Kahvilat ja maantiepyöräilyn hillitty eleganssi

Kulunut syksy oli sikäli poikkeuksellinen, että pyöräilyä saattoi harrastaa marraskuun loppuun asti. Lumentulo ja pakkanen tekivät fillarilenkeistä lopun vasta joulukuun alussa.

Aktiivinen maantiepyöräilyn harrastaja ei kuitenkaan luovuta myöskään talvikuukausien aikana. Aina voi laittaa nastat vaikka kakkospyörään ja siirtyä talvimaastopyöräilyn pariin. Sen sijaan nastojen laittaminen kilpapyörään on kuin laittaisi lumiketjut Ferrariin.

Talvikuukausien kuluessa voi keskittyä pyörän ja muiden varusteiden huoltoon tai uusimiseen. Fillari kannattaakin hankkia nimenomaan sesongin ulkopuolella, sillä väistyneen kauden ajoneuvoja saa hyvillä, usean kymmenen prosentin alennuksilla.

Mutta miten pyöräilijät löytäisivät tiensä alan liikkeisiin myös laskettelua suosivina lumikuukausina? Pyöräilyliikkeiden kannattaisi kehittää toimintaansa, sillä varsinkin maantiepyöräilyn harrastaminen on laajentunut valtavasti juuri pääkaupunkiseudulla, jonne on rakennettu loistavia pyöräteitä ja reittejä.

Ala on kärsinyt jonkinlaisesta strategian puutteesta ja linjattomuudesta, vaikka markkinoita olisi. Esimerkiksi Kauppa-Veljet lopetti jokin aika sitten. Myös Bike Planet sulki ovensa toistaiseksi. Ne myivät keskiverto konkeleita, kun taas pyöräilyn Mekkana tunnettu Velosport porskuttaa toimittamalla asiakkaille etupäässä parhaita pyöriä, kilpailijanaan ja haastajanaan niin ikään Mäkelänkadulla liikettään pitävä Cycle Center.

Laatu ja palvelu näyttävät käyvän kaupaksi, ja mallia voisi hakea Tukholmasta. Osoitteessa Norrlandsgatan 20 toimii Edoardo Bianchin nimeä kantava pyöräilykahvila. Liikkeessä yhdistyvät italialaistyylinen kahvila ja asiantunteva yhden merkin pyöräilyliike. Konsepti toimii, sillä se kokoaa yhteen harrastajia, jotka voivat tavata kahvilassa ja suunnitella esimerkiksi kilpailuja ja lenkkejä. Paikka toimii ajojen aloituspisteenä, ja talviaikaan kahvilassa voi löytää ostajan omille vanhoille varusteilleen samalla kun itse hankkii uusia.

Bianchi Café & Cycles toimii Tukholmassa osoitteessa Norrlandsgatan 20.

Pohjolan oloissa kahvilanpito voisi tasapainottaa pyöräilyliikkeiden sesonkivaihteluita ja kuukausittaista liikevaihtoa. Tukholman Bianchi-kahvila tuo myös talviaikaan asiakkaita fillariostoksille.

Tämäntyyppinen liike voisi menestyä myös Helsingissä, mikäli liikepaikka olisi tarpeeksi keskeinen. Se kohottaisi pyöräilyn profiilia harrastuksena ja toisi alalle asiaankuuluvaa eleganssia. Toisaalta se pudottaisi harrastamisen aloituskynnystä, toisi sen lähemmäksi asiakkaita ja poistaisi aiheetonta elitismiä. Pyöräily kun on pitkällä tähtäimellä paljon halvempaa kuin vaikkapa autoilu, veneily, golfinpeluu, viinan juonti tai tupakointi.

Oma ongelmansa on tietenkin se, mitä jokin viranomainen, kuten terveystarkastaja, sanoisi kahvilan ja pyöräilyliikkeen pitämisestä samoissa tai jaetuissa tiloissa. Toinen kysymys on, voisiko liike käyttää nimessään kuuluisia pyöräilybrändejä. Tukholman liike kantaa maailman vanhimman toiminnassa olevan fillaritehtaan, Bianchin, nimeä. Sen omistaa nykyään Grimaldi Group, joka hallinnoi Cycleuropeen kuuluvien yritysten kautta myös monia muita tunnettuja fillarimerkkejä.

Kannattaisiko myös Annankadun Fillarikellarin avata oheensa italialaistyylinen kahvila? Mitä tekisi vastapäätä sijaitseva Suomen Urheiluaitta? En tarkoita, että urheiluliikkeiden pitäisi myydä pullaa, sillä paino tulee kiloina mutta lähtee grammoina. Mutta Tukholman Bianchi-kahvila tarjoaakin lähinnä terveellisiä salaatteja ja muita lihottamattomia aterioita. Suosittelen.

Laadukas pyöräilyliike neuvoo ja palvelee sekä ruokkii myös fillarin moottorin silinteriluvusta riippumatta.

Kahvilaa ja pyöräilypuolta voisi pyörittää eri yrittäjä. Ala kaipaa profiilin nostoa myös Suomessa, ja keskieurooppalainen konsepti voisi toimia mainiosti ympäri vuoden. Ruotsissa ollaan tässäkin asiassa Suomea edellä, ja Tukholmassa myös kaupunkipyöräily sujuu paremmin kuin Helsingissä, vaikka kaupunki onkin rakennettu saarille, joita yhdistävät sillat Hämeentietä muistuttavine sumppuineen. Sujuvuudessa on kyse liikennekulttuurista, jota myös harrastuspohja tukee.

Ehkä perustan jonakin päivänä itse Bulevardin kulmaukseen kokonaisvaltaisen palvelun pyöräilyliikkeen, josta myös ajajat saavat asianmukaisen energiatankkauksen. Mainosvaloksi laitan maailman ehkä arvostetuimman maantiepyörämerkin, Colnagon, neonkyltin, ja näyteikkunaan ”fillarimaailman Lamborghinina” tunnetun Pinarellon pyöriä kiikkumaan. Höysteeksi hieman filosofiaa ja politiikkaa sekä kirjallisuutta johonkin nurkkaukseen.

Siinä taitaisi jo Ekbergin kuuluisa pullakahvilakin olla imagovaarassa.