Sukupuolta ei voi sensuroida

Joulu on syntymän juhlaa. Trollitehdas, satiirijulkaisu ja klikkijournalistiikan ykkösnyrkki Helsingin Sanomat lemusi jälleen kauas, kun se viikko sitten otsikoi, että ”Aleksi on suomalainen mies, joka synnyttää pian lapsen – Lain mukaan hänen ei pitäisi olla raskaana, mutta Aleksi päätti tehdä kehollaan, mitä haluaa”.

Tosiasiassa raskaana ei ole mies vaan nainen, joka on vaihtanut mielikuvallisen sukupuolensa mieheksi ja hakenut asiasta viranomaiselta todistuksen. Sitten lehti ja tietenkin myös hän itse väittävät, että paksuna on nyt mies eikä nainen.

Väite on samanlainen kuin sanoisi, että kohtasin tänään saman elefantin kaksi kertaa, mutta se oli kuitenkin eri elefantti kummallakin kerralla.

Valheen juuret ovat empiiristen ja ontologisten tosiasioiden kieltämisessä. Sukupuoli on kaksiarvoinen tosiasia, joka vallitsee kokeellisesti todettavalla geenien, kromosomien ja hormonien tasolla sekä fenotyyppisellä ja havaittavalla kehollisella ilmiötasolla.

Naisen ja miehen biologinen rakenne ja aineenvaihdunta ovat täysin erilaiset, ja kromosomisto jää entisenlaiseksi myös sukupuolen kirurgisen manipulaation jälkeen. Samoin miehen ja naisen genitaalit ovat luonnollisesti erilaiset. Kaksiarvoisen sukupuolieron voimassaolosta, vaikuttavuudesta ja tunnustamisesta tajunnallisella mielikuvatasolla puolestaan kertoo transsukupuolisten halu vaihtaa (tai kuten he itse sanovat ”korjata”) sukupuoltaan toiseksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöliike on yhdessä trans- ja intersukupuolisten kanssa käyttänyt ”Suomen ensimmäistä raskaana olevaa miestä” esimerkkitapauksena siitä, että transsukupuolisuuteen ei pitäisi yhdistää sterilisaatiota eikä hedelmättömyyttä lain velvoittamana.

Tosiasiassa transsukupuolisten hedelmättömyys ei johdu laista vaan hoidoista, jotka tekevät ihmisestä hedelmättömän, mikäli hän pyrkii vaihtamaan sukupuoltaan lääkehoidon keinoin. Niinpä heidän kokemaansa pulmaa ei voida ratkaista lainsäädännöllisin keinoin. Translakia ei tarvita, koska transsukupuoliset voivat nykyisinkin vaihtaa mielikuvallisen sukupuolensa turvautumatta hormonihoitoihin, jotka ovat heidän kokemiensa lapsettomuusongelmien perimmäinen syy.

Mikäli taas sukupuolta pyritään vaihtamaan (tai korjaamaan) farmasialla tai kirurgin puukolla, hedelmättömyys on seuraus lääketieteellisestä operaatiosta eikä lainsäädännöstä. Sukupuoli ei ole kelluvaa valuuttaa, vaan sillä on sidos kultakantaan kehon kautta, ja orava pitäköön nahkansa.

Seta kiistää kaksiarvoisen sukupuolieron – ja samalla myös homot

Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry on tätä nykyä transseksuaalien, transsukupuolisten ja transgenderistien hallussa oleva maahanmuuttoyhdistys, joka taistelee kaksiarvoista sukupuolieroa ja siten myös homojen ja lesbojen tunnustamista vastaan.

Jos ei ole sukupuolta, ei voi olla homoseksuaaleja eikä heteroitakaan, sillä seksuaaliset intentiot edellyttävät viittauskohteen: sukupuolen. Kaksiarvoinen sukupuoliero on homojen, lesbojen ja heteroiden olemassaolon apriorinen edellytys, eli käsitteellis-analyyttinen ennakkoehto. Oletus, että ei olisi homoseksuaaleja eikä heteroseksuaaleja, taas ei pidä paikkaansa, joten kaksiarvoisen sukupuolieron merkitys saa vahvistuksen myös ihmisten kokemusmaailman kautta.

Kaksiarvoista sukupuolieroa ei ole perusteltua ryhtyä kiistämään vain mikroskooppisen pienten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistönkin sisällä vähemmistöinä olevien ryhmien kokemistavan tai poikkeuksellisen anatomian perusteella, joista suuri osa on sitä paitsi kliinisiä patologioita (kuten Klinefelterin syndrooma). Olisi väärin, jos muiden ihmisten passit, ajokortit, todistukset ja muut viralliset asiakirjat täytyisi heittää silppuriin vain siksi, että kansalaisille määritellään sukupuolineutraali henkilötunnus jonkin pienen marginaaliryhmän toiveiden vuoksi.

Tilannehan olisi samanlainen kuin sanottaisiin, että terveetkin ovat sairaita sillä perusteella, että sairastaminen koskee heitä. Näinhän vihervasemmistolainen seksuaalivähemmistöliike toisaalta opettaa mainostaessaan, että jokaisella on myös hiv-status, vaikka ei olisikaan hiv-positiivinen! Saman logiikan mukaan rikas on vain köyhä, jolla on rahaa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöpolitiikan kaksinaismoralismi

Vähemmistömedia on vaahdonnut ”miehen raskaudesta” näkemällä siinä ”systeemin puutteet”. Esimerkin Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n ajaman politiikan irrationaalisuudesta tarjoaa yhdistyksen pääsihteeri Kerttu Tarjamo, joka lausui QX-lehden haastattelussa ”kansainvälisenä intersukupuolisuuden päivänä”, että intersukupuolisten lasten korjaaminen joko pojiksi tai tytöiksi on väärin.

Hän paheksui, että synnynnäisesti intersukupuolisille lapsille tehdään ”raskaita kirurgisia operaatioita” heidän sukupuolensa muokkaamiseksi binääristä luokittelua vastaavaksi. Lapsille tehtävät radikaalit operaatiot ovat moraalisesti kyseenalaisia, mutta toisesta suupielestään Seta on vaatinut ”raskaita kirurgisia” operaatioita biologiselta ja fysiologiselta sukupuoleltaan terveille yksilöille, jotka ovat joko miehiä tai naisia mutta jotka eivät joistakin itsetuntoonsa liittyvistä syistä hyväksy sukupuoltaan vaan haluavat korjata tai vaihtaa sitä omaa mielikuvallista sukupuoltaan vastaavaksi.

Seta ei ole meuhkannut muslimien hallitsemissa maissa tehtävistä tyttöjen ympärileikkauksista, joissa tytöltä poistetaan klitoris ja häpyhuulet ommellaan kiinni. Sen sijaan Seta on edistänyt muslimien maahanmuuttoa ja tukenut islamin leviämistä. Yhdistyksen aktivistit suhtautuvat lähes palvovasti muhamettilaisuuteen ja pyrkivät kiistämään ongelmien olemassaolon väittämällä, että ”Allahia ei kiinnosta, oletko trans”. Naisten sukupuolielinten silpominen ja homojen teloitukset ovat kuitenkin arkipäivää islamilaisissa maissa, joten en voi kuvitella valheellisempaa suhtautumistapaa.

Huomionarvoista on, että monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöliikkeen aktivistit ovat antaneet kristinuskosta tulikivenkatkuisia julistuksia, mutta he eivät ole antautuneet samanlaiseen vihapuheeseen islamia koskien, vaikka syytä olisi enemmän. Ehkä islam pelottaa, mutta kristinusko ei.

Helsingin seudun Setan irtautumisesta homojen ja lesbojen asioista kertoo hanke, jolla HeSeta pyrki irrottautumaan valtakunnallisesta Setasta yleiseksi queer-teoreettiseksi pride-, pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöksi vaihtamalla nimensä muotoon ”Helsinki Pride Yhteisö ry”. Kyseiselle linjalle järjestö lähti tunisialaisen Hassan Hninin tultua HeSetan puheenjohtajaksi. Tapaus kertoo tavasta, jolla älyllinen asenne korvataan huvitteluliberaalilla hukuttautumisella narsismin leimaamaan viihteellisyyteen ja multikulttuuriseen etnobiletykseen (aiheesta tässä).

Suuntaus on ansainnut arvostelua myös muilta kuin minulta. QX-lehden mukaan ”kriitiikkiä tuli myös sillä perusteella, että priden korostaminen rajaa aikuiset homomiehet ja fettarimiehet ulos yhdistyksestä. Uutta nimeä pidetään lähes kaikissa kommenteissa huonona ja kapea-alaisena. Nimenmuutoksen tarkoitusta, erottautumista Setasta, ei sitäkään nähty hyvänä perusteena.”

Kun yhdistys ei kelpaa enää homoille eikä lesboille itselleen, miksipä muidenkaan kannattaisi lotkauttaa korviaan sen ajamille tavoitteille? Yhdistyksen uudessa strategiassa vuosille 2018–2022 ei mainita kertaakaan sanaa ”homo”, mutta mainitaan kyllä ”maahanmuuttovirasto” ja ”maahanmuuttajapalvelut”. Yhdistys näyttää lypsävän rahaa maahanmuuttopolitikoinnilla ja vihervasemmistolaisten heterofeministien julkisista varoista auliisti rahoittamalla transgenderismillä, sillä HeSetan budjetti vuodelle 2018 paisahti noin 300 000 tuhannesta eurosta lähelle puolta miljoonaa. Kannattaa siis miettiä, mille järjestölle jäsenmaksunsa maksaa, jos maksaa.

Transgenderismi sikiää manipulaatiosta

Lääkärit suostuvat transsukupuolisten vaatimiin korjausleikkauksiin vain siksi, että he pelkäävät Setan kostoa, joka seuraisi, mikäli he kertoisivat todelliset näkemyksensä, sanoisivat mitä ajattelevat ja kieltäytyisivät silpomasta potilaidensa kehoa ja sukupuolielimiä. He suostuvat tekemään yhteiskunnalle kalliiksi käyviä korjausleikkauksia vain välttääkseen transväkeä tekemästä valituksia Valviraan ja estääkseen identiteettiongelmista kärsiviä potilaitaan viemästä lääkäreiltä heidän lääkärinoikeuksiaan. Lääkärit ajattelevat, että pitäkööt kurjat seuraukset, kun kerran itse niitä pyytävät.

Monet sukupuolen korjauksen läpikäyneet ovat katuneet prosessejaan myöhemmin itsetunnon kohennuttua ja sukupuoli-identiteetin selkiinnyttyä. Ei tarvitse olla mustaa vyötä filosofiasta ja sosiaalipsykologiasta ymmärtääkseen, että jotain mätää on siinä, kun 15-vuotiaat likat väittävät olevansa väärää sukupuolta ja terveydenhuoltohenkilökunta avaa heille tien kirurgisiin operaatioihin niin pian kuin mahdollista, eli 18-vuotiaina.

Sanoisin, että kyseessä ovat teini-ikäisille tyypilliset identiteettikriisit, joita syventää se, että nuoret neidot ovat seksuaalisuuskielteiseksi muuttuneen yhteiskunnan ja seksuaalisuutta vaarallistavan manipulaation uhreja. Yhteiskunnan vaikutuksesta asenteisiin kertoo se, että korjauksen tavoittelijat ovat useimmiten naisia. Tämä indikoi, että naiset tavoittelevat miesten asemaa, koska heille on feministisen propagandan kautta uskoteltu, että miehillä menee paremmin.

Transsukupuolisten kirurginen ja lääkehoito kertovat taantumuksesta

Lääketiede, psykologia ja sosiaalitieteet ovat taantuneet ja epä-älyllistyneet, kun ne nykyisin hyväksyvät sen, että itsetunto-ongelmia korjaillaan psykofarmasialla ja kirurgien puukolla. Se on samanlaista kuin vielä 1950-luvulla harjoitettu lobotomia.

Syy on kustannuksissa. Monet transseksuaalit ja -sukupuoliset kuuluisivat terapioihin, mutta yhteiskunnalla ei ole varaa niihin, sillä jokaista yksilöä ei voida taluttaa aikuiseksi. Ongelman hillitsemiseksi riittäisi, että lopetettaisiin transgenderistinen propaganda, joka ohjaa kieltämään kaksiarvoisen biologisen sukupuolieron. Nykyisin tuota valheellista manipulaatiota suolletaan jopa kouluissa, joissa lasten sanominen tytöiksi tai pojiksi yritetään kieltää.

Esimerkkejä transpropagandasta antavat ihmisoikeusjärjestöjen hysterisointi, jonka mukaan ”translain muutos ei voi enää odottaa”, ja lehdistön kritiikitön ja reflektoimaton truuttaus, jossa vakuutetaan, että ”yli viidellä prosentilla lapsista on transkokemus”. Agitaation tuloksesta kertoo Yleisradion näennäisdokumentti ”Btw, mä en oo tyttö”, jossa 12-vuotias, 14-vuotias ja 4-vuotiaan lapsen vanhemmat kertovat kokemuksen syvällä rintaäänellä sukupuolen vaihtamisen välttämättömyydestä! Lehdistö mainostaa tätä identiteettisekoilua faktana, joka kertoo muka aidoista, välittömiin toimenpiteisiin velvoittavista sisäsyntyisistä kokemuksista eikä ihmisten hämmennyksestä, vallankäytöstä tai omahyväisistä toiveista.

Kannanottoni ei merkitse, että kiistäisin transsukupuolisten olemassaolon. On varmasti muutamia yksilöitä, jotka kokevat olevansa ”väärää sukupuolta”, ja tuntemus tulee sisältä vastaten yksilön peruskokemusta. Mutta ilmiön räjähdysmäinen kasvu kertoo kokemusten ohjautuvan pääasiassa ulkopuolelta: sosiaalisista ja joukkoviestinnän aiheuttamaan massasuggestioon perustuvista syistä, joilla luodaan valheellista narraatiota, että sukupuolen voi valita kuin hampurilaisen McDonald’sissa.

En tarkoita sitäkään, että vähemmistöjen vähemmistöjä kohtaan saisi olla välinpitämätön. Päinvastoin: tarkoitan, että yksilöiden voluntarismi, eli täysi vapaus ja itsemääräämisoikeus, ei ole välttämättä heille itselleen hyväksi, sillä se perustuu oletukseen, että yksilöt tietävät oman parhaansa. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihmisten kokemistapa voi olla aidosti vääristynyt, kuten se psyykkisissä häiriöissä aina on. Itse asiassa toivoisinkin yhteiskunnan huolehtivan paremmin ongelmallisista yksilöistä. Niinpä lääketieteen ja psykologiatieteiden velvollisuus on puuttua asiaan myös terapeuttisin keinoin, eikä suostua tekemään kaikkea, mitä potilaat määräävät.

Kuinka valhemedia tukee transgenderistejä ja vastustaa kriittistä tiedettä?

Tieteenharjoittaja on osoittanut pätevyytensä vasta, kun hänen tekstejään sensuroidaan Uuden Suomen puheenvuoropalstalla. Uusi Suomi sensuroi 16.11.2017 lääkäri Niko Sillanpään kirjoituksen, jossa hän julkaisi käännöksen Yhdysvaltain lastenlääkäriyhdistyksen (American College of Pediatricians) päivittyvästä kannanotosta koskien lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin häiriön ja sukupuolidysforian hoitoa.

Uusi Suomi määräsi hänelle rangaistukseksi vähintään kaksi viikkoa kirjoituskieltoa. Niko Sillanpää on radiologian erikoislääkäri ja lääketieteellisen tekniikan diplomi-insinööri ja toimii Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimenpideradiologina ja kyseisen yksikön vastaavana lääkärinä.

Uusi Suomi on sensuroinut minun lisäkseni myös Helsingin yliopiston dosenttia Arto Luukkasta ja monia muita tieteellisesti kvalifioituneita ja etabloituneita kirjoittajia, joilla on asiantuntijan pätevyys. Tämän lehti tekee, vaikka (tai koska) sen toimituksessa ja ylläpidossa ei ole yhtään tieteellisesti pätevää henkilöä, joka ymmärtäisi, mitä filosofisesti perustelu argumentaatio on ja merkitsee. Sen pitäisi olla vapaata argumentaatiota, jossa paradigmat ja ideologiat kyseenalaistavien dissidenttien kontroversiaaleja näkemyksiä ei tukahduteta, vaan niitä pidetään tieteen tärkeimpänä kriittisenä kontribuutiona. Hyväntahtoisesti oletan sensuurin johtuvan toimitukseen satelevasta vihervasemmistolais-feministisestä ja queer-ideologisesta painostuksesta eikä vain toimituksen omasta tahdosta.

Julkaisen Niko Sillanpään käännöksen yhdysvaltalaisten kollegojensa kannanotosta tässä blogissani tueksi hänelle. – Hyvää viattomien lasten päivää!


Gender-ideologia vahingoittaa lapsia

[Kyseessä on otsikko mukaan lukien käännös yhdysvaltalaisen lastenlääkäriyhdistyksen (American College of Pediatricians) päivittyvästä kannanotosta koskien lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin häiriön / sukupuolidysforian hoitoa. Viimeisin päivitys on syyskuulta 2017. ”Gender” on ”sosiaalinen sukupuoli”, joka poststrukturalismin ja feministisen epistemologian muokkaaman queer-teorian näyttöön perustumattoman väitteen mukaan olisi itsenäinen ja erillinen (biologisesta / evolutiivisesta) sukupuolesta. Tämä käännös on puheenvuoro ajankohtaiseen lastenpsykiatriseen keskusteluun Suomessa. Korostukset ovat alkuperäisen tekstin korostuksia.]

Yhdysvaltojen lastenlääkäriyhdistys kehottaa terveydenhuollon ja opetuksen ammattilaisia sekä lainsäätäjiä hylkäämään kaikki politiikat, jotka normalisoivat lapsiin kohdistuvia kirurgisia ja lääkehoitoja, joiden tarkoitus on vastakkaisen sukupuolen jäljittely. Tosiasiat – ei ideologia – määrittävät todellisuuden.

1. Ihmisen sukupuoli on objektiivinen, biologinen ja binäärinen ominaisuus: ”XY” on miehen ja ”XX” on naisen geneettinen määrittäjä; Ne eivät ole sairauden merkkejä. Sääntönä ihminen syntyy miehenä tai naisena eli ihmisen sukupuoli on luonteeltaan binäärinen. Tähän ilmeinen syy on lajimme lisääntymistapa, joka on kukoistuksemme edellytys. Tämä periaate on itsestään selvä. Erittäin harvinaiset sukupuolen kehityshäiriöt (disorder of sex development, DSD, ”interseksuaalisuus”), kuten testikulaarinen feminisaatio ja synnynnäinen lisämunuaishyperplasia, ovat lääketieteen tuntemia poikkeamia tästä ja sellaisina tunnistettuja sairauden tiloja. Näitä tiloja potevat henkilöt eivät siten muodosta kolmatta sukupuolta (1).
2. Kenelläkään ei ole syntyessään sosiaalista sukupuolta. Kaikilla on syntyessään biologinen sukupuoli.  Sosiaalinen sukupuoli (tietoisuus ja kokemus itsestä miehenä tai naisena) on sosiologinen ja psykologinen konsepti, jolla ei ole objektiivista luonnetta, kuten biologisella konseptilla. Kenelläkään ei ole syntyessään käsitystä itsestään miehenä tai naisena; tämä käsitys kehittyy vähitellen. Kuten kaikki psykologiset kehitykselliset prosessit, tämän käsityksen kehittyminen voi harhautua lapsen subjektiivisten kokemusten, ihmissuhteiden ja haitallisten kokemusten seurauksena. Henkilöt, jotka identiteettiin kuuluu kokemus itselleen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta tai kumpaankin sukupuoleen kuulumisesta eivät muodosta kolmatta sukupuolta, vaan he pysyvät edelleen biologisesti miehenä tai naisena (2–4).
3. Henkilön kokemus, että hän on jotain mitä hän ei todellisuudessa ole, on parhaimmillaankin merkki sekavasta ajattelusta. Jos muutoin terve biologinen poika uskoo olevansa tyttö (tai biologinen tyttö uskoo olevansa poika), kyseessä on objektiivisesti todettava psykologinen ongelma, joka siis on mielessä eikä kehossa ja sellaisena tätä ongelmaa tulee myös hoitaa. Nämä lapset kärsivät sukupuolidysforiasta. Sukupuolidysforia (gender dysphoria, GD, aikaisemmin sukupuolidentiteetin häiriö, Gender Identity Disorder, GID) on viimeisimmän psykiatrisen diagnoosiluokituksen (DSM-5) mukaan mielenterveyden häiriö (5). Tämän tilan syntymistä on selitetty psykodynaamisella ja sosiaalisen oppimisen teorioilla, jotka ovat edelleen selitysvoimaisia (2, 4–5).
4. Murrosikä ei ole sairaus ja murrosiän käynnistymisen estävät hormonihoidot voivat olla vaarallisia. Murrosiän fysiologisia muutoksia estävät hormonihoidot aiheuttavat sairauden tilan (eli murrosiän puuttumisen) riippumatta siitä, onko vaikutus pysyvä vai palautuva. Hoidot hidastavat kasvua ja alentavat aiemmin biologisesti terveen lapsen hedelmällisyyttä (6).
5. DSM-5 -käsikirjan mukaan jopa 98% sukupuoli-identiteetiltään hämmentyneistä pojista ja vastaavasti jopa 88% tytöistä lopulta hyväksyvät biologisen sukupuolensa murrosiän päätyttyä (5).
6. Esimurrosikäisille lapsille, joille on asetettu sukupuolidysforian diagnoosi, saatetaan antaa murrosiän estäviä lääkkeitä jopa jo 11-vuotiaina, jolloin heitä joudutaan hoitamaan vastakkaisen sukupuolen sukupuolihormoneilla myöhemmin, jos vastakkaiseen sukupuoleen kaltaistamista jatketaan. Näin hoidetut lapset eivät kykene saamaan biologisia jälkeläisiä edes hedelmöityshoitojen avustamana. Lisäksi tällainen hormonihoito altistaa vaarallisille sivuvaikutuksille kuten korkea verenpaine, sydänsairaudet, veritulpat, aivoverenkiertohäiriöt, sokeritauti ja syöpä (7–11).
7. Hormonihoitoja saaneen ja sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneen itsemurhariski on aikuisiässä lähes 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Näin on myös Ruotsissa, jossa gender-ideologia on viety pisimmälle (12). Miksi järkevä ja hyväntahtoinen ihminen tuomitsisi nuoren lapsen tähän kohtaloon tiedostaen, että murrosiän loppuun mennessä jopa 98% näistä pojista ja 88% tytöistä lopulta hyväksyy todellisuuden ja säilyttää psyykkisen ja fyysisen terveytensä?
8. Lapsen ehdollistaminen uskomaan, että elinikäinen lääkkeellinen ja kirurginen vastakkaisen sukupuolen jäljittely on normaalia ja terveellistä, on lapsen pahoinpitelyä. Sukupuoli-identiteetin häilyvyyden normalisointi tiedotusvälineissä, koulutuksessa ja lainsäädännössä hämmentää lapsia ja vanhempia, jonka seurauksena yhä useampi päätyy ”sukupuoli-identiteettiklinikoihin”, joissa heille määrätään murrosiän ehkäisevää lääkitystä. Tämä asetelma taas käytännössä takaa, että nämä lapset ja perheet ”valitsevat” elinikäisen karsinogeenisen ja muutoinkin haitallisen lääkityksen ja todennäköisesti harkitsevat nuorina aikuisina tarpeetonta terveiden ruumiinosien silpomista.

Michelle A. Cretella, M.D.
President of the American College of Pediatricians

Quentin Van Meter, M.D.
Vice President of the American College of Pediatricians, Pediatric Endocrinologist

Paul McHugh, M.D.
University Distinguished Service Professor of Psychiatry at Johns Hopkins Medical School and the former psychiatrist in chief at Johns Hopkins Hospital


Alkuperäislähde

Internet:
https://www.acpeds.org/the-college-speaks/position-statements/gender-ide...

PDF:
https://www.acpeds.org/wordpress/wp-content/uploads/9.14.17-Gender-Ideology-Harms-Children_updated-MC.pdf


Viitteet

1. Consortium on the Management of Disorders of Sex Development, “Clinical Guidelines for the Management of Disorders of Sex Development in Childhood.” Intersex Society of North America, March 25, 2006. Accessed 3/20/16 from http://www.dsdguidelines.org/files/clinical.pdf.

2. Zucker, Kenneth J. and Bradley, Susan J., “Gender Identity and Psychosexual Disorders.” Focus: The Journal of Lifelong Learning in Psychiatry, vol. III, no. 4, Fall 2005, pp. 598–617.

3. Whitehead, Neil W., “Is Transsexuality biologically determined?” Triple Helix (UK), Autumn 2000, p. 6–8., accessed 3/20/16 from http://www.mygenes.co.nz/transsexuality.htm; see also Whitehead, Neil W., “Twin Studies of Transsexuals [Reveals Discordance]”, accessed 3/20/16 from http://www.mygenes.co.nz/transs_stats.htm.

4. Jeffreys, Sheila, Gender Hurts – A Feminist Analysis of the Politics of Transgenderism. New York: Routledge, 2014, pp.1–35.

5. American Psychiatric Association, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition. Arlington, VA: American Psychiatric Association, 2013, pp. 451–459. See page 455 re: rates of persistence of gender dysphoria.

6. Hembree, W.C., et al., “Endocrine treatment of transsexual persons: an Endocrine Society clinical practice guideline”. J. Clin. Endocrinol Metab. 2009: 94, pp. 3132–3154.

7. Olson-Kennedy, J. and Forcier, M., “Overview of the management of gender nonconformity in children and adolescents”, UpToDate, November 4, 2015. Accessed 3/20/16 from www.uptodate.com.

8. Moore, E., Wisniewski & Dobs, A., “Endocrine treatment of transsexual people: A review of treatment regimens, outcomes, and adverse effects.” The Journal of Endocrinology & Metabolism, 2003; 88(9), pp. 3467–3473.

9. FDA Drug Safety Communication issued for Testosterone products, accessed 3/20/16: http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/PostmarketDrugSafetyInformationforPa....

10. World Health Organization Classification of Estrogen as a Class I Carcinogen: http://www.who.int/reproductivehealth/topics/ageing/cocs_hrt_statement.pdf.

11. Eyler A. E., Pang S. C., Clark A., “LGBT assisted reproduction: current practice and future possibilities“, LGBT Health 2014: 1(3), pp. 151–156.

12. Dhejne, C, et.al., “Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden.” PLoS ONE, 2011: 6(2). Affiliation: Department of Clinical Neuroscience, Division of Psychiatry, Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden, accessed 3/20/16 from http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0016885.