Valejoulupukki etsii ilkeitä lapsia

Meksikosta tunnetaan tarina, että joulupukilla oli kiire, ja kilttien lapsien löytämiseksi hän alkoi etsiä tuhmia. Suomen syyttäjälaitos on toiminut viime aikoina kuin meksikolainen joulupukki. Sekin etsii ilkeitä lapsia löytääkseen suuren määrän kilttejä. Eli kun pelästyttää muutaman leimaamalla heidät ”tuhmiksi”, niin kiltit oppivat, miltä pitää näyttää, jotta saisi lahjoja – tai ei ainakaan joutuisi rangaistusten uhriksi.

Pukkien pukkina toimi nyt Suomen korkein oikeus, joka päästi valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kuin koiran veräjästä vain sakkorangaistuksella ja salli hänen palata virkaansa. Hän oli ilmeisesti ollut vain ”huolimaton” vakaassa harkinnassa tehdyissä rikoksissaan.

Koska oikeusministeriö palaa pohtimaan valtakunnansyyttäjän nauttimaa luottamusta vasta tammikuussa, tämä tarkoittaa, että asian odotetaan unohtuvan, eikä potkuja tule. Kun pukki itse palaa jälleen ahdistelemaan valtakunnan totuuspuhujia ja takaamaan orwellilaisen sananvastuun voittokulun, tämä vastuuvalheiden narraatio on jo niin absurdia, ettei se voi olla keksittyä, vaan sen täytyy olla totta!

Se, että korkeimpana syyttäjänä toimii virkarikoksesta tuomittu, voi olla hyväkin asia, sillä se sopivasti murentaa poliittisten oikeudenkäyntien ainoaa uskottavuuden perustetta, eli arvovaltaa.

Miten sitten valejoulupukki liittyy ilkeisiin lapsiin? Se sopii hyvin vihervasemmistolaiseen lapsentodellisuuteen. Valtamedia puhuu ja pölisee paljon ”valhemediasta”, mikä on ymmärrettävää, sillä valehtelu liittyy kaikkeen vallankäyttöön ja on valtamedian ikioma menetelmä ja ominaisuus. Mutta että valejoulupukki: mitä merkitystä sellaisella on, kun pukki itsekin on kuvitteellinen olento?

No, juuri tämä: se osoittaa pukin oman luonteen. ’Valejoulupukki’ on yhtä hupsu käsite kuin ’valemedia’, ’valetoimittaja’, ’valetaiteilija’, ’valefilosofi’ tai ’valepoliitikko’. Yhdenkään ammatin harjoittamiseen ei tarvita lupaa, niin kuin syyttäjän tai tuomarin ammattiin pitäisi olla.

Itse asiassa ’valetoimittaja’ on tautologia, koska median valtavirrassa seilatessaan toimittaja valehtelee entistä useammin ammatikseen, toisin sanoen työnantajansa tai punavihreän yliopiston aivopesukoneessa sertifioidun ideologiansa hyväksi. Aivan niin kuin Demla-juristitkin.

Todellisena joulupukin tuliaisena hallitus leikkasi Suomen leipäjonoilta yhden miljoonan ruoka-aputuen, mutta antoi vuoden 2018 budjettiin viiden miljoonan verran lisää rahaa – yllätys, yllätys – laittomasti maahan jäävien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sosiaalipalveluihin. Proletariaatti varmaan nyt kiittää, sillä vasemmistohan tähän maahan on lisää leipää huutavia haalinut yhdessä globaalikapitalistisen EU-eliitin kanssa.

Paha sanoa, mutta leikkaus kohdistui oikein, mikäli leipäjonoissa äänestetään hallituspuolueita tai vasemmistoa, jotka tuovat koko ajan lisää maahanmuuttajia samoihin jonoihin. Tilanne on aivan samanlainen kuin yliopistoissa: akateeminen punaporvaristo rääkyi Suomeen lisää haittamaahanmuuttoa, mutta kiljui suu vaahdossa, kun sen vuoksi leikattiinkin sitten satoja miljoonia yliopistoilta. Minun logiikkani mukaan leikkaus kohdistui aiheuttamisperiaatteen mukaan oikein; tosin muutamia syyttömästi kärsiviä oikeamielisiä poikkeusyksilöitä kohtaan tapaus oli väärin.

Tänään on – kuten huomaatte – vuoden pimein päivä. Vihapuheeseen tai rasismiin syyllistymättä uskallan kuitenkin toivottaa kaikille uskollisille lukijoilleni ja tukijoilleni valkoista joulua.