Kansalaisten perusturvaa on uhannut ja heikentänyt varattomuusehdon laajentaminen yleisestä toimeentulotuesta yleiseen asumistukeen.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus poisti aikoinaan yleisestä asumistuesta varallisuusehdon. Tämä muun muassa paransi ihmisten mahdollisuuksia liikkua pienipalkkaisenkin työn perässä paikkakunnalta toiselle kotejaan myymättä ja asumistukeaan menettämättä, mutta Petteri Orpon (kok.) hallitus palautti asteittaisen varallisuusehdon yleiseen asumistukeen.
Koska toimeentulotuen varattomuusehto puolestaan on absoluuttinen, toimeentulotukijärjestelmä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan rutiköyhiksi voidakseen saada tuloa juokseviin elinkustannuksiinsa, eikä toimeentulotuki kompensoi asumistuen menetyksiä niille, joilla on vielä jotakin menetettävää.
Asioiden ollessa näin, työttömien tai muutoin pienituloisten ihmisten tulee suorastaan järkeväksi ryhtyä mahdollisimman köyhiksi kattaakseen välttämättömät elinkustannuksensa.
Petteri Orpon hallitus poisti omistusasukkailta oikeuden yleiseen asumistukeen kokonaan pelkän asumismuodon perusteella, vaikka omistusasukkaalla ei välttämättä ole nettovarallisuutta ollenkaan ja vaikka omistusasunnon hoitokulut ja asumistukimenot ovat pienemmät kuin asukkaan asuessa vuokralla.
Kun ihmiset on ajettu kyseistä häätömielialaa osoittaen kodeistaan, he hakevat asumistukea lopulta vuokra-asuntoihin, jolloin valtio ei säästä mitään. Sen sijaan lautasen nuolettaminen tekee hallituksen toiminnasta helposti fasismia, eikä perustuslailliselle omaisuudensuojalle ole katetta perusturvan varattomuusehtojen vuoksi.
Erikoisinta hallituksen ”säästötoimissa” on, että toimeentulotuen tasoon ei ole kajottu pariakymmentä euroa enempää. Toimeentulotukea saavat kaikki ne Suomessa oleskelijat, jotka täyttävät maamme yritteliäisyys-, kouluttautumis- ja sivistymisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot.
”Kaikkein heikoimmassa asemassa oleviksi” väitetyt eivät siis oikeasti ole kaikkein heikoimmassa asemassa, sillä he saavat perusetuuksiensa (työttömyysetuudet + asumistuki) ja toimeentulotuen summana täyden kattauksen ruokapöytäänsä, kunhan muistavat pysyä täysin varattomina.
Heitä ovat muun muassa maahamme lähtökohtaisesti varattomina tulevat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ja tietenkin myös kotimaiset pultsarit. Toimeentulotuki takaa asuinkulujen jälkeen lähes 600 euron nettotulon jokaiselle, joka muistaa pysyä varattomana.
Ulkopuolelleen Suomen sosiaaliturvajärjestelmä jättää toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat tulo- ja varallisuusdesiilit, joilla on vähäistäkin varallisuutta ja jotka eivät sen vuoksi voi saada mitään sen enempää toimeentulotuesta kuin asumistuestakaan ja putoavat turvaverkkojen silmukoista läpi.
Kattaakseen juoksevat elinkustannuksensa työttömät ja muut huonotuloiset pakotetaan syömään aivan kaikki varallisuutensa perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti, kunnes he ovat täysin varattomia. Tämä johtuu toimeentulotukijärjestelmään valetusta epäoikeudenmukaisuudesta.
Kynnelle kykenevien väestönosien runteleminen on sangen ajattelematonta julkiselta ja poliittiselta vallalta. Se rapauttaa ihmisten talouden ja moraalin. Se hajottaa yhteiskuntaa ja luo kansanryhmien välille eripuraa. Se johtaa myös poliittisen vallan legitimiteettiristiriitaan ja kannustaa tai suorastaan pakottaa huonotuloisia ihmisiä rikkuruuteen tai rikollisuuteen.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmää varjostavan kroonisen sairauden muodostavat (1) perusturvan täysin riittämätön taso ja toimeentulotukijärjestelmä sekä (2) niihin yhdistetyt varattomuusehdot ja varallisuusharkinnat, jotka kalvavat minimaalisenkin perusturvan käytännössä pois ja ohjaavat surkeuteen ja kurjuuteen.
Jos kysytään, mistä ihmisiä riittää leipäjonoihin, vastaus on: perusturva (Kelan työttömyysetuudet, kansan- ja takuueläkkeet, opintotuki ja asumistuet) jäävät rankasti jälkeen toimeentuloon riittävästä tasosta, ja viimesijainen komponentti (toimeentulotuki) on varattomuusehtoinen ja vaatii ihmistä hankkiutumaan taloudellisesti rappiolle.
Vielä pahempia huononnuksia on suunnitteilla. Varallisuusehdot nimittäin liukuvat helposti asumistukien ja toimeentulotuen puolelta myös työttömyysetuuksien piiriin, kun etuuksia jatkossa yhdistellään.
Varattomuusehdot liukumassa yleistukiuudistuksessa työttömyysturvaan
Kun Kelan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaamista yleistuella alettiin valmistella, hallitus aikoi tehdä viimesijaisesta työttömyysturvasta Tanskan mallin mukaisesti ajallisesti rajoitetun, toisin sanoen katkaista yleistuen 500 työttömyyspäivän jälkeen. Kirjoitin aiheesta täällä ja täällä.
Vastustin ajallisen keston asettamista yleistukeen sosiaali- ja terveysministeriölle antamassani lausunnossa, sillä suuri määrä työttömiä pudotettaisiin siten kannusteloukuista pahimpaan, eli toimeentulotukeen, jota vaivaa tuo edellä kuvailemani ankara varattomuusehto.
Sillä tavoin suuri osa työttömistä voitaisiin näppärästi puhdistaa työttömyystilastoista, eivätkä he olisi enää sen enempää työviranomaisten konsultaatioiden ja preppauksen piirissä kuin himmentämässä Petteri Orpon työllisyyslupausta, vaan heidät massasiirrettäisiin sosiaaliviranomaisten piiriin. Samaan tähtää jo edellisen hallituksen säätämä laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (381/2023).
Työmarkkinatuesta on käytännössä tullut viimesijainen työttömyysetuus monille ikääntyneille työnhakijoille. Ajallisen keston rajoittamisen kautta yleistukeen olisi sisältynyt piilevä varattomuusehto, jonka vaikutus on lannistava. Vähänkin varallisuutta omistavat työttömät eivät voi saada toimeentulotukea, jolloin heidät pakotettaisiin kuluttamaan säästönsä ja varallisuutensa loppuun, ja järjestelmä jättäisi ihmiset puille paljaille.
Kelan työttömyysetuuksien (peruspäiväraha, työmarkkinatuki) tilalle perustettavaan yleistukeen ei ainakaan toistaiseksi asetettu ajallisen keston rajoitusta, mutta sen alkupäähän laitettiin pitkä karenssi.
Aiheesta iloitsi Ilta-Sanomat näin:
”Yleistukea maksettaisiin 21 viikon odotusajan jälkeen. Odotusaika alkaisi työnhakijaksi rekisteröitymisestä, korvauksettoman määräajan päättymisestä, työssäolovelvoitteen täyttymisestä tai siitä, kun oikeus yleistukeen tai ansiopäivärahaan palautuu.”
Yleistukea koskevaan lakiin kirjattiin siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen laitettiin epäsuora varallisuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan. Yleistuki otettiin käyttöön 1.5.2026.
Peräti 21 viikon alkukarenssi on joka tapauksessa merkittävä huononnus työttömyysturvaan. Se koskee etenkin nuoria työmarkkinoille tulevia, jotka eivät täytä lakiesityksen 12 §:ssä olevia koulutus- tai työssäoloehtoja. Tällöin niin sanotusta odotusajasta tulee pelkkä tulonmenetys, joka johtaa joko työllä hankitun varallisuuden menettämiseen tai syöksee ihmiset toimeentulotuen piiriin, vaikka juuri kyseisen viimesijaisen etuuden piiristä ihmisiä pitäisi saada ongittua pois!
Yleistukea koskevassa laissa ei ole suoranaista mainintaa varallisuusehdosta, mutta ehto sisältyy yleistukeen epäsuorana tai piilevänä.
Yleistukeen sisältyy edellisten lisäksi myös merkittävä huononnus, joka kolhii työttömän perusoikeudellista omaisuudensuojaa. Yleistuesta annetun lain mukaan omaisuudesta saatavat pääomatulot alentavat yleistukea, toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa. Yleistuesta tehtiin kautta linjan tarveharkintainen. Myös 55 vuotta täyttäneiden Kelan työmarkkinatuen saajien pääomatulot alkavat leikata yleistuen määrää ja voivat poistaa oikeuden yleistuen kokonaan.
Varattomuusehdot ja -harkinnat ovat liukumassa toimeentulotuesta yleistukeen ihmisten ajautuessa toimeentulotuelle.
Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen asteittaiset varallisuusehdot voidaan helposti liudentaa yleistuen puolelle tukimuotoja jatkossa yhdisteltäessä.
Sellaisen ”insentiivin” sisältävät tukimuodot tukevat ihmisiä kuin köysi hirtettyä.
Esitystä vastustivat eduskunnan valiokuntakäsittelyissä SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät.
Mitä yleistukiuudistuksesta todennäköisesti seuraa?
Odotusajan vuoksi kenenkään yleistuella olevan ihmisen ei ole taloudellisesti järkevää eikä ehkä mahdollistakaan ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska pätkätyöstä työttömäksi palatessaan ei voi saada yleistukea 21 viikkoon odotusajan vuoksi. Omavastuuaika voi tulla asetetuksi myös toistuvasti lyhyen ajan sisällä.
Koska odotusaikoja ei voi jatkossa enää lain voimaantulon siirtymäajan jälkeen yhdistää tai lukea hyväksi (kuten nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja), uusi laki ohjaa työnhakijoita varomaan lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottamista. Hallituksen uudistus on siis susi myös ja etenkin sen työllistymistavoitteiden kannalta.
Vaikutusarviot laiminlyödessään hallitus on julistanut maahamme sosiaaliturvan kauneuskilpailut, joiden jälki on rumaa. Raadollisuuden viimeistelee niin sanottujen suojaosien eli ansiotulovähennysten poistaminen.
Kun muistetaan, että omistusasujilta hallitus poltti yleisen asumistuen kokonaan sekä poisti myös 55 vuotta täyttäneiden poikkeusehdot, yhdessä yleistukeen liitettyjen odotusaikojen kanssa tämä tarkoittaa, että omistusasunnossa asuva menettää yleistuen 21 viikoksi ja yleisen asumistuen sekä toimeentulotuen kokonaan, sillä yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saannin estää tätäkin kautta varallisuus.
Osa ihmisistä ei tämän tuloksena saa sen enempää työttömyysturvaa, asumistukea kuin toimeentulotukeakaan ja putoaa hallituksen kaivamaan mustaan aukkoon.
Perustulojärjestelmää ei voida välttää
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea (ECSR) on moitteissaan Suomelle todennut, että perusturvan tason pitäisi olla vähintään 40 prosenttia maassa vallitsevasta mediaanipalkasta. Mediaanipalkka on ollut Suomessa vuonna 2025 noin 3 430 €/kk, joten perusturvan bruttotason pitäisi olla noin 1 372 €/kk. Kelan työttömyysturva, takuueläke ja kansaneläke jäävät EU-normista jälkeen hurjasti.
Asiaa ei korjaa perusturvan tilkkutäkkimäisyys, sillä perusetuuksia täydentäviin etuuksiin liittyy ankaria ja epätasapuolisia myöntöehtoja, joista haavoittavimpia ovat juuri varallisuusehdot.
Tähän maahan tarvitaan perustulojärjestelmä, joka olisi negatiivisen tuloveron kaltainen, jonka taso vastaisi EU:n minimitasoa ja joka vapauttaisi pahimmasta kannusteloukusta, eli toimeentulotuesta.
Perustulojärjestelmän ei pitäisi olla työpoliittisesti syyperustainen, koska sen tarkoitus olisi vastata työn ja toiminnan rakenteelliseen muutokseen sekä mahdollistaa kaikenlainen arvotuotanto myös työ- ja yrittäjätoiminnan ulkopuolella, jossa erityyppistä arvotuotantoa esiintyy paljon.
Perustulo täyttäisi viime kädessä saman tehtävän, joka nykyisin on toimeentulotuella, mutta ilman siihen liittyvää kannustusta taloudelliseen kurjuuteen.
Reaaliaikainen tulorekisteri voisi mahdollistaa dynaamisen perustulojärjestelmän, jossa perustulon taso laskisi aina kun tulot nousisivat, ja veroprogressiolla huolehdittaisiin nettotulojen kasvusta koko tulokehityksen ajan. Esittelin mallin jo teokseni Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan viimeisessä pääluvussa.
Perustulo rahoitettaisiin höyläämällä ansiosidonnaiset päivärahat pois, lopettamalla Kelan kuitintarkastuslinjastot, ottamalla käyttöön yleispätevä 2200 euron eläkekatto, jollainen on esimerkiksi Ranskassa, ja täyttämällä perusturvaa leikkaamalla tulohaitarin yläpäästä sekä vahvistamalla alapäästä.
Tällainen uudistus olisi tietenkin radikaali, mutta se on ennen pitkää välttämätön. Kielteisellä tavalla radikaaleja ovat olleet hallituksen toimeenpanemat leikkaukset, jotka ovat vieneet pahimmillaan noin 40 prosenttia pienituloisten nettotuloista ja vaarantaneet omistusasujien omaisuudensuojan kokonaan.
Suomen kysyntälama johtuu suureksi osaksi perusturvaheikennyksistä, ja perusturvan vahvistaminen olisikin hyvä kotimaisen kysynnän elvytyskeino, sillä perusturvaan investoidut varat käytetään kotimaisiin hyödykkeisiin, kun taas suurituloisille annetut ansiotuloveron alennukset valuvat tuontihyödykkeisiin, matkusteluun ja ulkomaisiin rahastoihin.
Työeläkkeitä juustohöylättävä perusturvan hyväksi
Totuus on, että suomalaisilla ei ole nykyisen kaltaiseen työeläkejärjestelmään kerta kaikkiaan varaa.
Lakiperustaisesti kertyneet eläkevastuut ovat vuonna 2025 julkaistun tilaston mukaan noin 900 miljardia euroa, eli noin viisinkertaisesti Suomen valtionvelan nykyinen määrä ja yli kymmenkertaisesti vuosibudjetin määrä. Eläkekassoista puolestaan löytyy varoja vain noin 290 miljardia euroa, josta suuri osa on realisoimiskelvotonta tai lainassa Suomen valtiolla.
Poliitikot välttelevät eläkkeiden leikkaamista vain siksi, että eläkeläiset muodostavat suuren äänestäjäryhmän. Siksi kukaan poliitikko ei uskalla tällaista kritiikkiä ääneen sanoa, ja eläkekatto täytyisikin ohjata voimaan poliittisen järjestelmän ja etujärjestöjen ulkopuolelta: asiantuntijavallan piiristä. Asiantuntijat puolestaan ovat hyväpalkkaisia eläkekertymän kartuttajia, jotka ajattelevat omia eläkkeitään eivätkä suostu esittämään eläkkeiden leikkaamista siksi.
Niin sanottu velkajarru otettiin konsensusmaisesti käyttöön, jotta puolueet voisivat vedota kyseiseen vaalikaudet ylittävään lakiin poliittisessa argumentaatiossa, kun tehdään välttämätön ja työeläkkeitä aletaan leikata. Kiirellisemmin olisi kuitenkin pitänyt ottaa käyttöön perusturvan leikkausjarru.
Ennen perustuloon päätymistä kannatan panostamista yleistuen, kansaneläkkeen ja takuueläkkeen sekä yleisen ja eläkeläisten asumistuen tasoon, jotta ihmisiä saataisiin pois toimeentulotuen tuhoisien vaikutusten piiristä.
Kannatan myös yleistuen keston säilyttämistä rajoittamattomana, sillä ei ole mitään järkeä pudottaa ihmisiä toimeentulotuelle, jota sai jo vuonna 2024 yhteensä 249 600 kotitaloutta ja 356 400 henkilöä, eli noin 6,3 prosenttia väestöstä, ja toimeentulotukimenot ovat nykyhallituksen asumistukileikkausten vuoksi räjähtäneet.
Hallituksen toimien vuoksi toimeentulotuen pohjatonta suota polkemaan päätyy sosiaaliturvan kiertymisilmiön vuoksi entistä enemmän väkeä. Käsittelykulujen vuoksi Kelan byrokratiamenot kasvavat, ja ongelmaksi koettu tarkkailu ja rankaiseminen lisääntyvät.
Ansiotuloverotusta korotettava ja perusturvaoikeus rajattava Suomen kansalaisiin
Kokoomus on tehnyt kaikkensa huonontaakseen perusturvaa ja antaakseen verohelpotuksia hyvätuloisille, vaikka niiden vaikutus työllistymiseen on mitätön Euroopan huonoimmassa työllisyystilanteessa.
Kukaan ei varmasti lähtisi työpaikastaan, vaikka ansiotuloveroja korotettaisiin prosenttiyksiköllä, eikä kukaan varmasti työllisty tai aktivoidu työskentelemään nykyistä enemmän ansiotuloveron alennusten vuoksi. Hyväksi voisi olla työn tekijäkohtainen vähentäminen, koska siten työn ihanuutta voitaisiin jakaa, ja saattaisiin ansiotuloa useammille.
Hyvätuloisille suunnatut verohelpotukset eivät myöskään luo Suomeen talouskasvua, koska palkkatulot makaavat pankkitileillä tai päätyvät tuontiluksukseen tai ulkomaiseen sijoitustoimintaan. Samanaikaisesti joka neljännellä suomalaisella ei ole säästöjä lainkaan, koska perusturvan varallisuusehdot kalvavat ne pois.
Hallitus aikoo ilmeisesti maksaa valtionvelat ja tukkia budjetin aukot keski- ja työväenluokan varallisuudella, jota syövytetään samalla, kun perusturvasta leikataan.
Ansiotuloverotuksen korottaminen on toistaiseksi käyttämättä jätetty mutta tehokas ja ainoa jäljellä oleva julkisen talouden sopeutuskeino.
Persut pettivät vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata, ja strippaavat sekä larppaavat Kokoomuksen kaulapannassa. Perussuomalaiset ovat onnistuneet turvallisuuspolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa, mutta vain niissä. Talous- ja sosiaalipolitiikassa he ovat tehneet dynamiittityhmyyksiä yhdessä Kokoomuksen kanssa.
Ainoa valonpilkahdus on esitys, että subjektiivinen toimeentulotukioikeus lopetettaisiin Suomessa alle 10 vuotta asuneilta ja että maahanmuuttajien oikeuksia takuueläkkeisiin kavennettaisiin, mistä jopa Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes oli samaa mieltä. On ¨kohtuutonta, että maahanmuuttaja saa täyden takuueläkkeen asuttuaan 16 vuotta täyttäneenä Suomessa vain kolmen vuoden ajan.
Nämä uudistukset liittyvät siihen, kenellä Suomessa on oikeus perusturvaan. Nähdäkseni oikeus tulisi rajata Suomen kansalaisiin, ja siltä osin asiassa tarvittaisiin perustuslain ja sen tulkinnan muutos.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmä tarvitsee kokonaisvaltaisia korjauksia. Kiireellisesti parantaa pitäisi Suomen kansalaisten perusturvaa sekä yleistä ja eläkeläisten asumistukea, ja varattomuusehdot pitäisi poistaa, jotta myös kannustavuus työhön ja ansionhankintaan säilyisi.
Nykyisin Kelan raastokone imuroi kaiken työnteon tuloksena syntyneen ansion pois, kun myös niin sanotut suojaosat (300 euron ansiotulovähennykset) poistettiin, ja hallitus pyrkii hoitamaan valtionvelkoja tilkitsemällä budjettia vähävaraisen ja keskivarakkaan väen omaisuudella perustuslaillisen omaisuudensuojan vastaisesti.
Kansalaisten pitäisi järjestää mielenosoitus hallitusohjelman puolesta, jotta siihen kirjatut lirkutukset 100 000 uudesta työllisestä ja tasa-arvoisesta ja hyvinvoivasta Suomesta saataisiin todellakin toteutumaan!
JUKKA HANKAMÄKI
filosofian ja valtiotieteiden tohtori
sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija
Liite
Lausuntoni yleistukilakiesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle 23.5.2025 (PDF)
Aiheesta aiemmin
Miksi Suomi sukeltaa? Hallitusohjelma on perussuomalaisten kohtalokas Koraani
Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista
”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan
