
Niin sanotuista asiantuntijoista poiketen ennustan, että kevään hallitusneuvotteluista tulee helpot. Vaihtoehdot ovat: joko Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Keskustan varaan rakennettu oikeistohallitus tai nykyhallitus, johon Kokoomus vaihdetaan Keskustan paikalle.
Kumpikaan arvopohja ei ole onneksi täysin fossiilivapaa.
Pahimmassa tapauksessa käy kuitenkin niin, että Kokoomus ja Perussuomalaiset syövät toistensa kannatusta, eikä kumpikaan puolue saa hallitustunnustelijan valtakirjaa. Sen sijaan SDP pystyy pumppaamaan Vasemmistoliitosta ja Vihreistä tukea itselleen julistamalla, että muuten maahan tulee oikeistohallitus, ja pysyy näin pääministerin salkussa kiinni. Luulen kuitenkin Sanna Marinin (sd.) jättävän pääministerin tehtävän ja palaavan bileisiinsä, ja tekosyyksi sanotaan, että häntä on voideltu EU-komission johtoon.
Korruptioskandaalissa ryvettyneen EU:n maineen pelastukseksi tarvitaankin maailmankuuluisuutta nauttiva karismaattinen mediahahmo. Marinin sopivuudesta EU-tehtävään ei jää tässä mielessä epäilystä, sillä Suomen valtion velkaannuttaminen 40 miljardilla eurolla on sellainen ansio, jota ei ohiteta kepeähköillä akateemisilla näytöillä!
Mikäli Suomen tuleva hallituskoalitio on sinipuna, se joutuu käyttämään kynän punaista päätyä enemmän, sillä sininen on jo tilikirjoissa tylsäksi jynssätty.
Minun käy sääliksi Suomen kansaa, sillä Petteri Orpo (kok.) odottaa valtakirjaa hihat palaen ja sosiaaliturvan leikkauslista takataskussaan. Hän voi valehdella mitä vain päästäkseen alentamaan asumisen tukia ja jakelemaan veronalennuksia suurituloisille, sillä mikäpä on tärkeämpää kuin taata omien äänestäjiensä hyvinvointi.
Vihervasemmisto puolestaan tinkii kaikesta muusta paitsi maahanmuuttajille jaeltavista etuisuuksista, kehitysavusta ja ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta. Häviäjiä ovat Perussuomalaiset, joita ovat kaikki muut.
Kehitysavun antamisessa taas on se hyvä puoli, että sieltä ei tungeksita tänne enää entisessä määrin, sillä olemme itse saavuttaneet kehitysmaiden tason taloudellisesti!
Putinin aloittama Ukrainan sota todennäköisesti jatkuu vuosia, eikä ratkaisutaistelua koskaan nähdä, sillä Venäjä kestää kurjuutta paremmin kuin niin sanotut länsimaat. Venäläiset vaeltavat jälleen kuin satiaiset synkimmänkin laakson halki uhrinsa orvaskettä ravinnokseen nauttien.
Konflikti jäätyy aselevon muotoon, eikä siitä selviä voittajaa niin kuin ei myöskään 1800-luvun puolivälin jälkeen käydystä Krimin sodasta.
Mikäli Suomi hyväksytään Naton jäseneksi, pääsemme innosta kiljuen luovuttamaan tulevat F-35-hävittäjämme ja kenttätykistömme Baltian maiden ja Ruotsin puolustamiseen. Sen vuoksi meidät Natoon ollaan kelpuuttamassakin, Ruotsia ei niinkään.
Suomen turvallisuudesta päätetään jatkossakin Krimin suunnalla, kuten tehtiin myös Jaltan konferenssissa 1945 ja Krimin sodan aikana 1853–1856, jolloin engelsmanni seilasi maittemme rannoilla.
Kriisien syöksykierteen keskellä voin vain ihailla millenniaalisen sukupolven ja muiden maailmanparantajien kykyä keuhkota globaalin ilmastohumpan puolesta ja antaa tukensa minoriteettien kulmauksissa tungeksiville riidankylväjille.
Heidän uskollisuutensa auktoriteeteille, kuten EU:lle, punavihreiden pastöroimalle pseudotieteelle ja valtavirtamedialle, on ollut ihmeellistä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei ole kuitenkaan muuttanut maailmaa tekemällä sitä, mitä maailma on käskenyt heidän tehdä.
