Professoriliitto ilmoitti laakeroivansa tänä vuonna oululaisen maantieteen professorin Anssi Paasin 20 000 euron Vuoden professorin palkinnolla. Asiasta uutisoi muiden muassa Yleisradio jutussa ”Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: ’Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen’”.
Olisin itse huolissani, jos ei piirrettäisi. Olisin myös tyytyväinen, jos saisin pysymään voimassa ne rajat, jotka olemassa ovat. Ja huolissani olen, että kansallisia rajoja puretaan ja ylitetään EU-johtoisen liittovaltiopolitiikan pakottamana.
Sanon suoraan myös sen, että kansallismielisyys ei ole imperialismia, joka pyrkii vyörymään omien rajojen yli. Se on putinismia. On siis turha vihjailla, että kansallismielisyys edustaisi jotakin Venäjä-myönteisyyttä, vaikka Yle niin haluaa tehdä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Yleisradion toimittajat ja heidän vasemmistolaiset yliopistotoverinsa yrittävät lavastaa kansallisen edun puolustamisen moraalisesti epäilyttäväksi vallanhaluksi.
Yleisradion juttu osoittaa, että toimittajat alkavat kuolata kuin Pavlovin koirat kuullessaan sanan ”kansallismielisyys” ja havaitessaan jonkun tieteen politrukin lausahtavan jotakin omaan maahanmuuttomyönteiseen ja kansallismielisyyden vastaiseen agendaansa sopivaa.
Kolmekymmentä vuotta yliopiston leivissä ollut Paasi valittelee jutussa, että
”Euroopassa on paljon regionalistista liikehdintää. Euroopassa ja muualla maailmassa on pieniä alueita ja ryhmiä, jotka haluavat autonomiaa tai jopa itsenäisyyttä. Kansanäänestyksiä on ollut Skotlannissa ja Kataloniassa. Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen.”
Tämä ei ole kuitenkaan ongelmien syy vaan seuraus ongelmasta, joka on Eurooppaan tunkeutuva hallitsematon maahanmuutto. Voidaan kysyä, kuinka alas punavihreä tieteilijäkaarti voi omassa epä-älyllisyydessään ja agendatoiminnassaan vajota?
Separatismi voi olla kansallisvaltioille kohtalokasta, mutta syynä siihen ei ole mikään noin vain itsestään lentoon lähtenyt kansallismielisyys vaan maahanmuuton tuottama eripura ja yhteiskunnallinen kaaos, jonka vuoksi muutamat maakunnat haluavat vetää rajansa kiinni. Tämä näkyy erityisesti Kataloniassa. Etelä-Espanja alkaa jälleen olla Afrikasta tunkeutuneiden maahanmuuttajien kansoittama, ja pohjoisempana ihmiset haluavat pelastaa tontistaan, elintasostaan ja kulttuuristaan sen, mitä pelastettavissa on.
Sen enempää Ylen toimittaja Pekka Loukkola kuin haastattelemansa professorikaan eivät näytä ymmärtävän tai tunnustavan separatismin todellisia syitä. Sen sijaan jutussa paheksutaan kansallismielisyyttä: ”Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.”
On hyvin vaikea puolustaa omaa kulttuuriaan, talouttaan ja maataan, jos ei vastusta niihin kohdistuvia uhkia. Minä toivon kasvavaa separatismia Euroopan unionista ja rahaunioinista.
Ylen juttu antoi jälleen näyttöä siitä, miten medioitunutta tiede on. Tiedepoliitikot palkitsevat monikulttuuri-ideologian suosijan. Toimittaja luo suositulle myönteistä julkisuutta ja saa häneltä omiin toimituspoliittisiin näkemyksiinsä sopivia mielipiteitä edelleen välitettäviksi suurelle yleisölle.
Näin media ja politisoitunut tieteilijäkaarti vetävät yhtä köyttä manipuloidakseen ihmisiä monikulttuuri-ideologian, vasemmistolaisen internationalismin ja kapitalistisen globalismin mankelissa. Tapaus antaa näyttöä myös tavasta, jolla maantieteen tapaiset perimmältään immanentteja asioita tarkastelevat tieteenalat on politisoitu tekemällä niistä ”kulttuurimaantieteen” kaltaisia kulttuurimarxilaisia kyhäelmiä, jotka ruokkivat opiskelijansa vihervasemmiston punavihreällä rehulla.
