Hybridisodankäynnin tehokkuus perustuu siihen, että iskujen ollessa salaisia
ja melko vähäeleisiä on syyllisiä vaikea osoittaa julkisuudessa.
Jos esimerkiksi tietoliikennettä häiritään, voi syntyä paljon vahinkoa,
mutta suurelle yleisölle tuhoja on vaikea osoittaa ja tekijöitä kankeaa
kaivella esiin.
Eteläisellä Itämerellä 2022 tehty isku Nord Stream -kaasuputkeen oli jo tämäntapainen hybridi-isku, jonka takana on Putininkin mielestä valtiollinen toimija. Kaikki syytökset, jotka viittaavat Ukrainan ja Yhdysvaltain suuntaan, lienevät niin sanottuja väärän lipun väittämiä, ja Putinin yhden sormen osoittaessa toisiin kolme muuta osoittavat häneen itseensä.
Samanlaista valtiollista terroria on nyt myös Suomen ja Viron välisen Baltic connector -kaasuputken repiminen ja Elisan tietoliikennekaapelin katkaisu.
On
viranomaisten fiksuttelua väittää, että ehdottomien todisteiden
puuttuessa ei syyllisenä voisi pitää Venäjää. Syyttömyysolettamasta
höpiseminen on tässä tapauksessa turhaa, ja minä ainakin pidän
syyllisenä Venäjää, kunnes toisin todistetaan. Yhteensattumia on kerta kaikkiaan liikaa.
Kremlissä todennäköisesti pidätellään naurua ja tarkkaillaan, kuinka Suomi ja muut Nato-maat reagoivat. Kyseessä oli selvästikin kosto Suomen liittymisestä Natoon.
Ja lisää seuraa, jos kostoon ei reagoida.
Venäjä pisti miekkansa syvälle, mutta ei luuhun asti, johon se olisi
voinut kolahtaa. Mikäli vastareaktiota ei anneta, Putin pistää
seuraavaksi syvemmälle. Venäjällä ei ole nimittäin poliittisia painostuskeinoja jäljellä, ja siksi Kreml on siirtymässä hybridisodan vaiheeseen, jossa se tuottaa konkreettisia vahinkoja ei-sotilaallisin keinoin.
Tavoitteena on siirtää huomiota pois Ukrainan sodasta ja aiheuttaa hämminkiä Suomen ja Viron energiamarkkinoilla, kun talvi on tulossa.
Tavoitteena on myös horjuttaa Suomen ja muiden länsimaiden taloutta pakottamalla sijoittamaan entistä enemmän rahaa turvallisuuden valvontaan, sensoreihin, monitoreihin, kameroihin, turva-aitoihin ja niin edelleen. Sitä rahaa tarvittaisiin moneen muuhunkin asiaan.
Tuhoaminen on helppoa ja halpaa mutta turvaaminen kallista.
Toimillaan Venäjä pyrkii väsyttämään länsimaita ja koettelemaan Ukrainan tukitoimien sitkeyttä, kunnes ollaan tilanteessa, jossa hybridi-iskut laajenevat aseelliseksi ja sotilaalliseksi voimankäytöksi.
Miksi sitten asialla olisi ollut nimenomaan Venäjä? Ei tuollaista satu kahdessa paikassa yhtä aikaa eikä toistuvasti peräkkäisinä syksyinä ilman, että kyse on tahallisesta energiasaarrosta, joka täyttää kansainvälisen rikoksen tunnusmerkit. Putin on toistaiseksi ainoa, joka on ilmoittautunut syylliseksi tietämällä, että joku on saattanut vahingoittaa putkea koukulla tai ankkurilla.
Ankkurin laahaaminen merenpohjassa ei ole tavanomainen käytäntö merenkulussa, ei myöskään Putinin kaverien omistuksessa olevan laivan lilluttelu päiväkausia lähialueella.
Sen sijaan rikollinen tekee kaikkensa paljastaakseen itsensä.
Tämä on juuri sellainen vastatoimi, josta Venäjä ilmoitti Suomen liittyessä Natoon. Ja nyt Venäjällä odotetaan, miten Suomi ja muut Nato-maat reagoivat reaktioon. Putinin jengi toimii kuin pahaiset pojankoltiaiset, eikä asiaa paranna, vaikka piiloilkeilyn maailmanmestariksi haluava Putin liittää selityksiinsä kohteliaisuuslausekkeita Suomen presidentille.
Nyt kun Suomessa ja muissa pohjoismaissa vaaditaan merialueiden tarkempaa vartiointia, Venäjällä riemuitaan terrorin tehokkuudesta, sillä on monin verroin halvempaa tuhota elintärkeitä rakenteita kuin pystyttää sähköpaimenia kaikkialle.
Aihetodisteet eivät ehkä riitä kansainvälisiin kanteisiin.
Putinista on kuitenkin annettu kansainvälinen etsintäkuulutus, ja jo
pelkästään kaikkien tiedossa olevien rikosten vuoksi Putille on tarjolla kyyti Haagiin.
Siviilitoimet ovat joka tapauksessa voimankäytöllä vastaamista tehokkaampia. Venäjällä on sosialisoitu suomalaisten yritysten omaisuutta ja otettu kokonaisia firmoja valtion haltuun. Miksi näin ei tehtäisi Suomessa?
Jos vaikkapa tuo venäläisen oligargin nykyisin omistama Helsinki-halli (entinen Hartwall Arena) takavarioitaisiin Suomen valtiolle, sillä saattaisi olla vaikutusta omistajansa halukkuuteen tukea Putinia.
Teboilin ja Yangon liiketoiminnat voitaisiin kieltää ja venäläisten omistamat kiinteistöt pakkolunastaa. Ja Ahvenanmaan konsulaatti laittaa kiinni. Siinä sitä olisi vastausta. Myös Suomen kansalaiset voisivat boikotoida venäläisten liiketoimia Suomessa.
---
Päivitys 23.10.2023: Sotaa käydään semioottisesti, kun Suomen viranomaiset kaivelevat merenpohjasta merkkejä tuhojen syistä. Paikalta löytyi irti repeytynyt ankkuri, joka puuttuu Kiinaan rekisteröidystä ja venäläisessä hallinnassa olevasta konttilaivasta nimeltä Newnew Polar Bear.
Kapteenia ei ole saatu kiinni, mutta luultavasti meriselitys olisi se, että kaasuputki oli syyllinen ankkurin menetykseen, niin kuin Mainilan laukaukset ampui Suomi. Luultavasti venäläiset käyttivät kiinalaista alusta vahingontekoon, jotta eivät jäisi kiinni. Hyvässä tapauksessa asian paljastuminen tulehduttaa Venäjän ja Kiinan välejä ja auttaa maita irtautumaan toisistaan niin kuin irti repeytynyt ankkuri sitä pitelevästä ketjusta. Byebye Polar Bear.
Päivitys 26.10.2023: Älkää vain erehtykö luulemaan, että asialla ei ollut Venäjä, vaikka Venäjä uhkaakin väitteillä russofobiasta ja pitää Viron väläyttämää Suomenlahden sulkemista kansainvälisen oikeuden vastaisena sotatoimena. Myös energiasaarron aiheuttaminen on kansainvälinen rikos, ja tuhotyön tehneen laivan miehistö vaihdettiin Kaliningradissa venäläisiin juuri ennen tekoa. Eipä ihme, että Kremlin tiedottaja kiittää Suomen viranomaisia pidättäytymisestä kannanotoista.
Päivitys 4.11.2023: Ulkoministeriö tiedotti Sauli Niinistön tilaamaan selvitykseen liittyen, että Suomen ei kannattaisi lakkauttaa Ahvenanmaan demilitarisointia eikä Venäjän konsulaattia siellä, vaikka konsulaatin lopettamisesta on kansalaisaloite ja demilitarisointi ja konsulaatin olemassaolo ovat kaksi eri asiaa. Viranomaisvarovaisuuden rinnalla suklaata ja jäätelöä on kaupan Venäjän hyväksi myös boikottien ohi.
Päivitys 6.11.2023: Mediassa raportoitiin tänään, että venäläisalus korjailee Pietarin ja Kaliningradin välillä kulkevaa merikaapelia, joka on muka rikkoutunut Suomen talousvyöhykkeellä. Näin Venäjä jatkaa käsikirjoittamaansa tarinaa käyttämällä diplomatiastaan tutuksi tullutta metodia: peilailua.
