Huomioita tuomiosta

Olen käsitellyt ”Ruusunen vastaan Vanhanen”-oikeudenkäyntiä eräässä aiemmassa blogikirjoituksessani, joten lienee parasta vetää asiat yhteen tässä. Oikeuden tämänpäiväinen päätös jättää kirjan kirjoittaja vaille tuomiota oli voitto sananvapaudelle. Vaikka se epäilemättä syökin miestä, iloitsen silti päätöksen puolesta, sillä käräjöinnin aiheena olleet asiat eivät kuitenkaan korjaantuisi korvauksilla eivätkä sakoilla, mutta tuomitseminen olisi merkinnyt huomattavaa periaatteellista kannanottoa sananvapautta vastaan.

Koska päätös syntyi kahden lautamiehen äänillä yhtä ammattituomaria ja yhtä lautamiestä vastaan, voidaan ajatella, että tuomarinpöydän takana vastakkain olivat kansanvallalle uskolliset lautamiehet ja esivallalle kuuliainen virkamiestuomari. Siitä, että oikeuksien luottamushenkilöt valitaan kunnallispoliitikoista, on joskus myös etua demokratialle ja sananvapaudelle, vaikka tuomioistuimiamme onkin toisinaan moitittu poliittisiksi.

Hovissa jatkuva oikeudenkäynti vain pitkittää kriisiä, joten Vanhasen olisi ollut viisainta niellä harminsa ja pidättäytyä jatkotoimista. Tietenkin myös miehellä on oikeus ja velvollisuuskin pitää kiinni niistä oikeuksien repaleista, jotka hänellä vielä on tässä naisväen hallitsemassa maailmassa. Mutta nyt asiasta tulee pelkkä arvovaltakiista. Sen istuva pääministeri voisi katsoa jo voittaneensa hänelle suotuisissa vaaleissa. Pitkittyminen syövyttää kiistan kansakunnan muistiin ja saattaa sitä kautta heikentää poliitikon arvovaltaa.