Edellinen blogikirjoitukseni ”Vain kuolleet kalat kelluvat – Miksi vasemmiston vihapuhe sallitaan?” (6.1.2020) poistettiin Uuden Suomen puheenvuoropalvelusta neljä vuorokautta julkaisemisen jälkeen 10.1.2020, ja asiasta ilmoitettiin minulle yksipuolisella ja anonyymillä sähköpostiviestillä. Samalla Uuden Suomen ylläpito poisti kirjoitusoikeuteni.
Ylläpito ei maininnut mitään syytä tekstini sensurointiin, mikä olisikin ollut mahdotonta, koska kirjoituksessani ei ole mitään lain eikä myöskään puheenvuoropalvelun niin sanottujen sääntöjen vastaista – ei mitään.
Oletettavasti poisto johtui Mika Mäenpää-Louekoski -nimisen kirjoittajan minua vastaan 10.1. suuntaamasta henkilökohtaisesta kiistakirjoituksesta, jonka kommenteissa sosiaalidemokraattien edustaja Jouni Snellman herjasi minua rääväsuiseen tapaan sekä rinnasti minut natsijohtaja Joseph Göbbelsiin (täyttää muuten kunnianloukkauksen tunnusmerkit).
 |
| Demari Jouni Snellmanin tyypillinen herja Uuden Suomen puheenvuoropalvelussa – ja lehti sallii. |
Tapauksen voisi jättää omaan arvoonsa, mutta kannanottoa vaativaksi sen tekee Uuden Suomen ylläpidon väärä reagoimistapa.
Poistamalla minun tekstini ja kirjoitusoikeuteni noiden herjanheittäjien sijasta Uuden Suomen ylläpito tuli osoittaneeksi kirjoitukseni sisällön sataprosenttisen oikeaksi. Uuden Suomen ylläpito ilmeisesti sallii sen, että vasemmiston sissit ovat tehneet Uuden Suomen puheenvuoropalvelusta vasemmiston yhden vihapuhealustan.
Sellainen media, joka antaa tehdä itsestään aseen rähjäisten vasemmistopukarien käyttöön, menettää lukijoiden kunnioituksen ja arvonannon, mistä on syntynyt viime aikoina paljon näyttöä (eräs täällä).
Sen sijasta, että Uuden Suomen ylläpito antaa hermostuttaa itseään vasemmistolaisten herjanheittäjien painostuksella ja poistelee kunniallisten tieteenharjoittajien tekstejä, ylläpidossa tulisi ymmärtää, että Uuden Suomen puheenvuoropalvelun todellisia uhreja olemme me perussuomalaiset, joita vastaan kampanjoidaan lehden suostumuksella.
On väärin luulla, että vihapuhe saadaan Uudessa Suomessa talttumaan poistamalla vihapuheen uhrit (meidät) vain siksi, että vihan lietsojien kieli saataisiin kuriin. Se on yhtä tyrmistyttävää kuin sammuttaa tulipaloa bensiinillä tai väittää, että Australian maastopalot johtuvat ilmastonmuutoksesta.
Vähintä, mitä lehden pitäisi tehdä, olisi poistaa kirjoitusoikeudet vasemmiston sisseiltä, joista pahimpia ovat Arto Granlund, Max Jussila, Mika Lamminpää, Sini Lappalainen, Esa Mäkinen, Petra Nyqvist, Petteri Ritala, Jouni Snellman, Max Stenbäck ja Jari-Pekka Vuorela – kaikki vailla mitään tieteellisiä ansioita ja julkaisunäyttöjä olevia tyyppejä. Heidän kannanottonsa ovat olleet repiviä, raatelevia, perusteettomia ja vailla minkäänlaista argumentatiivista tai älyllistä lähestymistapaa, saati tieteellistä ajattelua, joka on ollut jokaisen oman kirjoitukseni lähtökohtana.
On käsittämätöntä, että lehti antaa heidän jatkaa kaiken järjellisyyden rajat ylittävää raastamistaan, jonka takana ei ole minkäänlaista osoitettua arvostelukykyä eikä siten myöskään oikeutusta meidän haukkumiseemme. Ajattelunsa on sameaa, päättelynsä epäjohdonmukaista, tyylinsä vellovaa, ja ymmärrys yhteiskunnallisista kausaalisuhteista puuttuu kokonaan.
Heitä Uuden Suomen toimitus palvoo parhaina ystävinään asettaessaan heidän tekstinsä toimituksen poimintoihin. Muuta tarjottavaa heillä itsellään ei ole ollut, kuin taistolaisten perusasennetta: järkeviä ihmisiä vastaan suunnattua hölmöä ivaa, joka on luonnollisesti kääntynyt heidän omaksi komediakseen. Perussuomalaisia he vihaavat saattaakseen heidät puolustamaan oikeuksiaan ja syyttääkseen heitä ”vihapuheesta”.
Kiistelyä herättänyt kirjoitukseni oli yksi Uuden Suomen luetuimpiani. Aamupäivällä 10.1. sen oli avannut yli 12 000 lukijaa. Tekstini löytyy edelleen Oikeasta Mediasta, joka on julkaissut kirjoituksistani toisinnot suostumuksellani.
Oheisesta kuvakaappauksesta näkyvät kirjoitukseni kävijämäärät. Olen luonnollisesti tallentanut myös kaiken muun.
Toisessa kuvassa näkyy Uuden Suomen ylläpidon ”Varoitus asiattomasta sisällöstä”. Viestissä siteerataan pitkästi kirjoitustani ja lopuksi väitetään ykskantaan, että kirjoitukseni muka ”rikkoo keskustelun sääntöjä”. Mitään perusteluja ei esitetä, kuten ei myöskään vastausta siihen, miksi kenenkään muun kuin kirjoittajan itsensä pitäisi päättää siitä, mitä ajattelemme ja sanomme tai kuinka ja kenelle.
Myös lehden tekaisemat ”keskusteluohjeet” ovat niin laveat, että rikkeeksi voidaan tulkita mikä tahansa. Siten myös ne antavat näytön ”yhteisönormeista” ja ”puhesäännöistä”, jotka ovat pelkkää ideologiaa ja joilla rikotaan loogisen ajattelun ja tieteellisen argumentaation velvoitteita.
Uuden Suomen toimitus lihavoi yllä olevasta kirjoituksestani lauseen, jossa vaadin rangaistusta sananvapauden estämisestä. Vaateeni on juridisesti perusteltu, sillä sananvapaus on turvattu sekä Suomen perustuslaissa, YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Ja mitä teki Uuden Suomen toimitus? Esti sananvapauteni poistamalla kirjoitukseni lehdestä!
Sellainen media, joka poistelee hyvin argumentoituja ja jopa
yliperusteltuja kirjoituksia, on todellinen valemedia antaessaan
lukijoille vääristyneen kuvan siitä, millaisia näkemyksiä yhteiskunnassa
ja tieteessä esiintyy. Vasemmiston politrukit saavat puolestaan valtamediassa laajaa julkisuutta, aivan niin kuin väitin. Voidaan aiheellisesti ja vailla vähäisintäkään epäröintiä kysyä, ovatko he seinähulluja siellä. Ellei tekstini poisto ollut automaattinen ja johtunut esimerkiksi Silakkaliikkeen nilkkimäisestä ilmiantonapin käyttämisestä, on epäiltävä ylläpidon omaa realiteettitajua.
Mikään yllätys tämä ei tosin ollut. Tuollaista jälkeä syntyy aina, kun tyhmät ja älyllisesti heikkotasoiset päästetään arvioimaan kirjoituksia, joiden ymmärtämiseen heillä ei ole alkeellisiakaan kognitiivisia edellyksiä. Pahinta on, että heitä on liuta myös valtion ja yliopistolaitoksen johtoasemissa.
On mahdollista, että kirjoitukseni muista poikkeava suuri klikkausmäärä johtuu nimemomaan Silakkaliikkeen masinoimasta kampanjasta kirjoitukseni sensuroimiseksi. Myös sähköpostiani terrorisoidaan jatkuvasti vasemmistolaisten vihapuheviesteillä, joista esimerkkejä oheisessa kuvakaappauksessa (lähetetty anonyymisti osoitteesta: jepjep@saunalahti.fi).
 |
| Vasemmisto harjoittaa häirintää ja vihapuhetta terrorisoimalla sähköpostiani. |
Yllä dokumentoitu lähestyjä on vaatinut vihaviesteissään perussuomalaisten ajamista pois Suomesta. En ole vaivautunut vastaamaan, mutta säilytän viestit mahdollisena rikoksen todistusaineistona. Maalittamiskampanjoillaan nuo raivohullut sekopäät tuhoavat sekä filosofiaa että kansalaisten perusoikeuksia. En vaivaudu vastaamaan heille, sillä mielenterveysongelmaisten kanssa kinatessa menisi aikaa hukkaan. On kuin sanoisi parkuvalle vauvalle: älä huuda.
Uuden Suomen harjoittama likvidointi ei sinänsä pahenna muiden kuin lehden ja sen hyväksymien kirjoittajien sekä toimituksen omaa mainetta. Mitä enemmän kirjoitusteni saatavuus vaikeutuu tai harvinaistuu, sitä arvokkaammiksi tekstini käyvät.
---
Päivitys 16.1.2020
Alma Media julkisti tänään tiedon, että Uuden Suomen pitkäaikainen päätoimittaja Markku Huusko siirtyy muihin tehtäviin ja oman ilmoituksensa mukaan ”hoitovapaalle”. Sarkasmia kaihtamatta voin todeta, että päätös tuli oikeaan paikkaan ja ilmeiseen tarpeeseen.
Uudeksi päätoimittajaksi nimitettiin medianomi Jenni Tamminen, joten lehden linja tuskin nykyisestä paranee. Medianomin koulutustausta ei anna paljoakaan näyttöä sen puolesta, että valittu henkilö kykenisi ymmärtämään, millä tavoin kriittisen tieteellisen ajattelun ja julkaisemisen tulee poiketa naistenlehtien suosiossa olevista onnittelukorttiteksteistä.
Sen sijaan näemme, miten ”opetusfilmissä merkantti luennoi”. Konsernijohdon mukaan Uusi Suomi saa Tammisesta ”sitoutuneen päätoimittajan”, ja lehti vahvistaa ”talousmedioidemme yhteiskunnallista, markkinatalous- ja yrittäjämyönteistä ulottuvuutta”.
Konsernissa on selvästikin oivallettu, että perinteisellä valtamedialla on taloudellisia ongelmia, mutta fokusoituminen ilmiötason tapahtumiseen ei valaise, mistä syistä perinnemedian alamäki johtuu. Sitoutuminen edistämään mainostajien tavoitteita ei korjaa lukijakatoa, jonka syyt ovat toimituspoliittisia.
Nykyisessa mediassa kaiken täytyy ilmeisesti olla niin pehmeää ja pyöristeltyä, että sen sisällä pystyy myymään mainoksia.
