20. joulukuuta 2017

Feministinen EU-kähmintä


Iltalehti tilitti maanantaina, kuinka lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen hälytettiin täysistunnosta tekemään laupeudentyötä ja auttamaan erästä eduskunta-avustajaa, joka oli saanut alkoholimyrkytyksen samaan aikaan illalla pidetyssä pikkujoulussa. Tapauksen hyöty oli, että näin Päiville tarjoutui tilaisuus päivittää lääkärintaitojaan. Hän ei vieraannu varsinaisesta ammatistaan, eikä kaikkea tarvitse vain päivitellä! Tapaus antoi myös oivallisen näytön alkoholin haittavaikutuksista alkoholilain uudistamista pähkäilleelle eduskunnalle.

Pikkujoulut ovat kähminnän kulta-aikaa. Niitä sattuu jopa eduskunnan pikkujouluissa. On mainiota, että eduskunnasta löytyy tuo Teuvo Hakkarainen, joka uskaltaa pussata ilman lupaa jopa taekwondon entistä Suomen mestaria, joka oli loikkarina päätynyt kilpailevaan puolueeseen! Teuvo osoittaa olevansa uomo naturale, luonnonvarainen ihminen, ja edustaa siis hyvin kansaa.

Samalla hän tarjoaa medialle tilaisuuden hukuttaa valtamedian omat väärinkäytökset seksiskandaaleihin ja suorastaan tyrkyttää toimittajille tilaisuutta populistiseen uusmoralismiin, jollaista ei tosin koskaan nähdä sosiaalidemokraattisen puolueen, vasemmistoliiton tai vihreiden pikkujoulujuhlinnan jälkeen, tapahtuipa siellä mitä tahansa. Ei nähdä, koska poliitikkojen ja median välillä on hiljainen sopimus, että tämäntapaisia asioita katsotaan läpi sormien, ja ne kuitataan yksityiselämän piiriin kuuluviksi. ”Kaksinaismoralismista” ja ”törkeyksistä” syytellään vain perussuomalaisia tai sinisiä, kuten Seppo Huhtaa.

Varsinainen kähmintä tapahtui kuitenkin EU-salusiinien suojissa. Kuriositeettina voidaan panna merkille, että Saksassa ei ole vieläkään uutta hallitusta syyskuussa pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen, sillä reisille ovat menneet niin Jamaika-koalitio kuin CDU:n ja SPD:n yhteistyökin. Palapelin kokoaminen on vaikeaa, koska kansallismielisen AfD:n vaalivoitto jäi sen verran huteraksi, ettei se voi pakottaa muita puolueita korjaamaan maahanmuuttokantojaan. Erinomaista esimerkkiä näyttää kuitenkin Itävalta, jossa oikeistohallitus saatiin kasaan, ja maa tiukentaa omien rajojensa valvontaa.

Mitä tämän kaiken keskellä tekee Suomi? Se sympatisoi Angela Merkelin halua kätilöidä Saksaan toista miljoonaa turvapaikkaturistia, joista maa on lähettänyt osan Suomeen: meidän kärsittäväksemme. Suomen hallitus nimittäin myönsi Merkelille 150 000 euron tasa-arvopalkinnon, joka rahoitetaan kehitysyhteistyövaroista ja jolla halutaan ”edistää tasa-arvoa ja siitä käytyä keskustelua”. Tätä minä kutsun feministiseksi EU-kähminnäksi. 

Merkel saa suomalaisten veronmaksajien rahaa tunnustuksena ”pitkäaikaisesta toiminnasta ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolustajana sekä naisten ja tyttöjen puolestapuhujana”. Tällaisella mindfuck-metodilla vain pahennetaan epäoikeudenmukaista tasa-arvoähkyä ja vaietaan kehitysmaiden poikien käyttämisestä ihmiskilpinä sekä heidän kouluttamisestaan Isis-taistelijoiksi.

Tapaus on esimerkki Titanic-tasa-arvosta ja siitä, mitä tapahtuu, kun naisjohtaja saa reuhata valtakunnan johdossa, toteuttaa äidillisiä vaistojaan estottomasti ja maksattaa oman viidakkokuumeilunsa etnomasokistisella oman kansan mulatisoinnilla.

Palkinnon saajan valitsi ”riippumattomaksi” väitetty lautakunta, johon kuuluivat Tampere-talon feministinen toimitusjohtaja Paulina Ahokas, vihreiden entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen ja Suomi 100 -juhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen, jonka vetämästä hankkeesta riitti rahaa muun muassa ”Naisjohtajat esiin!” -projektiin, ”suomalaisuuden uudelleen määrittelyyn” ja koodaribussin lähettämiseen Afrikkaan.

Paulina Ahokas tunnetaan pahamaineisena feministinä, joka järjesti johtamassaan talossa Women of the World -festivaalin viime keväänä ja toimi myös Chimamanda Ngozi Adichien kirjan Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä? jakelemiseksi kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille. Lahjoituksen taakse oli saatu opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto, Tampere-talo ja feministinen ajatushautomo Hattu, jonka perustajajäsenenä tunnetaan Rosa Meriläinen.

Piukka on piiri kuin paarman pimppi. Kun feminismin ja ruskeiden tyttöjen etuoikeuttaminen on noin läpikotaisen oksettavaa survomista, ei tarvitse ihmetellä, minne on kadonnut poikien koulunkäynti-into täysnaiseutetussa koululaitoksessa. Pääosan kirjan jakamisesta maksoi ministeriö, joten kyseessä oli satojen tuhansien eurojen tulonsiirto Chimamanda Ngozi Adichielle, kustantajalle ja feministijärjestölle.