Obama tuli lopun takasiipi auki

Yhdysvaltain presidentti on sen verran vaikutusvaltainen toimija, että äänioikeus USA:n presidentinvaaleissa kuuluisi jokaiselle maailman kansalaiselle. Race for the white house päättyi jälleen Barack Obaman voittoon, mikä ei ole ihme, sillä istuvasta presidentistä on tullut monen perusamerikkalaisen suosikki.

Obaman uudelleenvalinta takaa, että esimerkiksi terveydenhoitouudistus pakollisine sairausvakuutuksineen saa jatkoa. Se on hyvä, sillä noin viidennes kansakunnasta on vielä kokonaan sairausvakuutusjärjestelmän ulkopuolella. ”Obamacare” (viralliselta nimeltään Patient Protection and Affordable Care Act) ei ole sellainen hallintohimmeli kuin suomalainen takuueläke tai Sove-uudistus, joilla tilkkutäkkiä leikataan yhdestä kohdasta ja siirretään toiseen.

Obaman voittoa voidaan selittää myös sillä, että Mitt Romneyn suksi alkoi lipsua loppusuoran puolivälissä. Hän muun muassa yritti mielistellä erästä Vietnamin veteraania vakuutellen kumoavansa ensi töikseen sukupuolineutraalia avioliittoa koskevat osavaltiolait, jos tulee valituksi. Sotasankarin paljastuttua homoksi kampanjaväki veti Romneyn nopeasti pois keskustelusta.

Jos Romney olisi pitänyt aiemman vapaamielisen kantansa suhteessa homoseksuaalisuuteen, hän olisi saattanut voittaa vaalin, sillä kaksi ”tästä asiasta” samaa mieltä olevaa eivät olisi syöneet toistensa kannatusta ”tällä asialla”. Myös monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat keskiluokkaiset valkoihoiset olisivat voineet kallistua äänestyksessä Romneyn kannalle hänen ajamansa tiukemman talouslinjan vuoksi.

Toisen mokan Romney teki haukkuessaan Obaman kannattajat ”valtion eläteiksi”. Mielipiteen aitoutta korostaa se, että paljastuksesta kertova video oli kuvattu salaa. Tällaiset lipsautukset kertovat enemmän kuin tuhat papereista luettua sanaa. On loppujen lopuksi yhdentekevää, mitä ehdokkaat sanovat vaalipuheissaan, jos he toisesta suupielestään päästelevät pökäleitä. Äänestäjät tekevät valintansa vaikutelmien pohjalta.

Tunnepohjaiset johtopäätökset eivät ole merkityksettömiä, sillä ne kertovat arvoista ja asenteista, joiden mukaan poliitikot toimivat vaikeissa ja ennakoimattomissa tilanteissa, esimerkiksi Kalifornian maanjäristyksessä tai kenraalien ehdottaessa ydinaseiden käyttöä. Obama onnistui välittämään itsestään inhimillisemmän ja rennomman kuvan kuin Romney, joka esiintyi hyökkäävästi ja jopa uhkaavasti.

Kuvaavaa on, että vaikka Romneyn katsottiinkin voittaneen ensimmäisen TV-väittelyn, lähes puolet arvioi Obamaa ”hyväksi ihmiseksi”, kun samaa sanoi Romneystä vain kolmannes. Vaaleissa tulee yleensä valituksi se, joka onnistuu olemaan yleisön silmissä jalosydämisin, vaatimattomin, kansanomaisin ja nöyrin.

Mustamaalaus on haastajalle oivallinen ase, mutta se ei toimi pitkään. Romneyn kampanjatoimisto onnistui levittämään kaupunkilegendaa, jota on tosin vaikea todistaa muutoin kuin menemällä tirkistelemään. Tämän jutun mukaan presidenttiparin sormuksista löytyy ornamentti, joka ainakin eräissä valokuvasuurennoksissa näyttää sisältävän arabiankieliset sanat ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah”.

Aikana, jolloin melkein kaikki ihmiset käyttävät jos jonkinlaisia koruja, t-paitoja ja lippiksiä, myös Sauli Niinistö voisi tatuioittaa saman lauseen takapuoleensa ilman, että se aiheuttaisi mitään haittaa hänen työlleen presidenttinä. En käsitä, millä tavoin protestanttista kristillistä uskontoa tunnustava Obama voisi olla epäilyttävämpi kuin myöhempien pyhien aikojen liikkeeseen kuuluva Romney, joka uskontonsa mukaisesti tunnustaa Mormonin kirjan Jumalan sanaksi ja liikkeen perustajan, Joseph Smithin, profeetaksi.

Romneyn monet linjanvedot arvo- ja elämäntapakysymyksissä perustuivat hänen uskonnollisuuteensa eivätkä rationaaliseen harkintaan. Yleensäkin suhtaudun epäilevästi politiikan transsendentalisoimiseen, uskonnon käyttämiseen politiikan välineenä. Tavallisesti se johtaa vain normiruuvien järjenvastaiseen kiristelyyn, aivan niin kuin on käynyt ehkäisykysymyksessä katolisen kirkon sisällä. Mormonismia harjoitetaan saarnamiehen logiikalla, kauppiaan järjellä ja liikkeenjohdon moraalin mukaisesti. Perusasenteeltaan se on lähellä menestyksen teologiaa, jonka mukaan hyvinvointia pidetään Jumalan siunauksena ja huono-osaisuutta ansaittuna rangaistuksena. Tämä on kuitenkin vastoin kaikkea sitä, mitä kehittynyt yhteiskuntatiede on lausunut hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin syistä.

Kielestään ketterän Romneyn kampanja oli toisen TV-väittelyn jälkeen yhtä lehmän henkäystä. Haastajalle tyypillinen syyttely ei auta, jos vaihtoehtoa ei ole esittää ja valtion kassa huutaa hoosiannaa. Olen itse ollut jo pitkään sitä mieltä, että niin sanottujen hyvinvointivaltioiden velkaantuminen johtuu länsimaille ominaisesta yli varojensa elämisestä, jota ei helpota edes Pekka Himaselta 700 000 eurolla ostettava kukoistushanke. (Kritiikkiä tässä.)

Obaman uudelleenvalinnassa hyvää on se, että keskiluokan ja heikommin toimeentulevan väestön asema ei varmaankaan synkkene, eivätkä toisaalta Hollywoodin miljonäärimammojenkaan olot kurijistu. Kyllä varakas väki aina puolensa pitää. Rikkaat pitävät huolen eduistaan ja asemastaan rahoillaan niin Amerikassa kuin kaikkialla muuallakin.

Mihinpä taloudellisen vallan kahvassa olevat ihmiset oikeastaan politiikkaa tarvitsevatkaan, paitsi korruptiivisesti: omien etujensa suojeluun? Politiikan ja kansanvallan idea on olla nimenomaan taloudellisesti vaikutusvallattoman väestön puolella, puskurina pelkkää vahvemman oikeutta vastaan.