Nokian liukumäki on muoti-ilmiö – Onneksi

Taisi olla Kari Hotakaisen käsikirjoittama sketsi taannoisessa ”Tummien vesien tulkit”-sarjassa, jossa muuan perusjamppa ihmetteli suuren matkapuhelinfirman romahduksen jälkeen: ”Ei olisi uskonut, että ihmiset niin vain lopettavat sen matkapuhelimeen puhumisen.”

Nokialle on nyt käynyt vähän noin.

Kuluttajat ovat hylkäämässä sen tuotteet. Sijoittajat puolestaan ovat kääntäneet selkänsä firman osakkeelle.

Bisneksen alalla hyvyys ja pahuus, oikeus ja vääryys sekä hyöty ja haitta mitataan sen mukaan, mitä taloudellisia seurauksia ilmiöllä on.

Näin mitataan myös puheiden ja esitysten arvo.

Nokia julkisti viime viikolla uudet huippuluurinsa, ja Applen iPhone 5 tulee ensi viikolla.

Nokia antoi odottaa uusilta kapuloiltaan paljon, suorastaan liikaa. Näin katettiin tie pettymyksille. Osakkeen kurssi vajosi Saiturinpörssin hintatasolle, kun Lumioita tuotiin tupaan.

Nokiassa on tiedostettu, että kuluttajille on loppujen lopuksi samantekevää, mikä käyttöjärjestelmä puhelimissa on, kunhan ne toimivat hyvin ja ovat kaikin puolin edustavia ja mukavia käyttää. Juuri siksi yhtiön sitoutuminen Windowsiin vaikuttaa ristiriitaiselta.

Ihmiset eivät piittaa niinkään teknisistä pikkuparannuksista kuin toimivasta kokonaisuudesta. Tämä selittää Applen menestyksen, joka on ollut ihmeellistä verrattuna siihen, että laite on huippukallis. Kassakoneen kilinä on neroutta, sillä ulkoisesti melko samannäköisissä kuorissa myydään vain paremmalla kontrastilla varustettu kamera ja uusi käyttöjärjestelmäpäivitys.

Kuluttajat arvostavat Applen tietokoneiden, puhelimien ja muiden laitteiden saumatonta yhteensopivuutta, kun taas Windows tuo yhteensopivuutta vasta markkinoille. Monet maksavat mielellään enemmän valmiista kuin odotettavissa olevasta tuotteesta.

Nokian tunnetuin moka puolestaan on kytkeytyminen Windowsiin. Monet pitävät Windowsia pakkopullana tietokoneista saamiensa kokemusten perusteella. Microsoftin tuotteet on koettu pakko-ostoksiksi, sillä Windowsista ja Office-ohjelmistosta on tullut sosiaalisia välttämättömyyksiä, joita tarvitaan sekä kotona että toimistoissa. Siksi monetkaan kuluttajat eivät halua suostua tähän kiskontaan povitaskupuolella. Apple taas on valittu ”vapaaehtoisesti”, sillä tietokoneiden maailmassa se on hallinnut markkinavähemmistöä ja koettu haastajaksi.

Nokian uudet kapulat ovat lisäksi hintaansa nähden lelumaisia. Niiden värilliset kuoret eivät näytä tarpeeksi arvokkailta. Ne eivät ole ”aitoja Appleja”.

Nokioissa oleva Windows 8 koetaan kenties jotenkin kulmikkaaksi symbolien teräväreunaisten ja paljon tilaa vievien neliöiden vuoksi. Entistä suurempien näyttöjen tilaa tuhlaantuu tähän, ja muotoilua kehuukin lähinnä yhtiön designpomona toimiva Marko Ahtisaari.

Uusien luurien langaton latauskaan ei säästä kuin johtimen kytkemisen vaivan, sillä laite on asetettava joka tapauksessa latauslaitteen päälle. Vitsikästä on, että kehuja ulkopuolisilta on saanut lähinnä harmaa värivaihtoehto.

Sen sijaan kuluttajat ovat kiittäneet puhelinta, jonka Nokia jätti julkistamatta Microsoft-kytkentänsä vuoksi. ”Laudassa” oli Nokian oma MeeGo-käyttöjärjestelmä, joka kuoli Windowsin alle, mutta fyysinen qwerty-näppäimistö olisi vastannut käyttäjien toiveita.

Androidille suunnitellut laitteet puolestaan kiipeävät Nokian ja Applen ohi käyttöjärjestelmän avoimen lähdekoodin vuoksi. Esimerkiksi HTC:n ja Huawein edulliset älypuhelimet ovat ihan käyttökelpoisia nekin vaikka eivät maksakaan kuin hieman toista sataa. Myös tietokoneiden maailmassa tulevaisuus lienee avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmien ja ohjelmien.

On monta syytä siihen, miksi Nokian parhaat päivät on nähty. Yhtiö haluaisi niin sanotuksi ”missä”-yhtiöksi, joka valmistaa reaaliaikaista tavoitettavuutta helpottavia laitteita. Ideana on kytkeä entistä tiiviimmin yhteen Googlen, Facebookin, Messengerin, videokeskustelujen ja muun sosiaalisen median palvelut. Näin haluttaneen vastata kysymykseen, ”missä muruseni on”.

Mutta nyt näyttää siltä, että ennen pitkää Nokian pahimmat kilpailijat kysyvät, missä Nokia on matkaviestinmarkkinoilta.

Strategianvaihto on Nokialle varmasti paikallaan, mutta epäilen, onko ”missä”-yhtiöksi hakeutumiseen liittyvä ”palvelumallien” myyminen oikea ratkaisu. Monetkaan kuluttajat eivät halua puhelimeensa kaikkea. Malliston venyminen yksinkertaisista monipuolisiin luureihin on ollut tässä suhteessa myönteinen asia.

Nykyisin ylellisyydeksi koetaan myös yksityisyys, kun taas jatkuva tavoitettavissa oleminen on rasite. Matkapuhelinalalla koettavat nousut ja laskut ovat pitkälti muoti-ilmiöitä. Applen puhelin pitää olla, koska muillakin on. Sen kautta ilmaistaan, että onpa ollut laittaa 700 euroa pelkkään puhelinluuriin.

Muoti-ilmiömäisyyteen liittyy myös se, että Nokian taantuma on käännettävissä. Sanoihan jo Jean Baudrillardkin, että postmodernissa yhteiskunnassa aliarvostetukin merkit voivat tulla uudelleen muotiin. Näin on käynyt esimerkiksi Puman urheilutekstiileille. Pelkkä tasapaksu brändäys ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan joko esteettinen ”vau”-elämys tai suuri tekninen innovaatio, joka tuo selvää lisäarvoa kuluttajille.

Myös Nokian laitteista on varmasti muuhunkin kuin kännykänheittokisan välineeksi. Tämä lisäominaisuus on tosin kaikissa laitteissa, vaikka sitä ei ole huomattu markkinoida.