7. huhtikuuta 2023

Hallitustunnustelujen näytelmällisyydestä (kuiskauksia kulisseista)

Ei pidä paikkaansa, että hallitusneuvotteluista tulisi vaikeat. Sen sisältöistä narraatiota harjoitetaan vain narraamisen vuoksi: jotta oikeistohallitusta jarruttava media saisi puserrettua omiin tarpeisiinsa sopivaa draamaa. Luodaanpa katsaus hallitustunnustelujen roolipeleihin.

Petteri Orpo (kok.) näyttelee, että hallituksen ovet ovat avoinna kaikille, jotta hän pystyisi kilpailuttamaan Perussuomalaiset ja SDP:n keskenään, toisin sanoen puristelemaan Perussuomalaisia myöntymään perusturvan leikkauksiin ja maahanmuuttoparaatin jatkamiseen. Kaiken asian kilpailuttaminen on muutenkin Kokoomuksen ideologian mukaista.

Sanna Marin (sd.) suorastaan hukuttautuu rooliinsa luopumalla puolueensa puheenjohtajuudesta ja näyttelemällä, ettei ainakaan itse ole esteenä SDP:n osallistumiselle hallitukseen. Dramaattisen käänteen tarkoitus on osoittaa, että SDP voi joustaa hallitusneuvotteluissa, kun aate meni Marinin mukana.

Anneli Saarikko (kesk.) näyttelee vaikeasti tavoitettavaa, sillä hän tietää, että kutistuneenakin Kepu on suurin vaa’ankielipuolue, ja sitä tarvitaan porvarihallituksen muodostamiseen. Mitä selvemmin vetäytyy hallituksesta, sitä enemmän se tuo valtaa hallitusneuvotteluihin, ja Kepun valta onkin kiinni näyttelemisen taidoista. Niitä tarvitaan, sillä oppositiossa Kepu ei välttämättä lihoisi, mutta hallitukseen osallistuminen voisi auttaa puoluetta ajamaan päämääriään. Myöskään Kepu ei ole olemassa nostaakseen kannatustaan vaan ajaakseen tavoitteitaan, joita varten sillä on kannatusta. On näyteltävä ovelasti, jotta pääsisi hallitukseen korjaamaan virheensä, joita Kepu teki vasemmiston kanssa.

Anna-Maja Henriksson (r.) puolestaan roolipelaa samassa mutta pienemmässä roolissa. Sitä tosin on vaikea tunnistaa rooliksi, koska RKP on tuossa tilanteessa aina, ja neuvotteluissa ratkaistaan vain se, keitä muita hallitukseen osallistuu. Hän muotoilee asian niin, että puolueensa ei lähde hallitukseen, joka tekee perussuomalaista politiikkaa. Hänenkin täytyy ymmärtää, että jokainen puolue tekee tietenkin omanlaistaan politiikkaa. Hän ei kuitenkaan vastusta hallituksessa oloa Perussuomalaisten kanssa, mikä tarkoittanee, että Anna-Maja varaa itselleen tilaisuuden livahtaa hallitukseen ovenraosta kiltin salonkipuudelin tavoin.

Päivi Räsänen (kd.) sen sijaan on rehellinen kuin nurmikkoa haravoiva suntio sanoessaan puolueensa olevan hallitukseen valmis. Orpon hallitukseen kuljetaan laveaa tietä eikä ahtaasta portista, joten Päivin kannattaisi hieman hangoitella edes neuvotteluteknisistä syistä, ja siksi Päivin näyttelijäsuorite meni nyt aivan penkin alle. Mutta simsalabim: krisuista ja RKP:stä on tullut oikeistohallituksen kuninkaantekijöitä, mikäli Kepu ei rooliin suostu. Muutoin Petteriä uhkaa Kepun entinen sivurooli uudessa vasemmistoenemmistöisessä hallituksessa!

Maria Ohisalolla (vihr.) on paljon kokemusta TV-työstä kaukovarjostimen orwellilaisena aaveena, joten hän vetäytyy kaksoispuhetta vastaavalla tavalla. Hän tiedostaa, että kannattaa näytellä oppositioon menijää, vaikka tosiasiassa puoluetta himottaa päästä jatkamaan taloudellisesti tuhoisaa vihreää politiikkaa hallitukseen. Onhan globaalin luontokadon pysäyttäminen tärkeämpää kuin vähäpätöisen Suomen asiat, joten sankariroolin vuoksi kannattaa uhrata ja martyyrisoida myös itsensä.

Li Andersson (vas.) on rakentanut koko politiikkansa näytelmälliseksi. Kilpaillessaan SDP:n kanssa ja syyttäessään demareita taktiseen äänestämiseen kannustamisesta Andersson on valehdellut, että demarien äänestäminen ei kannattaisi vasemmistoliittolaisille. Tosiasiassa Vasemmistoliitto on aina hyötynyt nimenomaan siitä, että demarit ovat päässeet hallitusvaltaan, sillä SDP on tarjonnut kommunisteille ainoan tien hallitukseen.

Riikka Purra (ps.) puolestaan esittää itseään. Hän on tässä näytelmässä ainoa poliitikko, joka on roolissaan herself. Tämä johtuu siitä, että Perussuomalaisten koko kannatus perustuu vaihtoehdon tarjoamiseen nykymenolle, eli politiikka on asiavetoista, ei pragmaattista.

Perussuomalaisilla ei yksinkertaisesti ole mitään taktikoitavaa. Puolueen teemoista, kuten maahanmuutosta, ei voi valehdella, sillä muut ovat tehneet sen jo. Niinpä puolueella ei ole hallitusneuvotteluihin muita kuin tosiasioita.

Sanna Marin näytti jo esimerkkiä siitä, A) miten äänestäjät hylätään vaalien jälkeen, vaikka kampanja oli rakennettu hänen omien kasvojensa varaan, B) kuinka oppositiojohtajan rooli ei kiinnosta, kun hallitusvalta on mennyttä, C) kuinka pestään puolue karttuneista henkilökohtaisista kaunoista ja D) että mukavuudenhalu voitti sekavan hallituskauden jälkeen.

Minulla ei ole valtaa yhtään, mutta sanon perussuomalaisille neuvottelijoille sen, että älkää nyt vain alkako roolipelata äänestäjien kanssa. Jos alatte leikata kansalaisten perusturvasta, kuten asumistuesta ja terveydenhuollosta siksi, että Kokoomus sitä vaatii, Perussuomalaisten kannatus romahtaa seuraavissa vaaleissa puoleen.

Kokoomuslaiset eivät tuosta kärsi, mutta Perussuomalaiset kärsivät. Jo Timo Soini antautui roolipelaamaan maahanmuuttoasiassa yrittäen näytelmällistää Kokoomuksen ja Kepun vaateet oman puolueensa äänestäjille muka pakollisina ehtoina.

Jabba epäonnistui, ja niin epäonnistuu sekin, joka ryhtyy tekemään hallitusneuvotteluissa vaihtokauppaa panoksinaan Suomen kansalaisten sosiaaliturva ja puolueen maahanmuuttokanta.

Toisella tavalla sanoen, roolipelatkaa muiden puolueiden mutta älkää oman väen kanssa. Purran kannattaisi näytelmällistää itseään sen verran, ettei hän olisi lainkaan valmis sellaiseen hallitukseen, joka suostuu takaamaan ilmastoveivauksen ja maksamaan muiden maiden velkoja.

Ilmastonsuojeluargumentin teho on Suomessa ollut hämmästyttävä. Kaiken muunhan voi Suomessa menettää, muttei tätä kurjaa ilmastoa. Sen tietää kapitalistinenkin tiede.

Tiedän myös sen, että jokaisen puolueen kannattaisi jäädä oppositioon kannatustaan kasvattamaan. 

Onkin huikea vääryys, että vihervasemmiston talouspoliittisista tyhmyyksistä kannatuskadon kärsii seuraava oikeistohallitus, joka joutuu aloittamaan ennennäkemättömän savotan talouden laittamiseksi kuntoon.

Sen jälkeen kaikki suomalaiset kaipaavat seuraavat 20 vuotta iloa, valoa ja hauskuutta, ja Hurstin soppatykki on valtiovarainministeriön linnan edessä. Silloin täytyy Sannan ja sannamaisten tarkistaa sanan hauskanpito merkitys sanakirjasta.

Viisasta olisi Perussuomalaisten jättää asiat vihervasemmiston itsensä korjattaviksi ja odotella oppositiossa niin kauan, että vasemmiston pää putoaa pärekoriin, EU-ero on pakollinen, suomalaismielinen vallankumous on ovella ja PS pääsee hallitsemaan yksin.

Vihreitä ei pidä hallitusvaltaan enää koskaan päästää, eikä heidän opeillaan peltoja kyntää. Puolue show-paini itsensä syvään mutaan telaketjufeministien puskutraktoroidessa miesoletetut omasta piiristään nurkkaan, jonka ahtaassa identiteettipoliittisessa klusterissa jokainen suusta päästetty ilmastototuus on pingviininmunan kokoinen vale. Sen osoittaa Nasan raportti hiilinielujen kadosta.

Kosmonautinkovat feministit sulkivat aprillipäivänä puolet Helsingin hiilikeskuslämmityksestä ja laittavat kai merivettä lämpöpattereihin samalla, kun Kiina avaa uuden hiilivoimalan joka kolmas viikko. Hulluimmat voimalan tuhoajista pohtivat nyt rakennuksen säilyttämistä skeittareille ja värikuularäiskimiselle, ikään kuin jatkuvan riitelyn tuomisesta suomalaiseen konsensukseen ei olisi ollut jo tarpeeksi huonoa karmaa vihreille ja heidän vierasperäisille suojateilleen.

Pohtikoot idiootit sitä ensi talvena, kun energiasta on pula ja hiilivoimala romuna.

Yksi syy Vihreiden coup de grâceen oli muuntojoustava sukupuolipolitiikka, johon aletaan kasvattaa jo päiväkerhoissa ja jota psykiatrian naisprofessorikin vastustaa kaikkien järkevien ihmisten tavoin.

Kun minä sanoin tuon saman kirjassani Totuus kiihottaa, sain median vesikauhuiset vaahdot naamalleni, ja puolue laittoi minut sivuun, mikä oli harmi, sillä minulla olisi ollut vielä paljon lisääkin sanottavaa ja monesta asiasta.

Long live political persuation. Stop political persecution!

Enempää en kuitenkaan ennusta, en jälkipui enkä mene asioiden edelle. Kojootit kulkee ja karavaani ulvoo. Ei siitä pyhälisät kartu, eli hyvää pääsiäistä kaikille. Paremman analyysin saa tilaamalla.