Miten Seta vaikeuttaa suomalaisten homojen asemaa?

Alun perin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (mutta etupäässä homojen ja lesbojen) etujärjestöksi perustettu Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry on viime vuosina profiloitunut lähinnä yleiseksi ihmisoikeusjärjestöksi, jolla ei ole enää juuri mitään tekemistä sen jäsenkunnan suuren enemmistön kanssa. Tämä näkyy kannanotossa, jonka Seta julkaisi marraskuun lopulla ja jossa ollaan huolissaan turvapaikanhakijoista.

QX-lehden mukaan Setan edustajakokous vaatii, että ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville pakolaisille ja turvapaikanhakijoille taataan turvallinen oleskelu Suomessa sekä asiallinen ja kunnioittava viranomaiskäsittely”. Lisäksi Seta on esittänyt ukaasin, että ”turvapaikanhakijat tulee sijoittaa heidän halutessaan suurempiin kaupunkeihin tai pääkaupunkiseudulle, joissa heillä on mahdollisuus laajempaan vertaistukeen ja palveluihin”! Yhdistys väittää, että ”tällä on keskeinen merkitys heidän kotoutumisessaan”.

Minä olen huolissani niiden suomalaisten homojen ja lesbojen asemasta, joiden pakolaisuus ”suurempiin kaupunkeihin” estyy, koska ulkomailta tulvivat maahanmuuttajat valloittavat suomalaisten ihmisten asuinsijat juuri noissa suurimmissa kaupungeissa, jotka näyttävät olevan kaikkien ihmisten unelmien kohteina.

Parasta tietenkin olisi, ettei kenenkään suomalaisen tarvitsi lähteä seksipakolaiseksi tai sisäiseksi siirtolaiseksi Suomessa. Mutta ilmeistä on, että Setan aktivistit, joista suurin osa on tätä nykyä naisia ja transgenderistejä, ovat jälleen kerran toimineet suomalaisten seksuaalivähemmistöjen edun vastaisesti. 

Vaikka pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukossa on varmasti myös muutamia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, pelkän seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen ei pidä muodostaa tulijoiden asemaa arvioitaessa sellaista seikkaa, joka voitaisiin asettaa tärkeysjärjestyksessä Setan suomalaisen jäsenkunnan etujen edelle.

Näin kuitenkin käy, kun pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sijoittamista Suomeen oikeutetaan seksipakolaisuudella ja samalla vaikeutetaan suomalaisten ihmisten asemaa omassa maassamme. Muualta tuleville annettavat edut ovat pois suomalaisilta ihmisiltä: meidän verovaroistamme, järjestön saamista yhteiskunnan tuista ja kunnallisesta sekä valtiollisesta sosiaaliturvastamme.

Minulle ainakin ensisijainen ja ainoa virallinen lippu on Suomen valtiolippu, ja sateenkaarilippu on vain toissijainen järjestölippu.

On väärin, että Seta priorisoi ulkomaalaisten sijoittamista pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin, sillä se entisestään vaikeuttaa varsinkin nuorten suomalaisten homoseksuaalien ja lesbojen hakeutumista maaseudulta vapaamielisemmiksi koettuihin kaupunkeihin.

Seksuaalivähemmistöläisyydellä politikoimisen ei pitäisi mennä kansallisen edun edistämisen edelle. Setan pitäisi ajaa suomalaisten homojen ja lesbojen ja ylipäänsä jäsenkuntansa selvän enemmistön asiaa. Mikäli Seta pyrkii tukemaan ulkomaalaisten sijoittumista parhaille paikoille rannikoiden tuntumaan, Seta tulee vaikeuttaneeksi oman jäsenkuntansa oloja Suomessa.

Tämä punavihreän agendan mukainen politikointi osoittaa, että Seta pyrkii olemaan vain vihervasemmistolainen järjestö, jossa loogisesti ajattelevat miehet eivät voi eivätkä saa enää toimia. 

Esimerkiksi Helsingin seudun Setan hallituksen seitsemästä jäsenestä kuusi on nyt naisia ja vain yksi mies, ja hänkin on maahanmuuttajataustainen! Ainoastaan kaksi varajäsentä ovat suomalaisia miehiä. Tämä on ikävä fakta ja antaa huonon kuvan Setasta myös sukupuolten tasa-arvoa edustamaan ilmoittautuneena järjestönä.

Myös valtakunnallisen Setan pääsihteeriksi valittiin äskettäin nainen, joka on aiemmin toiminut ”neuvonantajana Strasbourgissa Euroopan neuvoston seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin yksikössä”. Tällä tavalla järjestö kytketään internatsismin ideologiaan eli kansainvälisyyteen pakottamiseen ja EU-kritiikittömyyteen.

Setan pääsihteerin tehtävässä aiemmin toiminut nainen puolestaan palkittiin nimityksellä ylitarkastajaksi tunnetusti puolueelliseen valtiolliseen ”yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon”. Tasa-arvolla ratsastaminen näyttää tuottavan virkoja etupäässä naisille ja feministeille, aivan niin kuin hallintotieteiden tohtori Pasi Holm osoitti kriittisessä tasa-arvoväitöskirjassaan.

Setan agenda täyttyy nykyään pelkästä transasiasta ja äitiyslaista. Translakia lobattaessa ei lainkaan kysytä, millä tavoin tiettyjen ihmisten halu vaihtaa (tai kuten he itse sanovat ”korjata”) sukupuoltaan voi johtua itsetunto-ongelmista, toisin sanoen siitä, että ihminen ei hyväksy omaa biologista sukupuoltaan ja siksi kokee sen olevan ristiriidassa mielikuvallisen sukupuolensa kanssa. Sukupuolen korjauksista on saatu huonoja kokemuksia, ja monet ovat katuneet päätöksiään aikuisiksi vartuttuaan ja itsetunnon parannuttua.

Äitiyslakia ajettaessa taas ei pohdita, mitä biologisten jälkeläisyyssuhteiden katkaiseminen merkitsee lapsen isäsuhteen kannalta. Nähdäkseni lapsella pitää olla oikeus kumpaakin sukupuolta olevaan vanhempaansa sekä homo- että heterosuhteissa. Siksi vastustin jo adoptiolakia ja hedelmöityshoitolakia, joiden myötä naisparien ja niin sanottujen ”itsellisten naisten” mahdollisuutta riistää lapset biologisilta isiltään tehtiin helpommaksi.

Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppainen osoitti väitöskirjassaan vuonna 2001, että isättä kasvanut poika syyllistyy aikuisena kahdeksan kertaa todennäköisemmin vankeusrangaistuksen tuottavaan väkivallantekoon kuin poikalapsi, jonka kasvatuksessa isä on ollut mukana, ja vankeuteen ajautuvan naisen merkittävin käyttäytymistä selittävä tekijä oli lapsuudesta puuttuva isä. Tutkimuksessa seurattiin 11 000 henkilöä 32 ensimmäisen ikävuoden ajalta. On tietenkin kyseenalaista, miten hyvin rikollisuuteen ajautuminen sopii elämän kurjuuden tai hyvinvoinnin mittariksi, mutta yhden kriteerin se joka tapauksessa tarjoaa.

Setasta on valitettavasti tullut tai tehty pelkkä ämmävirasto, jossa ei ajatella yhtään mitään. Intellektuaalinen argumentaatio yritetään tukahduttaa järjestöretoriikalla, joka on pelkästään hallintodiskursiivista ja koostuu pykäläkoreografiasta.

Vaatijoita, marisijoita ja penääjiä Setassa riittää nyt myös pakolaisten etujen edistämiseksi, joten ei ole mikään ihme, että suomalaiset homomiehet ovat jättämässä järjestön kuin uppoavan laivan.