4. lokakuuta 2012
Heterofasismi kukoistaa
Ukrainan parlamentti hyväksyi viime tiistaina lain, joka kieltää puhumasta homoseksuaalisuudesta myönteisesti. Myös se, että asiaa käsitellään parlamentissa, tuli julki vasta käsittelypäivänä.
Serbia puolestaan kielsi seksuaalivähemmistöjen pride-kulkueen Belgradissa vedoten ”väkivallan pelkoon”. Aiemmin paraatissa oli loukkaantunut ihmisiä, sillä poliisi on joutunut torjumaan paraatia vastustavien mielenosoittajien hyökkäyksiä.
Tuolla tavalla toimittaessa tuskin taaskaan ajatellaan, millaista väkivaltaa on kieltää homojen tapahtumia käyttämällä verukkeena tekosyytä, että poliisi ei pysty suojelemaan (tosiasiassa ei haluakaan suojella) ihmisiä ulkoiselta väkivallalta. Poliittinen hallinto on siis taipunut homoja vastustavien lahkojen tahtoon, joka tällä tavalla toteutuu.
Euroopan takapihoilla harjoitettava seksuaalivähemmistöjen sorto on mitä häikäilemättömintä väkivaltaa. Se loukkaa sananvapautta ja kokoontumisvapautta. Nimittämällä avointa puhetta ja homojen näkymistä yhteiskuntaelämässä ”homopropagandaksi” ihmisten elämä tehdään vaikeaksi. Homoja vastaan kohdistettava painostus on vaikuttavampaa kuin etnisten kansanryhmien sorto, sillä sen kohteena ovat oman maan kansalaiset ja rasismi tapahtuu poliittisen vallan sekä viranomaisvallan tuella. Se ei siis poikkea toisen maailmansodan aikaisista juutalaisvainoista.
Homovihamielisissä Euroopan lähivaltioissa poljetaan ihmisoikeuksia, ja homoseksuaalisuutta vastaan kohdistetaan selvää sortoa, mutta myöskään suomalaiset poliitikot ja Euroopan unioni eivät puutu tähän rasismin lajiin mitenkään.
Homot yritetään ajaa siltojen alle samalla kun herjanheittäjille tarjotaan auliisti tilaa kaikkialla, ja myönteisessä sävyssä esitetty tieteellinenkin tieto leimataan ”homopropagandaksi”.
Sillä tavalla ei vaivauduta kysymään, millaista heteropropagandaa koko heteroseksuaalisen arvomaailman varaan perustuva kulttuuri kokonaisuudessaan edustaa. Homoja on taivuteltu heteroseksuaaliseen käyttäytymiseen kaikkialla: kouluissa, kodeissa, aversioterapioissa ja kristillisten puoskareiden harjoittamissa aivopesuissa, jotka tiede on todennut vahingollisiksi ja vaarallisiksi.
Kukaan ei ole myöskään pystynyt perustelemaan, miksi valtakulttuurina esiintyvä heteroseksuaalisuus olisi parempi tai suositeltavampi käyttäytymismalli. Maailman lähes kaikki suuret ongelmat johtuvat väestöräjähdyksestä, jonka syy on heteroseksuaaliseen käyttäytymiseen perustuva lisääntymisvimma. Siitä johtuvat niin ravitsemusongelmat, saasteongelmat, kasvihuoneilmiö ja energian sekä raaka-aineiden ehtyminen kuin asuntopulakin.
Kuitenkin homoja pyritään rajoittamaan ja ahdistelemaan, ikään kuin heteroiden ongelmat olisivat homojen syytä.
Suomessa puolestaan järjestetään jälleen lapsiperhe- ja päivähoitovaalit. Koko poliittinen arvouniversumi perustuu heteroarvoille, joiden mukaisesti seksuaalisuus alistetaan naturalismille ja pragmatismille, toisin sanoen käytännöllisille lajinsäilytyspyrkimyksille, joita leimaavat jatkuva kaaos ja hätätila. Suurin osa vaalikeskusteluista käydään aiheista, jotka liittyvät heteroseksuaaliseen lisääntymiseen. Niitä ovat esimerkiksi päivähoito-ongelma, lastenhoito-ongelma, asuntojen riittämättömyys ja maahanmuuton ongelma, kun väestöt tulvivat yli rajojen. Ja niin edelleen...
Ei-heteroseksuaalisesti elävät ihmiset näyttävät olevat poliitikoille pelkkää ilmaa.