Kansalaiset antoivat välituomionsa presidentinvaalien ”puoliväliriihessä”.
Mikään
yllätys Stubbin (27,2 %) ja Haaviston (25,8 %) päätyminen toiselle
kierrokselle ei ole, sillä molempien laariin kertyi ääniä puoluekenttää
halkovan klusteroitumisen mukaisesti.
Koska taktinen äänestäminen keskittää ääniä pääehdokkaiksi marinoiduille, jatkosta pudonneiden Halla-ahon
(19,0 %) ja Rehnin (15,3 %) prosentteja voi pitää melko korkeina. Ne jopa ylittävät taustapuolueiden kannatuslukemat.
Molemmat haalivat kasaan ison pinon ääniä, vaikka kummankaan kannatus ei mennyt mitenkään katosta läpi.
Halla-aho olisi todennäköisesti hävinnyt toisella kierroksella sekä Stubbille että Rehnille.
Halla-ahon ainoa mahdollisuus presidentiksi nojasi siihen, että toiselle kierrokselle olisi valikoitunut Haavisto. Halla-ahon olisi siivittänyt presidentiksi todennäköisesti vain se ennakkoluuloisuus, joka estää suurta osaa kansaa näkemästä presidenttinä ketään homoa.
Huvittavaa todeta, mutta Halla-ahosta olisi voinut tulla presidentti vain homoteeman kautta ja homoihin kohdistuvan ”negatiivisen erityiskohtelun” tuella. Toisaalta Haaviston ja Halla-ahon finaali olisi ollut myös sillä tavalla täpärin, että myös Haaviston tien presidentiksi olisi voinut tasoittaa Halla-ahoa kohtaan vallitseva vastatuuli.
Yhtä kaikki, Haaviston homoseksuaalisuudesta tulee eräs jatkossakin vaikuttava tekijä, vaikka asiaa ei ääneen sano edes MTV3:n vaalikommentaattori Kimmo Grönlund, korrektiuteen liittyvistä syistä. Stubbin vaalikoneisto puolestaan vaikenee asiasta, koska seksuaalisuuteen liittyvät kannanotot koetaan helposti möläytyksiksi, ja ne kääntyvät itseään vastaan.
Myöskään Stubbin sateenkaarimyönteisyys ei poikkeuta häntä Haavistosta. Eikä Haaviston ja Stubbin puolisoista voi tulla ratkaisevaa tekijää siksikään, että he molemmat ovat ulkomaalaistaustaisia.
Vasemmiston ehdokkaat puolestaan kokivat nyt käänteisen Marin-ilmiön. Taktisen äänestämisen tuloksena vasemmistopuolueiden kannatusta valui sankoin joukoin Haavistolle, jonka puoluekannatus ei olisi yksin riittänyt lähellekään toista kierrosta.
Vahingoniloisin Halla-ahon putoamisesta oli varmaankin Li Andersson, mutta myöskään Jutta Urpilainen ei salannut iloaan eikä osoittanut paheksumista sen johdosta, että suurin osa demareista äänesti Haavistoa. Annika Saarikon silmiä taas kirkasti Kepun kannatuksen nousu Rehnin reessä takaisin pois valliriutan alapuolelta, jonne se vajosi viime eduskuntavaaleissa.
Näyttää selvältä, että Haavisto ei pysty kuromaan Stubbin etumatkaa umpeen toisella kierroksella, vaikka uusjakoon meneekin nyt noin puolet äänistä. Stubbin lyömiseen ei riitä kaikkien vasemmistoäänien kertyminen Haavistolle, vaikka tueksi tulisi myös puolet Rehnin äänistä ja muutama prosentti muualta.
Mutta kyllä Suomi tuosta Stubbista varmaan kelpo presidentin saa.
Niinistö jättää hänen käteensä helpon viestikapulan lännen suunnalta.
Sen sijaan idän kanssa tulee vaikeaa.
Stubbille jää Venäjän-suhteiden hoito, ja hoitamista siinä riittääkin, koska tilanne on perin kipeä.
Stubbista ollaan leipomassa presidenttiä lähinnä yhdestä syystä. Ukrainan sodan elvyttämä Eurooppa-suuntaus nosti Euroopan integraation jälleen renessanssiin, ja Stubb tunnetaan pitkälti internationalistina ja liittovaltiopolitiikan kannattajana.
Tilanteen ollessa normaali Stubb ei olisi ollut Kokoomuksen sisällä vahvoilla ehdokkaaksi.
Vaalit ovat mukava asia, koska ne muistuttavat, että kukaan ei politiikassa päätä mitään yksin, vaan me kaikki päätämme.
Mikään kansanvallan voitto ei korkeahko äänestysprosentti (74,9 %) kuitenkaan ollut, vaikka prognoosiprofessorit niin sanoivat televisiossa.
Äänestysaktiivisuuden nousu kertonee eripuran kasvusta, vaikutusvallattomuuden kokemuksesta ja yhteiskunnan jakautumisesta entistä pahemmin kahtia: hyvinvoivaan kahden kolmasosan diktatuuriin ja huonommin voivaan kolmannekseen kansasta.
Tällaisessa tilanteessa kansalaiset tarttuvat helposti siihen demokratian repaleeseen, joka heillä on, toisin sanoen äänestyslippuun, jolla he luovuttavat vallan itseltään pois, ja syntyy illuusio omasta vallasta.
Voisiko kansakunta kestää sen, että Suomella on kokoomuslainen
pääministeri, kokoomuslainen ulkoministeri, kokoomuslainen
puolustusministeri ja kokoomuslainen presidentti, ja koko turpo mahtuu Kansakoulukadulta lähteneeseen tilataksiin?
Äänten jakautumiseen Stubbin ja Haaviston kesken tulee vaikuttamaan se, että kansalaisten turvallisuuden kokemukset ovat huonontuneet hallituksen tekemien perusturvaleikkausten vuoksi.
Esimerkiksi asumistuen lopettaminen tietyiltä ryhmiltä kokonaan on vetänyt ihmisiltä matot ja lattiat alta tavalla, joka on oikeuskanslerinkin mielestä lainvastainen. Hallitus laiminlöi vaikutusten matemaattisen ja oikeudellisen arvioinnin ja vetosi pelkkiin Orpon, Purran ja Grahn-Laasosen poliittisiin vaateisiin juostessaan saksien kanssa.
Äänestysprosentin nousu ei välttämättä kerro ehdokkaiden suosiosta vaan poliittisten vastakkainasettelujen kärjistymisestä. Tässä tilanteessa Stubbin pahin uhka on hänen oma puolueensa Kokoomus, joka on Haaviston paras promoottori, niin kuin Putin oli Naton paras markkinamies.
Kokoomus on syömähampaallaan jyrsinyt kansalaisten perusturvaa ennennäkemättömällä tavalla ja pannut työmarkkinat sekaisin. Haaviston mahdollisuus voittoon nojaa siihen. Muutoin kolmansissa presidentinvaaleissaan oleva Haavisto menee neljännelle kierrokselle.
Kiitospuheissaan molemmat orientoituivat jo kosimaan niitä, jotka menettivät ykkösehdokkaansa ja avasivat juoksukilpailun kohti finaalia. Kisahan vasta alkaa.
Äänten alueellisesta jakautumisesta päätellen Haaviston kannattaa suunnata vaalibussinsa Lappeenranta–Kokkola-linjan pohjoispuolelle, jonka kunnissa Rehn oli ykkönen. Sen sijaan Stubbin kannattaa matkustella Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla, jossa Halla-aho ylsi monin paikoin kuntakohtaiseksi ykköseksi.
Erityisesti Stubb joutunee kamppailemaan vaatimattomuuden ja omien ansioidensa esittelemisen välillä.
Henkilökohtainen mielikuvapääoma ratkaisee vaalin, sillä aatteellisesti molemmat ovat liberaaleja, ja kummatkin hyrisevät harmonista yksimielisyyttä suhteessa kansainväliseen politiikkaan, niin sanottuihin arvoihin (eli poliittiseen ideologiaan) ja Natoon.
Erot arvokysymyksiin alkavat näkyä toden teolla vasta kun kysytään, miten suomalaisten tulonjako pitäisi järjestää ja kuka maksaa ehdokkaiden vaalikulut. Raha ratkaisee, muuttaako uusi asukas Mäntyniemeen Kulosaaresta vai Westendiltä. Eirakin oli edustettuna.
---
Päivitys 2.2.2024: Ha haa, olin taas oikeassa! Helsingin yliopiston kansalaisbarometrin tänään julkistetun tutkimuksen mukaan Pekka Haaviston puoliso ja seksuaalinen suuntautuminen olivat viikkoa ennen vaalien ensimmäistä kierrosta yhtä suuria syitä olla äänestämättä häntä kuin olisi työkokemuksen puute mutta vähemmän tärkeitä kuin on puoluetausta.
Mitäpä tuota internetpaneelilla tutkimaan; asianhan voi lukea suoraan internetissä olevista kannanotoista. Persoona alkaa korostua, koska muuta eroa ehdokkaiden välillä ei juuri ole, ja puolueitaankin he voisivat vaihtaa keskenään aivan huomaamatta.
