Kylmän sodan vuosina Helsinki tunnettiin yhtenä maailman vakoilupääkaupungeista. James Bond olisi varmasti seikkaillut Helsingissä eikä Istanbulissa, mikäli maisemat ja ilmasto-olot olisivat olleet elokuvantekoa ajatellen otollisemmat.
Varsinkin Neuvostoliitolla oli maassamme ylisuuri lähetystö ja kaupallinen edustusto. Kookas suurlähetystö kuvasti kiusallisella tavalla N-liiton etupyrkimyksiä ja vaikutusvaltaa. Kolmosen ratikassa saattoi 1980-luvulla bongata ryhdikkäitä herrasmiehiä, jotka olivat jättäneet pikkusormensa kynnen leikkaamatta. Se oli neuvostoupseerien tunnusmerkki, josta heidät saattoi tunnistaa myös siviiliasussa.
Tehtaankadulla sijaitseva Venäjän lähetystö on edelleen suuri ja mahtava. Ja entistä valtavammaksi se paisuu. Venäjä aloitti ”lähetystöjen kilpavarustelun” rakennuttamalla tontilleen uusia asuinkerrostaloja. Mäennyppylä tulee ääriään myöten täyteen.Yhdysvallat puolestaan on vastannut jyräämällä Kaivopuiston lähetystötontillaan olleita rakennuksia kasaan, laittamalla osan buildingeistaan remonttiin ja rakennuttamalla vanhojen tilalle uusia.
Kolmatta maailmansotaa käydään nyt Venäjän ja Yhdysvaltain välillä Helsingissä. Molemmat möyrivät omilla tonteillaan myllertäen maaperää ja rakentaen raivokkaasti uutta. Taktiikka muistuttaa Roope-Sedän ja Junttapurin maharadžan kilpailua siitä, kumpi rakentaa Ankkalinnan perustajalle, Julle Ankanpäälle, mahtavamman patsaan.Lähetystöt ja niiden ajoneuvot ovat vieraan valtion maaperää. Siten ne ovat pyhiä, eikä niiden tonteille pidä mennä nuuskimaan. Lähetystöt kyllä itse nuuskivat toisiaan ja kiikaroivat myös viattomia ohikulkijoita. Ne ovat vakoilun ja vastavakoilun keskuksia.
Peittäisivät nyt kuitenkin omat valtapyrkimyksensä ja uteliaisuutensa paremmin. Vakoojan keskeinen ohjehan on olla paljastamatta itseään ja tavoitteitaan.
