Viimeinen kylähullu hiljaa hirtetään

Seppo Lehtoa pidetään kylähulluna, jonka toilailut voi jättää omaan arvoonsa. Siksi on oireellista, että viranomaisvalta ottaa hänen performanssinsa niin todesta kuin ottaa. Vaikka onhan se tietysti kiva keino kiusata ihmistä. Kun Lehto maalasi omat pilakuvansa häntä piinanneesta syyttäjästä ja turhan tähden tuominneesta tuomarista nettiin, kyse oli kansalaisen puolustautumisesta viranomaisen mielivaltaa vastaan. Siksi on kohtuutonta jatkaa Lehtoa vastaan käytävää sotaa. Jokainen kunnon kansalainen pystynee pitämään itse huolen kunniastaan.

Jos joku olisi laittanut minusta nettiin sellaisen karikatyyrin kuin Lehto laittoi esimerkiksi Suomen Sisun puheenjohtajasta Teemu Lahtisesta, antaisin asian olla. Hupaisaa tosin on, että muuan Ylioppilaslehden pakinoitsija meni lankaan ja otti Lehdon piirtämän Lahtis-sivuston todesta ryhtyen sättimään sitä. Itse tuskin rupeaisin käräjöimään ketään yksityishenkilöä vastaan, mutta voisin tehdä ilmoituksen lehden toiminnasta, tosin sekin edellyttäisi lukijoiden aliarvioimista, mihin en suostuisi. Huomionarvoista on, että jokainen Lehdon oikeudenkäynnistä kirjoittanut tiedotusväline raportoi asian suunnilleen seuraavasti: ”Sivut on tehty niin, että niitä voi luulla ihmisten omiksi kotisivuiksi.” Vakavasti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että ei niitä kukaan täysjärkinen voi edes periaatteessa luulla kenenkään oikeiksi omiksi sivuiksi.

Myönteistä syytetyn kannalta on se, että jatkuva käräjöinti tuo hänelle julkisuutta. Helsingin Sanomien tämänpäiväisen uutisen mukaan 45-vuotias tamperelaismies on syytteessä kunnianloukkauksesta, ja Mika Illman vaatii hänelle ehdotonta vankeusrangaistusta! Välttääkseen antamasta Lehdolle julkisuutta Hesari ei tosin sano miehen nimeä suoraan, mutta mieheksi sanominen on kyllä osuvaa sikäli, että asialla täytyy olla rohkea mies.

Hulluja on kahdenlaisia: hauskoja hulluja ja vakavasti otettavia hulluja, ja vain vakavasti otettavat ovat vaarallisia. Seppo Lehto ei ole jälkimmäisen tyypin hullu. Siksi on typerää, että julkinen valta vaatii näitä viimeisiä suorasuita kiven sisään. Vertailun vuoksi huomiota voisi kiinnittää edellisessä blogikirjoituksessani esittämääni Hollannin tilanteeseen.

Onko jotenkin ihanteellista, että maahanmuuttajakriittisiä käsityksiä pyritään kuohimaan ja että vain maahanmuuttajamyönteisiä mielipiteitä saa julkaista? Nähdäkseni Suomessa ei ole pitkään aikaan ollut mitään huolta sitä, että täällä loukattaisiin maahanmuuttajaryhmien kunniaa. Sen sijaan olisi syytä olla huolissaan koko Euroopan alueella riehuvasta islamilaisperäisestä terrorista ja sananvapauden kaventamisesta. Kannattaa muuten huomata, että valtaosa Helsingin Sanomien jutun yhteyteen sadelleesta yleisöpalautteesta kokee sananvapauden varsin rakkaaksi asiaksi. Tätä tahtotilaa eivät mitkään näytökset horjuta.