Kummatkohan kirjoissa ovat tärkeämpiä, sivut vai kannet?
Tätä pohdin, kun kävin tutustumassa Helsingin yliopiston uuteen pääkirjastoon. Kaisaniemenkadulle avatussa rakennuksessa toimivat sekä kirjaston hallinto, kurssikirjalainaamo, humanistisen, oikeustieteellisen, teologisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastot, laitoskirjastot ja suuri määrä muita aikaisemmin hajallaan ympäri yliopistoaluetta toimineita kokoelmia.
Nyt kaikki on keskitetty uuteen ja hienoon kirjastorakennukseen, johon budjetin mukaan investoitiin peräti 35 miljoonaa euroa rahaa. En tosin tiedä, onko arviossa pysytty vai ylitettiinkö se Musiikkitalon tapaan.
Mutta sen tiedän, että samalla kun opiskelijoita koulutetaan ymmärtämään, kuinka upea heidän uusi kirjastonsa on, rakennuksen aulassa komeilee suurikokoinen kyltti, jossa kehotetaan lahjoittamaan yliopistolle kurssikirja.
Yliopistolla on kuulemma varaa lainata tenttikirja enää vain joka kolmannelle tarvitsijalle.
Mistähän tämä johtuu? Onko mieltä laittaa kymmeniä miljoonia seiniin tilanteessa, jossa laitoksilla ja opiskelijoilla ei ole varaa edes kurssimateriaaleihin?
”Kyllä”, vastaavat SAK ja rakennusteollisuus. ”Ei”, sanovat opiskelijat tai ainakin suurin osa heistä. Ja ”suurimmalla osalla” tarkoitan tällöin köyhiä ja vähävaraisia opiskelijoita.
Rakennustyön alkaessa laskin, että uuden buildingin hinnalla olisi saatu miljoona kappaletta 35 euron hintaisia kirjoja, eli yhteensä 50 hyllykilometriä tieteellistä kirjallisuutta, jonka arvo ylittäisi kirjastojen avokokoelmissa olevan kirjallisuuden nykyarvon!
Kirjasto ei ole siis valtion lahja opiskelijoille, tutkijoille ja tieteelle, vaan se on korvamerkitty tulonsiirto rakennusteollisuudelle ja raksa-Ivaneille.
Myös vanhat kirjastot olivat toimivia. Vaikka niissä olikin ajan patinaa, ne olivat kuitenkin sympaattisia ja viihtyisiä, ja niiden käytävillä saattoi vaikka rakastua.
Sen sijaan uusi kirjasto on hieno mutta hygieeninen. Sisältä se muistuttaa enemmän John F. Kennedyn lentoaseman TWA-terminaalia (jonka piirsi Eero Saarinen), kuin kirjastoa. Ehkä tällä tavalla koulutetaan tulevaisuuden lakimiehiä, valtioviisaita ja muita Brysselin enkeleitä parveilemaan liikenteen solmukohtien odotushuoneissa.
No, lukupaikkoja kirjastossa ainakin riittää, eikä tunnelmaa voi yksinomaan moittia.
Mielenkiintoisimmat kirjat ovat edelleen samassa paikassa kuin ennenkin, eli maanalaisissa pohjakerroksissa, joista voi löytää aina jotain muutakin kuin etsii. Ihmeellistä, miten koskemattomina ne ovatkin säilyneet hirveän rakennustyön yli.
Onnittelen kirjaston henkilökuntaa siitä, että se sai käyttöönsä hienot tilat, joissa magneettiovet loksahtelevat sulkien asiattomat ulkopuolelle. Hissien liukuovet suhahtelevat kuin futuristisessa filmissä, autojen navigaattoreista muistuttava virtuaaliääni ilmoittaa kerroksen, ja hissien sisätilat on valaistu myös sinertävillä lampuilla, jotta narkkarit eivät voisi piikittää itseään matkalla ylös tai alas... Kertokaa te, mistä näitä ideoita tulee.
Ulkoapäin katsoen kirjastorakennuksen julkisivu sulautuu ympäristöön hienosti, mutta kukkona tunkiolla komeileva Kaisaniemen Anttila on varastanut kirjaston sisäänkäynnin omiin tarkoituksiinsa. Minusta on banaalia, että tieteelle tarkoitetun rakennuksen pääkäyttäjät ohjataan ryömimään sisään sivuovesta ja paraatisisäänkäynti on omistettu räikeälle supermarketille.
Moderniudestaan ja funkishenkisyydestään huolimatta uusi kirjasto häviää arkkitehtonisesti vanhalle pääkirjastorakennukselle, joka palvelee edelleen Kansalliskirjastona. En muutenkaan kannata erityisesti keskitettyjä ratkaisuja, sillä kirjastoilla on taipumus silloin tällöin palaa, kuten muinaisessa Alexandriassa. Niinpä kokoelmien hajallaan pitämisessä voisi olla myös oma viisautensa.
Mutta kuorista viis. Minulle kirjoissa ja muussa informaatiossa tärkeintä on sisältö.
Kiintoisaa onkin, viekö näytöiltä luettava elektroninen e-kirja paperikirjan markkinat niin, että kansia ja kirjastoja ei tulevaisuudessa enää tarvita – ainakaan kirjojen säilytyspaikaksi. E-kirjassa olevat totuudet eivät pala tulessakaan, mutta alleviivauksia ja muita selventäviä merkintöjä niihin ei voi tehdä, kuten ihanalta tuoksuviin kurssikirjoihin.
 |
| Näkymä neljännestä kerroksesta. |
 |
| Uusi kirjasto on vahvaa muotokieltä. |
 |
| Kokoelmat ja lukupaikat on sijoitettu valopihan reunoille. |
 |
| Paraabelin muotoinen ikkuna tuo valoa, ja Kaisaniemenkadun läheisyydestä huolimatta kirjasto on ihmeen hiljainen. |
 |
| Seitsemännen kerroksen terassilta avautuu kaupungin paras näköala, joka hintaansa nähden on hyvä. |
 |
| Opiskelijoilla ei ole varaa kurssikirjoihin, ja myös kirjasto on pakotettu kerjäämään. |
 |
| Seinän rakenne vaimentaa melua ja kaaret muistuttavat konjunktuureista. Lasinen pyramidi ei ole Louvresta. |
 |
| Tämä kuva ei ole kirjastosta vaan Stockmannin Argos-hallista. |
 |
| Tämäkään kuva ei ole kirjastosta vaan kapitalistisesta Kampin kauppakeskuksesta. |
