Rumat ja pahat 18-kesäiset?

Taiteilija Ulla Karttunen jätettiin sitten tuomitsematta, vaikka hänen todettiinkin syyllistyneen lapsipornon levittämiseen. Kyllä nyt pyörivät kukkahatut katsomossa, ja virkkuumummut pudistelevat päätään liian lievänä pidetyn tuomion vuoksi! Myös Karttunen on tyytymätön ja aikoo uutisen mukaan valittaa, sillä epäselvä ratkaisu jättää hänet kansantribuunin tuomittavaksi ja toisaalta salaa itse taideteoksen, vaikka sen materiaali on periaatteessa kenen tahansa haalittavissa netistä.

Kehnoa on, että Helsingin Sanomien ”kulttuuriraati” alistui madaltamaan asiaa koskevan filosofisen kysymyksen pelkälle normatiiviselle tasolle ja suostui vastaamaan toimituksen kysymykseen siitä, saako taiteilija rikkoa lakia. Vielä kehnompaa on, että 42 prosenttia kielsi teon oikeutuksen.

Totuus on, että lait ovat pelkkiä viitteellisiä, sattumanvaraisia ja kulttuurisidonnaisia luomuksia, jotka toteuttavat milloin enemmistöjen tai vähemmistöjen ja milloin taas diktaattorien tahtoa. Esimerkiksi homoseksuaalisuutta pidettiin ja pidetään edelleen monessa maassa rikoksena, vaikka kriminalisoimiselle ei ole koskaan ollut mitään järjellisiä perusteita. Ajattelevien ihmisten ei tulekaan pitää lakeja auktoriteetteinaan eikä kunnioittaa lakeja lakien itsensä vuoksi. Jos lakeja ei saisi rikkoa eikä kyseenalaistaa, myös lakien muuttaminen tulisi mahdottomaksi.

Entä sitten Karttusen niin sanottu rikos? Ulla Karttunen keräsi aineistonsa laillisilta pornosivustoilta, joten on ilmeistä, että poliisin takavarikoima porno ei edes ollut mitään lapsipornoa. Mutta sitähän me emme saa tietää, koska työtä ei saa esittää. Myös viranomaisvaltaan voisi luottaa vasta, jos tuomioistuin suostuisi esittämään aineiston julkisesti.


Mitä se oli?

Huomionarvoista on, että Karttunen pyrki puolustautumaan kääntämällä pornografian esittämisen ”ilmiantamiseksi”, mutta totesi, ettei kyse edes ole ”traditionaalisesta pedofiilien harrastamasta lapsipornosta”, vaan hänen ilmiantonsa kohdistui ”vapaapääsyisiin sivuihin, jotka toimivat mainoksina maksullisille pornosivuille”. Hän puolustelee turhaan.

Koska kyseessä ovat maksulliset ja kaupalliset sivut, on erittäin epätodennäköistä, että niillä olisi lapsipornoa. Viranomaiset nimittäin valvovat ulkomaisia sivustoja jo kattavasti, eikä ole uskottavaa, että mikään markkinalogiikka ohjaisi ylläpitäjiä esittämään laitonta materiaalia, kun kuluttajat on pakotettu haluamaan nimenomaan laillisia kuvia. Joten mitä tuo lapsipornona pidetty aineisto oikeastaan oli?

Minulla on syytä uskoa, että ”lapsipornona” pidettiin taaskin vain tuota jutussa mainittua ”teinipornoa”. Nuorten täysi-ikäisten pornografinen esittäminen saadaan näyttämään ”laittomalta” vain, jos viranomainen haluaa kuvat sellaisiksi tulkita. Koska nuoria 18–20-vuotiaita esittävä teiniporno on kaikeksi onneksi vielä laillista ja koska useimmat ihmiset haluavat katsella nimenomaan tuon ikäisten teinien kuvia, on kyseisen ”teinipornon” poisriipiminen pelkkää ahdasmielisyydestä johtuvaa suuripiirteisyyttä. Sen takana puolestaan pesii yleinen seksinvastaisuus, kuten nähtiin jo poliisin laitettua sensuurilistalleen suuren osan internetin laillisista homopornosivuista.

Oikeudessa puolustautuessaan Karttunen on viranomaisten itsensä tavoin sekoittanut ”teen”-maininnalla markkinoitavan laillisen pornon lapsipornoon. Sekä viranomaiset että Karttunen ovat sillä tavoin luomassa ajojahteja, joiden uhreiksi joutuvat paitsi he itse, myös yleiset kansalaisvapaudet. Heidän hyökkäyksensä kohdistuu miehiin, joita feministinen liike on jo pitkään halunnut syyllistää katseen avulla tapahtuvasta kauneuden ihailusta. Ja pornonhan erottaa tavanomaisesta seksuaalisuudesta pornoksi vain siihen liittyvä kristillinen ja tuomitsevan kielteinen mieli: siis seksuaalisuuden leimaaminen ylipäänsä ”pahaksi”.


Porno on todellisuudessa

Moraalin kannalta on tietysti samantekevää, onko kuva laillinen tai ei, kunhan se on eettinen, eli sen tekemiseen ja esittämiseen ei liity vastentahtoisuutta. Filosofiselta kannalta keskeisiä ovat siis pornoon liittyvät merkitykset, eikä ikärajoilla pidä olla sellaista ehdotonta asemaa kuin positivistinen lainsäädäntö koettaa niille asettaa. On myöskin mahdotonta ajatella, että kenenkään kiinnostus tai kypsyys päättyisi tai alkaisi jostakin ikävuodesta, joten asialle ei pidä antaa hallitsevaa asemaa, ja siksi teini-ikäisten eroottisessa ja seksuaalisessa esittämisessä pitäisi olla joustava.

Kukkahattumammat voivat jatkaa sotaansa oikeuksissa vaikka vuosia ja kaivata lisää ”keskustelua”. Mutta asiassa ei kaivata vain keskustelua vaan filosofista analyysia siitä, mikä seksissä on muka niin pahaa, että se yritetään tätä nykyä kieltää kaikilta – myös meiltä homomiehiltä, joilla ei ole mitään tekemistä sen enempää lasten kuin lapsipornonkaan kanssa.

Motiivi pedofiilivainoihin tuntuu syntyvän niiden ihmisten taholla, joilla on omia lapsia. Tyypillistä on, että omistushaluinen äiti ei sallisi kenenkään muun rakastavan lastaan, jolloin kyseessä on mustasukkaisuus ja halu päästä eroon lapsen tai nuoren huomiosta kilpailevista yksilöistä millä tahansa keinoilla. Tämä on useimmiten naisten hanke. Lapsipornon tapauksessa lapsi tai nuori opetetaan häpeämään itseään, kokemuksiaan ja omaa eroottisuuttaan, joista hänellä olisi syytä olla ylpeä. Tilanne voisi parantua paljon jo näiden tosiseikkojen tunnustamisella.

Syy todellisuuden paljon paheksuttuun ”pornoistumiseen” on yksinkertaisesti se, että nuorten omat asenteet alastomuuteen, seksuaalisuuteen ja pornoon ovat muuttuneet vapaammiksi kuin heidän vanhemmillaan. Tämä on myös hyväksyttävä osana yhteiskunnallista kehitystä. Kun nuoret eivät miellä alastomuutta sellaiseksi häpeän aiheeksi, joka saattaisi nolata esimerkiksi poliittiselle uralle hakeutuvaa ihmistä, eivät vanhempien pelottelut sillä, ”ettei eroottisten kuvien jakelu ole nuorten tulevaisuudelle hyväksi”, mene perille. Seksikkyydestä on tullut mediatodellisuuden vetonaula, jonka mukaisia kaikki haluaisivat olla.

Ja kuten olen tämän blogin kirjoituksissani useasti jo todennut, lapsipornon käyttäjiä ovat usein lapset itse. Heidän psykoseksuaaliselle kehitykselleen toisten alastomien nuorten näkeminen on vain hyväksi. Myös ”teiniseksiksi” mainittua seksiä harjoittavat nuoret, joilla seksiä onneksi vielä on – toisin kuin moralisteilla itsellään.