Fitna

Maahanmuuttopolitiikan kritisoimisesta on tullut Hollannissa todellinen poliittinen teema, joka ei ole enää entisen kaltainen marginaalinen aihe vaan yleispolitiikan keskeinen osa. Tämä vahvistaa, että myös muissa Euroopan maissa maahanmuuttopolitiikka on ennen pitkää tunnustettava koko poliittisen todellisuuden ydinasiaksi, jopa kohtalonkysymykseksi.

Hollannissa asuu vapaamielisen maahanmuuttopolitiikan tuloksena tätä nykyä lähes miljoona muslimia, ja koko Euroopan unionin alueella määrä on jo 54 miljoonaa. Islam on siis merkittävä poliittinen tekijä, ja siksi jokaisen länsimaisen rationalistin on suhtauduttava äärimmäisen kriittisesti islamin oppien mukaisiin sananvapauden rajoittamispyrkimyksiin, homoseksuaalien ja naisten oikeuksien polkemiseen, terrorismin oikeuttamisyrityksiin ja katuväkivaltaan.

Hollantilaiset ovat heränneet vastustamaan islamia oivallettuaan, mitä Euroopan islamistuminen käytännössä merkitsee. Lähtölaukauksena toimivat tunnetusti Pim Fortuynin ja Theo van Goghin katuteloitukset, joiden suorittajat sanoivat puolustavansa islamia ja kannattavansa avointa maahanmuuttopolitiikkaa. Homoseksuaalina tunnen edelleen surua ”professori-Pimin” murhan johdosta, mutta myös siksi, että aikaisemmin homoseksuaalien Mekkana tunnettu liberaali Amsterdam alkaa olla nykyään barbaarien käsissä.

Kansanedustaja Geert Wilders onnistui lopultakin julkaisemaan islamia kritisoivan elokuvansa Fitna internetissä. TV-kanavat olivat jo kieltäytyneet sen esittämisestä, minkä jälkeen tekijä julkaisi sen puolueensa kotisivuilla. Se julkaistiin myös brittiläisillä LiveLeak.com-internetsivuilla, kunnes sivusto päätti sensuroida elokuvan, mistäpäs muusta syystä kuin uhkailujen vuoksi. Samoin menetteli yhdysvaltalainen Network Solutions, joka sulki julkaisemiseen tarkoitetun sivun, vaikka sillä ei ollut esitetty muuta kuin elokuvan nimi ja tieto sen ilmestymisestä. Ylläpitäjät sanovat sensuurin syyksi muslimien harjoittaman uhkailun, ja uhkauksille kuuliaisesti myös YouTube on poistanut palvelimeltaan elokuvan jokaisen kopion muista kuin tekijänoikeudellisista syistä.

Mistä elokuva sitten kertoo? Fitnassa arvosteltiin islamin auktoriteettikeskeisyyttä ja näytettiin, kuinka Koraanin tekstejä käytetään lietsomaan väkivaltaa. Islamin tulkittiin edustavan fasismin ja totalitarismin nykyistä ilmenemistapaa, ja islamia verrattiin Hitlerin Saksaan ja kommunistisiin maihin.

On ristiriitaista, että muslimien sallitaan esittää laittomia uhkauksia, ja koko läntinen maailma heittäytyy niiden edessä kontalleen, mutta sinänsä laillisen elokuvan esittäminen sensuroidaan ilman laillista syytä. Sensuuri ei perustukaan muodollisten normien noudattamiseen eikä seuraamiseen saati niitä korkeampiarvoisempiin moraalisiin ja eettisiin ihanteisiin. Sen sijaan kyse on pelkästä politiikasta, jossa ”rasismin vastaisuus” edustaa nyt samanlaista propagandaa kuin ”rauhan puolustaminen” kommunistien taannoisessa retoriikassa: se palvelee länsimaista rationalismia vastustavien etua.

Vaikka ehkä onkin niin, että islamiin kriittisesti suhtautuvan elokuvan julkaiseminen ei kannata uhkausten edessä, se voi olla kuitenkin filosofisista syistä perusteltua. Lisäksi olisi selvästi väärin sensuroida mitään pelkän painostuksen edessä. Vaikka veitsi kurkulla ei liiemmin kannata esittää kritiikkiä, ei uhkaaminen ole silti oikein eikä niskalenkistä vapautuminen väärin.

Hollannissa elokuva on ollut valtavan mielenkiinnon kohteena, ja se on saanut todellisen suuryleisön, vaikka sitä vastaan osoitettiin myös mieltä. Sekä mielenosoitukset että TV-kanavien haluttomuus yhteistyöhön ovat kuitenkin tulkittavissa lähinnä yrityksiksi välttää muslimien hyökkäyksiä ja levottomuuksia. Pelon ja pelottelun motivoima sensuurinhalu johtuukin suoraan terrorismin uhasta ja uhkailusta, joiden merkiksi koko maa joutui nostamaan valmiustasoaan. Syy mahdollisiin aggressioihin ei ole siis elokuvassa eikä sen tekijöissä itsessään vaan siinä, mitä elokuva kuvaa: islamilaisessa despotiassa.

Entä millainen tuo 17 minuuttia kestävä lyhytelokuva on? Helsingin Sanomien kriitikon mukaan kyse on tietenkin vain ”muslimeihin kohdistetusta provokaatiosta”. Kirjoittaja ei ole ymmärtänyt elokuvan viestiä lainkaan, tai sitten hän haluaa hillitä muslimien mahdollisia reaktioita painottamalla, että elokuvan tekijät muka toivovat niitä. Tosiasiassa elokuvassa ei ole kyse hyökkäyksestä ketään vastaan. Sen sijaan siinä annetaan suositus pitää länsimaisesta kulttuurista ja elämäntavasta kiinni. Kyse on puolustautumisesta väkivallalta, suvaitsemattomuudelta ja uskonnon väkivaltaan kehottavilta opinkappaleilta.

Elokuva kertoo äänin ja kuvin tuskasta, jota islamilainen terrorismi on tuottanut niin New Yorkissa, Lontoossa kuin Madridissakin. Kuvissa näytetään silvottuja ja palaneita ruumiita, muslimien valmistamaa antisemitististä propagandaa, katkottuja päitä sharia-lain mukaan tuomitsevien pyövelien kädessä, vangittuja ja silmiltään sidottuja homoseksuaaleja sekä pappien ja muiden kansankiihottajien puheita, joiden edessä ihmismassat polvistuvat ja hurraavat kuin Hitlerille konsanaan.

Wildersin väite onkin, että islamin varjolla ajetaan nykyään samanlaista politiikkaa kuin kommunismin ja natsismin tuella ennen. Sen merkiksi elokuva päättyy mainintaan Hitlerin kukistamisesta vuonna 1945, kommunismin kaatumisesta vuonna 1991 ja kehotukseen taistella myös meidän aikamme uhkaa eli islamia vastaan. Kummallista on, miksi tätä ei saisi sanoa, vaikka samaan aikaan kaikki maailman TV-kanavat suostuvat esittämään muslimiterroristien videoita, joissa uhataan tappaa amerikkalaiset ja muut länsimaiset ihmiset viimeiseen mieheen.

Merkillistä on sekin, että näitä jokaisen akateemisesti koulutetun ihmisen tietoisuuteen kuuluvia asioita eivät ole saaneet kakaistuksi kurkustaan yliopistolla toimivat islamintutkijat. Tietty sokeus on tietysti tyypillistä akateemisille kirjatoukille, mutta kohtuus pitäisi olla kaikessa, myös kohtuudessa. Muuten hekin menevät useimmille akateemisille märehtijöille niin tavattoman naurettavalla ja säälittävällä tavalla harhaan omassa idealismissaan ja arkielämästä vieraantuneisuudessaan.

Ja todellakin: Wildersin esille tuoma pilapiirtäjien uhkailu, terroristien pommit, poliittisen korrektiuden nimissä tapahtuvat sananvapauden rajoitukset, itsemurhapommittajat, lasten käyttäminen ihmiskilpinä, Koraanin kehotukset väkivaltaan ja länsimaisen rationalismin halveksunta ovat vaarallisia merkkejä koko kulttuuriimme kohdistuvasta uhasta.

Katson, että meillä täällä Suomessa suuri osa aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa vastustaneista henkilöistä on pääväitteissään oikeassa. Siksi myös suurten puolueiden, viranomaisten ja tuomioistuinten kannattaisi herätä todellisuuteen, tunnustaa tosiasiat, ottaa lusikka kauniiseen käteensä sekä laittaa aktiiviselle maahanmuuttopolitiikalle ja islamin levittämiselle stoppi ennen kuin on liian myöhäistä.

Geerd Wildersin mukaan Eurooppa teki virheen avatessaan vuosikymmeniä sitten ovensa islamille. Siteeraan lopuksi Helsingin Sanomien haastattelemaa ja Hollannissa asuvaa imaami Fawaz Jneidiä, joka myös näyttää ymmärtävän, mistä on kyse: ”Mutta Eurooppa ei ottanut huomioon, että islam on näin vahva. Me elämme uskontoamme toisin kuin eurooppalaiset omaansa. Islamin vaikutukset näkyvät eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisiä pelottaa.”