”Kriittisyys kertoo ongelmista”

Poliisivoimin tehty gradu kertoo, että valtiojohdon uhkailijalla on usein henkilökohtaisia ongelmia. – Vai niin. Mikä onkaan helpompaa kuin koettaa kääntää poliittiset erimielisyydet ja kritiikki uhkailuksi ja uhkailu kansalaisten ”henkilökohtaisiksi ongelmiksi”? Huvittavaa on, että valtiojohdolla itsellään vaikuttaa olevan nyt paljon henkilökohtaisia ongelmia...

Eräs ongelma näyttää olevan siinä, että media valikoi ja suodattaa luettaviksemme omituisia asioita ja rakentaa kyseisen julkisuuden itse. Ensinnäkään pro gradu -tasoinen tutkielma ei olisi päivälehdessä kommentoimisen arvoinen, varsinkaan, kun se edustaa viranomaisvallan omia intressejä. Toiseksi, myös median mielenkiintoa näyttävät ohjaavan toisarvoiset tekijät, kuten pääministerin ja hänen ex-heilansa kiistelyn saama julkisuus osoittaa. Luulisi, että tässä maassa olisi tärkeämpääkin poliittista puhuttavaa. Nyt politiikan moraalin määrittelee joko Hymy-lehti tai tuomioistuin, vaikka perustuslakiin toimivallan luovutusta ei olekaan ehditty kirjata.

Maassamme ei toimi vain ennakkosensuuri vaan myös jälkikäteissensuuri. Sen mukaisesti monilta ihmisiltä menevät aivot off, eivätkä lamput loista kenenkään päällä: Tuntematon sotilas - Sensuroitava! Homomarski - Sensuroitava! Karttusen neitsytkuvat - Sensuroitava! Tekstaripäiväkirja - Sensuroitava! Ja päälle päätteeksi vielä eduskuntaan 4 prosentin ehdotettu äänikynnys, jotta protestiäänet jäisivät kuin kahvinporot suodattimeen. Kun asiaan lisätään valtamedian muistutus siitä, että Suomessa asuntojen hinnat eivät koskaan laske kysynnän ja tarjonnan lakeja seuraten, on pöytä ahdistukselle katettu (lukekaa vaikka kyseisen jutun yleisökommentit).

Tämäntapainen yhteiskunta-Angstin lisääminen ei idätä mitään muuta kuin pelkoa ja vihaa kansalaisten riveissä, ja lopulta se lietsoo ääriryhmien kannatuksen kasvua. Monen ihmisten mielissä elää luullakseni kokonaan toisenlainen yhteiskuntaihanne, kuin missä me elämme nykyisen poliittisen kulttuurin keskellä. Tähtäimessä voisi olla sellainen liberaali yhteiskunta, jossa vallitsisi täydellinen sananvapaus, ja asioista keskusteltaisiin hyväntahtoisessa, ymmärtävässä ja rakentavassa hengessä eikä jatkuvan tuomiomielen ja syyllisten etsinnän vallitessa, kuten nyt.

Tässä maassa tarvittaisiin media, joka olisi koko valtakunnan laajuinen ja joka puhuisi yhteiskunnalliset ongelmat halki eikä tyytyisi pikkupolitikoimaan siinä ahtaassa umpiossa, jossa suomalainen valtamedia juttujaan tekee. Internetistä oli hetki sitten tulossa sellainen, mutta nyt sekin halutaan sensuroida ja kieltää. Mitään muuta ei sitten kaivatakaan kuin keskustelua. Ja kaikki tämä, vaikka a) kenelläkään ei vaikuta olevan mitään sanottavaa ja b) kukaan ei enää uskalla sanoa mitään, varsinkaan sitä, minkä kaikki haluaisivat kuulla.