Harva velkainen ihminen lainailee naapureilleen mitään, saati antaa mitään omaksi. Niin on Suomen hallitus kuitenkin tehnyt jakaessaan almuja ulkomaille ja mättäessään velkaa kuin täytekakkua.
Tämä vaikuttaa olevan yleismaailmallinen ominaispiirre. Aina kun vallassa istuu vasemmistolainen hallitus, se syöksee julkisen talouden kuilun partaalle, josta oikeistohallitus sen täpärästi pelastaa.
Vasemmisto ostaa vaalikannatusta äänestäjiltään rahoilla, jotka se ottaa velaksi tulevaisuudelta tai kiskoo nettoveronmaksajilta ja muiden puolueiden kannattajilta.
Vaalikauden 2019–2023 istunut vihervasemmistolainen hallitus on tuottamiensa taloustuhojen vuoksi Suomen kaikkien aikojen valtavin poliittinen epäonnistuja – omalta kannaltaan ehkä onnistuja.
Kun SDP mainostaa olevansa ”Sinun puolellasi”, kenen puolella se oikeastaan on? 40 000 000 000 euroa lisävelkaa yhden hallituskauden aikana on alansa ennätys.
Siksi nyt edessä olevissa vaaleissa puhutaan talouden tasapainottamisesta ja sopeuttamisesta niin, että korvat soivat.
Koronakriisin ja energiakriisin jatkoksi osuivat nyt päättyvälle hallituskaudelle vielä valtionyhtiö Fortumille koituneet miljarditappiot. Ne olivat osoitus yrityksissä toimivien hallitusammattilaisten neroudesta ja ministerien tuhattaiturimaisuudesta. Kansalaiset maksavat kaiken viimeistäänkin energialaskuissaan.
Kaikki nämä haasteet olisivat vaatineet hätäjarrusta vetämistä, mutta punavihreän hallituksen ministerit jatkoivat kehitysavun, maahanmuuton, EU:n tukipakettipolitiikan, ilmastopastorien anekaupan, vihreän siirtymän ja muun toisarvoisen rahoittamista aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kun seuraavalla hallituskaudella koette ruoskan jäljet selkänahassanne, muistakaa, että ne tulevat vihervasemmistolaisen tuhlaajahallituksen kädestä. Luodin tuosta kaikesta ottaa nahkaansa tuleva oikeistohallitus.
Myös pelastusvene on uponnut
Valtiontaloudella on kolme keinoa hoitaa ongelmiaan.
1) Verottaminen alkaa olla käytetty, sillä veroasteen nostaminen vähentää verotuottoja, kun ihmiset eivät verotuksen kiristyessä enää kuluta eivätkä hanki tuloja. Lisäksi se hyydyttää taloutta.
2) Velkaa ei voida lisätä, vaan juuri velkaantumista pitäisi vähentää. Se pitäisi lopettaa, jotta kokonaisvelkaa voitaisiin jonain päivänä myös lyhentää.
3) Jäljelle jäävät menoleikkaukset, ja siksi vaalit käydään siitä, mikä leikkauslista miellyttää kansalaisia eniten ja koettelee vähiten.
Talouskasvu taas on kuin jääkaapin automaattisulatus. Se ei ole keino ollenkaan, vaan pelkkä oletus, eikä se siten takaa talouden tasapainottumista, vaan huurre on kaavittava irti.
Kun velkojen korkoihin kuluu summa, joka vastaa noin puolta valtionbudjetin terveydenhoitomenoista, on vihervasemmisto virittänyt maahan talousterroristisen velkapommin.
Nuoret ja kokemattomat ministerittaret ovat hoitaneet julkista taloutta kuin juopon torppaa pääministerin elostellessa kosteissa ryyppyjuhlissaan valtion edustustiloissa.
Media on antanut tämän kaiken poseeraamisen anteeksi ja lavastanut sikailut pelkiksi ”kohuiksi”, jotka ovat pahimmassa tapauksessa vain kasvattaneet mediasuosiota, ehkä myös vaalikannatusta.
Niin käy aina, kun vääränlaiset ja vääränluonteiset ihmiset päästetään vastaamaan tärkeistä asioista. Myös Rooman valtakunnan rappio täydellistyi patriisien porsastelussa, plebeijien päästämisessä poliittiseen valtaan, hevosten nimittämisessä konsuleiksi ja ylipäänsä siinä, että oppimaton ja älyllisesti löysä alaluokka alkoi reuhata poliittisissa valta-asemissa.
Mitäpä, jos valtiontaloutta hoitamaan laitettaisiin jatkossa ne ihmiset, joiden omissakin taskuissa raha pysyy paremmin? Kenties he osaisivat käyttää myös julkisia varoja vastuullisemmin.
On rikos suomalaisia ihmisiä kohtaan, että vailla tosiasiallista juridista vastuuta olevat ministerit ovat ajaneet koko maan ikuiseen velkavankeuteen.
Erityisen surullista on, että monet nuoret ovat antaneet kannatuksensa vihervasemmistolle. He kun eivät ole lapsellisuudessaan ymmärtäneet nimenomaan vihervasemmiston kasanneen heille ylitsepääsemättömän velkataakan, joka on tuominnut hyvinvointivaltion ja heidän oman tulevaisuutensa romutettavaksi.
Olen varma, että Vihreiden korkea kannatus nuorten keskuudessa on samaa
juurta kuin nuorison lisääntyneet mielenterveysongelmat ja muu dysforia.
Nuoret eivät ole tietenkään tyhmiä tai ymmärtämättömiä, mutta suuri osa heistä on harhaanjohdettuja: median uuvuttavalla manipulaatiolla vihervasemmiston identiteettipolitiikkaan sitoutettuja. Nuorten joukossa on onneksi aina myös toivoa, ja ilmastohumppaa vastaan kasvaa nuorisokulttuurissa kapinaliike.
Suomi ei ole enää Suomi myöskään maahanmuuton vuoksi, sillä väestön vaihtuessa maamme menettää kansallisen subjektiviteettinsa.
Maa, jota eivät hallitse suomalaiset vaan muualta tulleet siirtolaiset ja ulkomaalaisten jälkeläiset, ei ole entisensä. Se on kai universaalisosialistisen vihervasemmiston ja globaalikapitalistisen porvariston tarkoituskin.
EU:n ripityksellä on rikottu keskeisiä ihmisoikeuksia kuten sananvapautta vastaan ja metsädirektiiveillä ja -asetuksilla omaisuudensuojaa vastaan. Suomen vihervasemmistolainen hallitus on syyllistynyt perustuslaillisten oikeuksien rikkomuksiin samaan tapaan kuin Salvador Allende sosialisointia harjoittaneessa Chilessä.
Vapautus EU:n kirouksesta on velkasidoksilla etäännytetty entistäkin kaukaisemmaksi haaveeksi.
Vihervasemmiston talousreseptit ja niiden kumoaminen
Vihervasemmisto on pyöritellyt talouden tervehdyttämiseksi samoja levyjä kuin ennenkin. Kansalaisille kaupitellaan pelkkiä oletustenvaraisia talousoppeja, kuten
1) talouskasvu tuo valtiolle rahaa,
2) työllisyysasteen paraneminen kasvattaa tuloja ja vähentää menoja,
3) koulutukseen panostaminen takaa sivistyksen ja sivistys tuo automaattisesti tuloja,
4) maahanmuuton lisääminen vastaa työvoimapulaan,
5) vihreän vallankumouksen edistäminen kannattaa ja
6) etukäteissatsaukset terveydenhuoltoon ja hoivasektorille vähentävät kuluja, ja syrjäytymisen ehkäiseminen leikkaa automaattisesti sosiaalimenoja.
Tosiasiassa mikään edellä esitetyistä väittämistä ei pidä paikkaansa.
Ad 1: talouskasvun taikaisku. Oletus talouskasvusta on katteeton hypoteesi, jonka toteutumisesta ei ole näyttöä. Pikemminkin on todennäköistä, että talous ei itsestään toivu nyt meneillään olevasta taantumasta.
Elvyttäminen taas on pois suljettua inflaation ollessa kymmenen prosentin tasolla. Velkasuon ohella uhkaa stagflaatio samalla, kun talouskasvusta johtuvat liikevoitot päätyvät investointitoimintaan ulkomaille (aivan niin kuin EKP:n liikkeelle laskemat elvytysrahat jo monen vuoden ajan).
Ad 2: työllisyyden parantaminen. Työllisyysasteen paraneminen on pelkkä retorinen temppu, sillä se ei sinänsä kasvata tuloja. Olennainen mittari olisi työn tuottavuus.
Suomessa työllisyysaste on hyvä mutta työn tuottavuus huono, koska täällä työskennellään laajalti matalatuottoisissa, tuottamattomissa tai yhteiskunnan varoja kuluttavissa sekundäärisektorin tukitehtävissä, kuten maahanmuuttokoordinaattoreina, hallintobyrokraatteina ja hoitoalalla, jotka eivät tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja: koneita, laitteita, teollisuustuotteita, tietokoneohjelmia, asuntoja ja muita artefakteja.
Vain näitä myymällä voidaan tuottaa kansantalouteen pätäkkää, mutta tappioksemme myös vaihtotaseemme on tällä hetkellä alijäämäinen.
Työn tuottavuutta taas voidaan parantaa vain tuotantoa tehostamalla, kuten automatisoimalla tai halventamalla tuotannon tekijöitä, esimerkiksi reaalipalkkoja leikkaamalla. Matalapalkka-ammateissakin toimivien on hyväksyttävä, että edessä on elintason lasku, jonka kirjoittivat vihervasemmistolaiset hallitukset roiskimalla valtiontalouden rahat kansainväliseen hyväntekeväisyyteen.
Ei ole sellaista moraalia, joka velvoittaisi avustamaan vieraita kansakuntia omaksi velaksi, eikä hyväntekeväisyyttä saisi harjoittaa missään muodossa alijäämästä vaan enintään ylijäämästä.
Ad 3: kouluttelu. Kulunein kaikista levyistä on ”koulutukseen panostaminen”. Koulujen ongelma ei ole rahan puute vaan tehokkuutta huonontavat uudet käytännöt, kuten inkluusio, jonka periaatteet noudattavat vihervasemmiston ikuista vuodatusta ”tasa-arvosta” ja ”yhdenvertaisuudesta”.
Suomi ei tarvitse jokaiseen niemeen ja notkelmaan keskiasteen ammattikorkeakouluja, joiden hienoissa lasiseinäisissä tiloissa koulutetaan tulevaisuuden tanssi- ja kuvataidealan moniosaajia köllähtelemään postmoderneissa performansseissa ja joista päädytään työvoimatoimistojen pysyviksi asiakkaiksi.
Myös yliopistoilta ja Suomen Akatemialta voidaan ottaa huoletta pois suuri osa rahoituksesta todellisen tieteen silti kärsimättä.
Koulutusleikkaukset tekisivät vain hyvää, sillä ne pakottaisivat itsenäisiä ja autonomisia yliopistoja paremmin miettimään, onko syytä kipata rahaa mitättömään tendenssitutkimukseen, kuten identiteettipoliittisesti ohjattuun naistutkimukseen ja muuhun sukupuolten selvitykseen.
Mikäli nykyinen tieteellisen kriittisyyden vastainen, uustaistolainen, feministinen, älyllisyyttä vieroksuva ja poliittista korrektiutta tavoitteleva tiedepolitiikka saa jatkua yliopistoissa, ei rahoitusta pidä antaa ollenkaan.
Koulutuksen resurssit on keskitettävä vain ja ainoastaan huipputasolle ja hankkeisiin, joista on selvää hyötyä. Ammattikorkeakoulupaikkoja on vähennettävä ja lopetettava teeskentely, että merkonomit tulevat intellektuelleiksi, kun heitä sanotaan ”korkeakoulutetuiksi”.
Myös yliopistojen aloituspaikkoja on vähennettävä ja lisättävä paikkoja ammattikouluihin sekä pakotettava suomalaisnuoret käymään niitä, jotta rakennusalalle, hoitoalalle ja muuhun käytännön työhön saadaan tarvittavaa työvoimaa.
Näin nuoret eivät syrjäydy vaan päätyvät työelämään, eikä tarvita huumehuoneita narkkarien asunto-ongelmia ratkomaan.
Koulutusresurssien uudelleen allokointi helpottaa ajatuskurin palauttamista yliopistoasteelle, kun sielläkin voidaan korottaa hyväksymisen kriteerejä ja vähentää väitöskirjojen suoltaminen takaisin neljäsosaan nykyisestä. Repaleisilla artikkelikokoelmilla väitteleminen pitäisi kieltää lailla (perustelut täällä).
Terminologiassakin on palattava totuuteen. Ammattikorkeakoulut eivät ole mitään ”soveltavien tieteiden yliopistoja” (university of applied sciences), vaan ne ovat opistoja. ”Väitöskirjatutkijoita” ei ole olemassakaan, vaan he ovat jatko-opiskelijoita, joiden tulisi laskea leukaansa, jotta eivät tukehtuisi suihkuun.
Ad 4: maahanmuutto. Vihervasemmiston ja Kokoomuksen yhdessä hoilaama joiku maahanmuuton lisäämisestä on läpikotaisin valheellinen.
Suomessa ei ole pulaa maahanmuuton määrästä eikä laadusta vaan halvoista työntekijöistä. He ovat kuitenkin osoittautuneet mukanaan tuomiensa huollettavien vuoksi kokonaistappiollisiksi julkiselle taloudelle. Tilastotutkija Samuli Salminen on osoittanut sen selvästi julkaisuissaan.
Lisäksi vierastyövoima maksaa veronsa usein ulkomaille. Suomessa on tälläkin hetkellä korkeasti koulutettua työvoimaa tuhatmäärin työttömänä, joten väite Suomeen matkalla olevien ”tulevien akavalaisten” tarpeesta ei ole mitään sellaista, jonka edessä kenenkään pitäisi mykistyä tai polvistua.
Vaarassa ovat rahaakin tärkeämmät arvot. Maahanmuuton vuoksi uhattuna on poliittisen vallan perillisyytemme: mikä kansa täällä asuu ja ketkä käyttävät poliittista valtaa tulevaisuudessa?
Maahanmuuttoparaatin vuoksi olemme osallisina kansainvaellusten kaltaisessa hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kansallinen olemassaolomme ja valtiollinen suvereniteettimme.
Ad 5: vihreä vallankumous. Vihreään vallankumoukseen kuten tuulivoiman tuotantoon panostaminen on puolestaan ollut tuottoisaa lähinnä tuulivoimayhtiöille, jotka ovat tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän ja veronmaksajilta kiskottujen valtiontukien ansiosta vuoksi kuittailleet valtavia voittoja.
Voi, jos kaikki vihervasemmistoa äänestävät hyödylliset idiootit tietäisivät, millaisia nuo rahanvihreään siirtymään liittyvien eurovirtojen reitit ovat!
Tuulivoiman tukeminen on ollut suoraa tulojen siirtoa veronmaksajilta Taalerin kaltaisille pankkiiriyhtiöille ja sijoitusrahastoille. Tuulivoimabisneksestä on hyötynyt härskillä tavalla myös vihreiden johto.
Ei pidä paikkaansa, että Suomen nykyinen talouskriisi johtuisi vain Putinin aiheuttamasta energiasodasta. Energiakriisin aiheuttivat Vihreät vastustamalla ydinvoimaa sekä Suomessa että Saksassa. Vihreät ajoivat Saksaa Venäjän kaasulonkeroiden vangiksi jo pitkään.
Vihreät yhdessä Kokoomuksen kanssa myivät Suomen sähköverkot. Vihervasemmistolainen hallitus lähetti polttoaineiden hinnat lentoon jo ennen Ukrainan sotaa, ja Ilmastopaneeli on valehdellut meille systemaattisesti ja paremman tiedon vastaisesti jo pitkään.
Vihreä vallankumous perustuu uuvuttavaan huijaukseen, johon on liittynyt huolta lehmän pierujen metaanipäästöistä ja oletus lentotomaattien ja -salaattien ympäristöystävällisyydestä, ikään kuin maailma voitaisiin pelastaa ”oikealla ruokavaliolla” Suomessa. Ei voida.
Ad 6: hoivatyö ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Ennakolta vaikuttava terveydenhuoltoon panostaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen puolestaan on sekin pelkkä tuulentupa.
Esimerkiksi diabeteksen hoitaminen kuluttaa Suomen terveydenhoitomenoista noin 10 prosenttia, koska insuliini on kallista. Mutta se on välttämätöntä. Kukaan ei kuitenkaan sairastuisi diabetekseen sen vuoksi, että diabetesyhdistyksiltä vähennettäisiin valtiontukea. Kukaan ei myöskään parane diabeteksestä sen vuoksi, että valtio syytää lisää rahaa valistukseen, neuvontaan, tiedottamiseen ja muuhun holhoamiseen.
Samaan tapaan myöskään muiden sairastamisyhdistysten ja valistus- & holhoustoiminnan lisääminen ei paranna ketään. Kyllä ihmiset tietävät ilman valistustakin, että tupakoinnin lopettaminen vähentää sairastumisriskiä, eikä kannata syödä liikaa karkkia. Siihen ei tarvita ketään Pirjoa, joka vastaa puhelimeen ja antaa neuvontaa suojatyöpaikastaan.
Tahdon vain sanoa, että tässä maassa tehdään aivan liikaa turhaa, hyödytöntä ja tuottamatonta näennäistyötä, aivan kuin tämä olisi jokin valheesta löyhkäävä Venäjän protektoraatti, eikä kukaan mukamas voi tuota neuvojien ja byrokraattien armeijaa pysäyttää!
Jos tämän maan ongelmien ratkaiseminen olisi hyvistä neuvoista kiinni, ongelmat olisivat jo ratkaistut.
Samanaikaisesti uutisraporttien rituaaleissa toistellaan kurjistelevien kuvakertomusten ja valittavan poljennon kautta, että kaikki Suomen kansalaiset ovat mukamas patjoille ruokittavia ja läpilaitostettuja retardeja, jotka kiljuvat hoitajaa kuin lääkintämiestä talvisodassa.
Näin on syntynyt hyvinvointivaltio, jossa hyvin voi valtio.
Tosiasiassa suomalaisten pitää tulla jatkossa toimeen vähemmällä holhoamisella ja voivottelulla. Myös vuodesta toiseen pyörivän levyn ”koulutuksen lisäämisestä”, ”hoitajavajeesta” ja muusta tarpeettomasta voi särkeä vasaralla.
Kansalaisten perusturvasta ei pidä leikata
Nykyiseltä hallitukselta jäi ryyppy päälle, eikä uusikaan voi ratkoa sisäisiä ristiriitojaan entisen tapaan: lainarahalla.
Minulla on ehdotus, joka ei ole tosin omaa keksintöäni vaan vanha hyvä idea.
Valtion olisi jatkossa keskityttävä ydintehtäviinsä eikä toimittava monikulttuuri-ideologian, tasa-arvopolitiikan, hiilineutraaliuden eikä muun hyvesignaloinnin mannekiinina.
Voidaan kysyä, mitä Suomi saa palkkioksi siitä, että vihervasemmistolainen hallitus tukehduttaa suomalaiset ylimitoitetulla ilmastopolitiikalla, joka loukkaa EU-maiden keskinäistä yhdenvertaisuutta? Mitalin tai kukkakimpunko?
Hiileen perustuvasta energiasta on syytä pyrkiä eroon, mutta markkinaehtoisesti. Sähköautoilu lisääntyköön, mutta markkinaehtoisesti. Älköönkä yhtään hiilivoimalaa suljettako, ennen kuin vaihtoehto on olemassa ja ennen kuin se varmasti takaa sähkön ja lämmön tuotannon joko nykyiseen tai nykyistä alempaan hintaan.
Valtion varoista suuri osa sulaa tätä nykyä tehtäviin, jotka eivät valtiolle millään tavoin kuulu.
Valtion tulisi keskittyä takaamaan sosiaalipolitiikallaan vain omien kansalaistensa perushyvinvoinnin ja turvallisuuden, ei mitään muuta.
Tämä tarkoittaa, että kansalaisille tulisi varmistaa sekä ulkoinen turvallisuus että taloudellinen perusturva. Kansalaisille on oikein taata myös ilmaiset palvelut sairauksien hoitoon.
Esimerkiksi työttömyysetuuksista, asumistuesta ja toimeentulotuesta ei pitäisi leikata, ei myöskään terveydenhoidosta Suomen kansalaisille.
Mikäli esimerkiksi asumistuesta leikattaisiin Kokoomuksen aikeen mukaan, kulut kiertyisivät toimeentulotukeen, ja siitä leikkaaminen puolestaan takaisi vain, että ihmiset olisivat irtisanomispaperit kädessään kaduilla.
Totuus on, että asumistukea ei ole koskaan korotettu etupainotteisesti ja vuokrien hintatasoa ruokkien. Päinvastoin: ensin on nostettu vuokria, ja asumistuki ja toimeentulotuki ovat reagoineet siihen parin vuoden viiveellä, jonka ajan ihmisten perustoimeentulossa on ollut lovi.
Sitä paitsi asumistuen heikentäminen tarkoittaisi myös sitä, että kokoomuslaiset asuntosijoittajat eivät saisi rakkaita vuokrarahojaan, ja omistusasuntojen hinnat putoaisivat asuntovelallisten ja pankkien vakuusasiantuntijoiden kauhuksi.
Asumistuki on kieltämättä suurta, mutta tason alentaminen ja saajien karsiminen on Kokoomuksen rummuttamalla tavalla täysin perusteetonta vallitsevassa tilanteessa, jossa asuinkulut ovat jyrkästi nousseet.
Jo nyt on nähty, että vuokrien hinnat eivät laske markkinaehtoisesti, koska omistajayhtiöt pitävät asunnot mieluummin tyhjinä säilyttääkseen vallitsevan hintatason ja sijoitusomaisuuden arvon.
Ainoa keino asumismenojen ja asumisen tukien alentamiseen olisi pakottaminen, toisin sanoen vuokrien hintasääntelyn palauttaminen. Mutta siihen tuskin ollaan valmiita.
Leikattavaa onneksi löytyy miljardeittain muista valtion menoista, kuten maahanmuuttokuluista ja kehitysavusta, joka pitäisi lopettaa kokonaan.
Suomeen ei pitäisi myöskään ottaa enää yhtään pakolaisia eikä turvapaikanhakijoita, sillä he ovat poikkeuksetta pitkäaikaisia kulueriä julkiselle taloudelle.
Maataloustuet ja yritystuet pitäisi raivata tiheällä kammalla, sillä valtion tuilla tekohengitetään nyt täysin elinkelvotonta toimintaa tai tuetaan sellaista toimintaa, joka ei rahoitusta ansaitse eikä kaipaa, kuten kaarnavene-startupeja ja Björn Wahlroosin plantaaseja.
Kaiken hömppäkulttuurin tukemisesta löytyy niin ikään valtavasti leikattavaa.
Enkä tarkoita vain idätys- ja huovutuskursseja, postmodernia tekotaidetta ja muita julkisia kirahvikarnevaaleja, vaan myös puolustusmenoja. On sangen ymmärrettävää, että valtakunta varustautuu sotaan 10 miljardin hävittäjähankinnalla, 1,5 miljardin korvettikaupalla ja muilla valtavilla asehankinnoilla.
Mutta suhdanteita ymmärtävän tulisi hoksata, että juuri nyt Venäjän aiheuttama aseellinen uhka ei ole Suomen suunnalla suurentunut vaan olennaisesti pienentynyt ja pysyy sellaisena ainakin kymmenen seuraavaa vuotta. Jos sotilaallisia uhkia on, ne eivät ole aseellisia vaan muita. Siksi valtavat asepanostukset ovat huonosti ajoitettuja ja tietenkin myös täysin tuottamattomia.
Ja sitten tärkein: tulopuoli
Myös pieni- ja keskituloisten olisi jatkossa maksettava veroja. Ei käy päinsä, että ihmisistä tulee nettoveronmaksajia vasta likipitäen kolmen tuhannen euron kuukausituloluokassa.
Tiesittekö, että vain kolme eniten tienaavaa kotitaloutta kymmenestä (3/10) maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoina? Nämä 30 prosenttia maksavat muiden menoja. Loput 70 prosenttia kotitalouksista saavat enemmän kuin maksavat.
Lähes kaikki puolueet ovat öyhöttäneet veronalennusten puolesta aikana, jolloin veroja pitäisi kiristää. Se on populismia jos mikä.
Totuus on, että jos on tuloa, pitää maksaa veroa. Sen sijaan omistamisen verottamista vastustan jyrkästi, sillä se on sosialismia, joka yleensä vain lisää nettoveronmaksajien rasitusta.
Kukaan poliittista valtaa tavoitteleva ei voi sanoa, että pieni- ja keskituloisten verorasitusta olisi lisättävä.
Mutta minä voin, sillä en (anteeksi vain) tavoittele poliittista valtaa, joka tekee viisaistakin hölmöjä heidän antautuessaan kalastelemaan kansanjoukkojen kannatusta.
10 miljardin aukko on jotenkin paikattava. Siksi tulee kasvattaa myös pienten ja keskisuurten tulojen verotusta.
Kun esittämäni korjaukset eivät tietenkään käy sen enempää porvareille kuin vihervasemmistollekaan, huomautan, että vihervasemmisto itse räjäytti valtion menot sellaisiksi, että edessä on monen vaalikauden mittainen pitkä marssi.
Sen savotan aikana myös Li Anderssonin (vas.), Sanna Marinin (sd.) ja Maria Ohisalon (vihr.) tapaiset poliitikot joutuvat ottamaan vastaan valtiovarainministeriön virkamiesten ripitykset naama peruslukemilla, vaikka he pystyisivät jatkamaan joskus vielä hallitusvallassakin.
Asiassa voi auttaa heidän aikuistumisensa, mutta nykymenolla ei voida jatkaa.
Mikäli valtiontalouden tasapainotus onnistuu, sen ainoa haittapuoli on, että EU voi silloin vaatia Suomea rahoittamaan entistä suuremmilla osuuksilla EU:n tukipakettipolitiikkaa ja muita yhteisiä hankkeita, koska meillä menee ”vähemmän huonosti kuin muilla”!
Minun ei ehkä pitäisi sanoa tätäkään, mutta edellä esitetty on yksi syy siihen, miksi Suomen pitäisi pyristellä eroon Euroopan unionista heti, kun Nato-sopimus on saatu talletetuksi Washingtonin kassakaappiin. Fixit on oikein hyvä pitemmän aikavälin tavoite.
Demokratian ongelma
Valtiovarainministeriö toi vuoden alussa esille oman ehdotelmansa valtiontalouden tasapainottamiseksi. Se osoittaa edessä oleviin eduskuntavaaleihin ja velvoittaa poliitikkoja talousrealismiin.
Vasemmistoliiton Veronika Honkasalon mielestä VVM:n budjettipäällikön huoli valtiontalouden alijäämästä on kuitenkin ”demokratian halventamista”, vaikka oikeasti se on vastuuta hyvinvointivaltiosta, jonka taloudellisista toimintaedellytyksistä huolehtiminen on vihervasemmistolle täysin tuntematonta (aiheesta täällä).
Leikkauslistat eivät ole kenellekään kivoja, mutta niiden syyt johtuvat vihervasemmiston kurjasta taloudenpidosta, jonka tuloksena julkista taloutta on hoidettu kuin Turmiolan Tommin taloa, ja valtio on rahoittanut vieraita kansakuntia ja kansantalouksia suomalaisten tappioksi.
Talouskriisien keskellä voiton vaaleissa korjaa helposti sellainen puolue, joka lupaa kansalaisille eniten hyvää ja vähiten huonoa, vaikka se ei olekaan kansakunnan oman edun mukaista. Niin vihervasemmisto on tehnyt jo pitkään omassa populismissaan, ja siksi demokratia ei ole kaikkein paras hallintomuoto, ei varsinkaan sosiaalidemokratia eikä kansandemokratia.
Demokratialle on tyypillistä, että valtiolaiva keinahtelee vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle suhdanteiden mukaan. Oikeistolaiset korjaavat vasemmiston virheitä, mutta kyllästyessään vyönkiristyksiin kansa äänestää valtaan vasemmistohallituksen, joka jälleen romuttaa talouden.
Näin laiva keinuu puolelta toiselle, haukkaa joka heilauksella vettä ja painuu lopulta kuin vene ilman tappia kohti pohjaa. Ja tämä kaikki tilanteessa, jossa pitäisi katsoa pitkillä valoilla eteenpäin ja laatia monikymmenvuotisia suunnitelmia valtionveloista irtautumiseksi.
Demokratia voi toimia vain, jos kansalaiset tietävät oman parhaansa ja sen, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
Demokratia ei ole hyväksi taloudelle, sillä kansan enemmistö ei yleensä tiedä omaa parastaan ja tulee sen vuoksi äänestäneeksi oman etunsa vastaisesti.
Demokratia ei siis korjaa taloutta, vaikka takana olisi suurikin määrä niin sanottuja ”demokraattisia arvoja”.
Päinvastoin: demokraattinen päätöksenteko näyttää tuhoavan taloudet. Parhaiten menee niillä mailla, joissa kansalaisten vaikutusvalta valtiontalouteen on minimaalista, kuten Kiinalla ja Intialla. Hintana on tosin se, että noissa maissa ihmisillä ei ole juurikaan liberaaleja oikeuksia, mutta valtioilla menee hyvin.
On todennäköistä, että Euroopan unionin ajauduttua taloudelliseen umpikujaan ja romahdukseen seuraa jälleen aika, jolloin kansallisen edun valvonnassa tunnustetaan olevan viisautta. Näin käy, kun jokin Italian tai Espanjan kokoinen valtiontalous romahtaa ja pyramidihuijauksen varaan rakennettu euroalue menee nurin.
Parannus tulee kuitenkin liian myöhään, ja monessa maassa saatetaan joutua turvautumaan eräänlaisiin diktatuureihin.
Myös Suomessa on väläytelty yhden puolueen vähemmistöhallituksen mahdollisuutta. Ehdotus on demareilta ymmärrettävä, sillä mieluitenhan he ovat aina halunneet hallita yksin, kuten Ruotsissa.
Perussuomalaisista ja Kokoomuksesta ei välttämättä saada kokoon taloutta hyvin hoitavaa enemmistöhallitusta Suomeen. Yhteistyö populististen vasemmistopuolueiden kanssa on heidän oman nenäkkään ovien sulkemisensa vuoksi luettu pois, ja Kepu saattaa kadota oppositioon.
Vihreät puolestaan ovat täysin kelvottomia mihinkään taloudelliseen ajatteluun, ja heidät tulee pitää jatkossa kaukana kaikkien niiden pöytien ympäriltä, joissa tehdään Suomen taloutta ja tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Se on vastuullisuuden näkökulmasta ehdottoman välttämätöntä.
Joka tapauksessa selvää on, että nykyinen ponibimbohallitus elää viimeisiä viikkojaan, eikä sellainen kokoonpano koskaan enää saa valtaan palata.
Politiikassa tarvitaan juuriin asti ulottuva kaikkien arvojen uudelleen arviointi, jonka tulee ulottua ihmiskuvaan asti.
Yksilöiden vastuu ja vapaus on palautettava kunniaan. Tarkkailuun ja valvontaan perustuvasta hoiva- ja holhousyhteiskunnasta on päästävä eroon. Ihmisten pitää tulla toimeen ilman jatkuvaa kaitselmusta, joka on varmistanut taloudellisen toimeentulon lähinnä ”hyvinvoinnin ytimessä” ongelmiaan pulputtavien sosiaalivirastojen tantta-armeijoille.
Suomessa ovat varmasti maailman parhaiten voivat virkamiehet ja -naiset.
Työntekijöiden muodollisia kelpoisuusvaatimuksia, rakennusmääräyksiä, luonnonsuojelusertifikaatteja ja turhanpäiväisiä kurkku- ja traktorinpenkkidirektiivejä on karsittava yhteiskunnallisen tehokkuuden parantamiseksi. Tarvitaan byrokratian ja normien vähentämistalkoot.
Voipi olla, että ainoa tulevaisuuden pelastava hallitus on todellakin jonkin puolueen yksin muodostama hallitus. Mutta mistä löytyisi sellainen puolue?
Aiheesta aiemmin
Hevosenkenkätina meni karstaksi
EU:n irvokas komentodemokratia uhkaa Suomen koteja
Suomen metsiä sosialisoidaan luonnonsuojelun verukkeella
Suomen tulevaisuus ja hallituskoostumus ratkeavat suhteesta maahanmuuttoon
Tuulivoiman dilemmat ja vetytalous
Ihan hiilenä asioiden ytimessä – Vihreä siirtymä vie esiteolliseen aikaan
Vihreä vallankumous on Venäjän veroinen vaara Suomen taloudelle ja turvallisuudelle
Vihersiirtymän kiirehtiminen on energiapoliittinen kaksoisvirhe
