Puhutaan tunteista

Rkp:n itsemurhaohjus Eva Biaudet, joka istuu minulle kuuluvassa virassa, ehdotti Norjan terrori-iskujen jälkeen, että maahanmuuttokriittinen argumentaatio, jota hän sanoo ”lieväksi vihapuheeksi”, olisi kriminalisoitava. Anders Breivikin kaltaisen sekopään toimintaan viittaamalla Biaudet haluaa siis kaventaa sananvapautta Suomessa. Siten hän lisää entisestään ihmisten tuntemaa vihamielisyyttä kaikkea hyysäystä kohtaan. Tragedia on juuri tässä.

Kukaan ei ole pystynyt määrittelemään, mikä ylipäänsä on vihapuhetta. Viranomaiset käyttävät käsitettä aseena politiikassa, jolla suositaan Euroopan unionin määräysten mukaista maahanmuuttoa.

Vihapuheen käsitettä ei pidäkään pyrkiä erityisesti määrittelemään, sillä määrittelyn apukäsitteet olisi jälleen määriteltävä ja niin edelleen loppumattomiin. Jos sananvapaudelle ylipäänsä asetetaan rajoja, se altistetaan vallalle. Näin julkinen valta päätyisi vetämään sananvapauden rajat. Tästä puolestaan seuraisi sananvapauden valtapolitisoituminen ja se, ettei mitään sananvapautta olisi lainkaan.

Ne poliitikot ja virkamiehet, jotka luulevat kielloilla ja rajoituksilla estävänsä jotakin, eivät ymmärrä ihmismielen toimintaa. He eivät ymmärrä esimerkiksi sitä, että aina kun ihmiselle lausutaan jokin kieltolause, esimerkiksi ”älä vihaa”, sekä alitajunta että tietoisuus poistavat kieltosanan, ja ihmisen tajunta siirtyy välittömästi ajattelemaan itse asiaa, tässä tapauksessa vihaamista. Näin ollen kehotus kääntyykin helposti muotoon ”vihaa”. He eivät tajua, että joka kerta, kun ihmiselle lausutaan kieltolause ”ei pitäisi herjata, solvata, panetella, loukata eikä parjata”, alitajunta ja tietoisuus rajaavat pois kieltosanan ”ei”, ja ihmisen mieli siirtyy pohtimaan itse asioita, toisin sanoen sitä, miten mukavaa olisi herjata, solvata, panetella, loukata sekä parjata.

Ajattele itse. Jos sinulle sanotaan ”ei saa syödä karkkia”, ”ei saa juoda viinaa” tai ”ei saa soittaa rokkia”, tietoisuutesi siirtyy heti ajattelemaan näitä asioita, ja sinun alkaa ehkä tehdä niitä myös mieli. Juuri siksi kaikenlainen kieltoihin ja rajoituksiin perustuva valistus on niin tavattoman tehotonta. Parhaimmillaan se onkin silloin, kun se ei lainkaan vaikuta. Poliitikot ja viranomaiset eivät tätä ymmärrä, sillä he eivät yleensä tiedä mitään psykologiasta.

Vihapuheiden väitetään kiihottavan ihmisiä väkivaltaan. Mutta toisaalta myös vihapuheiden kieltäminen voi johtaa vihaisiin tekoihin. Ehkä onkin niin, että vihapuheet idättävät suunnitelmallista aggressiivisuutta ja vihapuheiden kieltäminen spontaania ja suunnittelematonta aggressiivisuutta.

Ongelma on, että ihmiset näyttävät rakastavan vihaamista. Ja miksipä tunteitaan ei saisi näyttää? Patoaminen tuottaa vain painetta päänkuoreen. Parempihan myös niiden järjettömien, joita Stefan Wallin sanoo ”mielisairaiksi” omassa lähimmäisenrakkaudessaan, olisi purkaa tunteitaan mieluummin vaikkapa Hufvudstadbladetissa tai Uuden Suomen ”Puheenvuoro”-palstalla kuin esimerkiksi kaduilla.

Entä mikä voisi olla tuota Eva Biaudet’n tarkoittamaa ”lievää vihapuhetta”? Olisiko sellaista takavuosien suosikkibändi Erasuren laulu Love to hate you, jossa sanotaan 11 kertaa ”rakastan vihata sinua”. Tai kelpaisiko esimerkiksi amerikkalaisen teinitähti Miley Cyrusin 7 things? Siinä laulaja luettelee seitsemän asiaa, joita hän vihaa ihastuksessaan.

Lievää vihapuhetta? Ehdottomasti. On unohdettu, että kaikki tunteet, myös kielteiset, ovat maailmaan kuuluvia ja joskus jopa kauniita. Mitäpä vihaaminenkaan on muuta kuin epäonnistunutta rakkautta? Biaudet puolestaan osoittaa kannanotollaan, ettei valtionhallinnon viroissa tarvita puolikoulutettuja juristinplanttuja vaan ihmistieteellistä asioiden ymmärtämistä.