”Ei mistään kotoisin”

”Tämä ei ole sitten mistään kotoisin!”

Viime aikoina yhteiskunnassamme on kiinnitetty yhä enemmän huomiota siihen, mikä mistäkin on kotoisin.

Kyseinen seikka johtuu ehkä maahanmuuton lisääntymisestä ja kansainvälistymisestä. Monikulttuurisessa, sosiaaliselta rakenteeltaan hajoavassa ja luokkayhteiskuntaa lähestyvässä Suomessa on samoja piirteitä kuin entisaikojen feodaaliyhteiskunnassa, jossa säädyt kilpailivat keskenään. Toisaalta alkuperien ja lähtökohtien kaiveluun tähtääviä ”genealogioita” ei ole pidetty enää tärkeinä nykyaikana, jolloin laadukkaita tuotteita valmistetaan jo Kiinassakin.

Sen sijaan sääty-yhteiskunnassa alkuperän merkitseminen on koettu aina tärkeäksi. Ilmeisesti alkuperällä on ollut merkitystä enemmänkin ihmisten kuin esineiden maailmassa, ja siksi henkilökohtaisia tuotetietoja on voitu käyttää myös ”rasistisesti”.

Muutamat aateliset käyttivät aikoinaan nimensä edessä etuliitettä ”von” tai ”af”. Niillä ilmaistiin, mistä kukin oli kotoisin. Filosofian piirissä aateluuden katsottiin antavan jopa erityistä pätevyyttä ja kelpoisuuden virkoihin, ja näyttää se toki antavan edelleen.

Ehkä myös minä, Jukka Hankamäki, voisin yrittää ihan oikeaksi aateliseksi enkä tyytyä vain tähän surkeaan akateemiseen aateluuteen, vaikka muutamat tosin väittävätkin, että nykyaikana oppiarvot ovat syrjäyttäneet aatelisarvot.

”Hankamäki” ei ole vain minun nimeni, vaan se on myös Savossa sijaitseva paikkakunta. Niinpä minäkin voisin varustaa nimeni ”von”-liitteellä ja kirjoittaa ”Jukka von Hankamäki” merkiksi siitä, että jokin osa suvustani on lähtöisin sieltä. Tällöin ei voitaisi ainakaan sanoa, etten ole mistään kotoisin.

Vastaavasti joku maahanmuuttaja voisi laittaa nimeensä maininnan ”Mohammad von Somalia” tai ”Karol von Romania”. Eikö olisikin hienoa ja korostaisi jokaisen identiteettiä? Kenties savolaisilla sukujuurillani selittyy myös huumoritajuni, jonka samankaltaisuudesta korkkiruuvin kanssa on joku joskus lausahtanut jotakin. (Totuuden nimessä todettakoon, että vähintään puolet geeneistäni on lähtöisin oikeakielisestä Länsi-Suomesta.)

Oppiarvot ovat joka tapauksessa kärsineet niin suurta inflaatiota tutkintotehtailun myötä, että en lainkaan ihmettele, ettei monikaan pidä niiden tuottamaa epätasa-arvoa ongelmana. Mutta ihme kylläkin, ettei kukaan tasa-arvotoimikunnan punahilkka ole vielä iskenyt kirvestään siihen, kuinka ”rasistisia” supisuomalaiseen ja rupiruotsalaiseen feodaalijärjestelmään sisältyvät aatelisarvot, läänitykset ja paikkakuntaleimat ovat – ja ovat aina olleet.

Myös minä olen sukua Mannerheimille, Sibeliukselle, Topeliukselle ja von Wrightille – Aatamin sukutaulun kautta – mutta silti minulle ei ole myönnetty akateemista virkaa, eli jossain on täytynyt tapahtua paha virhe.