Vaihtoehto asuntolainakatoille: pankkien omavastuulliset asuntoluotot

Ihmiset ovat usein kateellisia rahasta, menestyksestä, kauneudesta ja omaisuudesta mutta vain harvoin järjestä, älykkyydestä ja viisaudesta. Tämä ehkä selittää, miksi minua kadehditaan niin vähän.

Mutta asiaan. Myös ensin mainittuja vallan ja varakkuuden tunnusmerkkejä on yritetty tuputtaa minulle, ja keskiluokan ”vaurastuttamiseen” (lue: velkaannuttamiseen) tähdäten myös minulle on silloin tällöin markkinoitu asuntoluottoja, vaikka en ole asunnonostoaikeissa.

Monen muunkaan ei kannattaisi olla. Suomessa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla vallitsee tätä nykyä hulluus, jonka mukaan asunnon pitää maksaa ihmisen koko elämäntyön arvon.

Asuntovelan ottaja on jopa pahemmassa asemassa kuin suomalaisen torpparimentaliteetin vertauskuva, Koskelan Jussi, se Väinö Linnan romaanista tuntemamme vuokraviljelijä, joka sai luvan perustaa viljelmänsä pappilan omistamalle suolle.

Ihmisten tulot ovat nousseet markka-ajan lopulta noin kolmekymmentä prosenttia, mutta asuntojen hinnat ovat kivunneet samassa ajassa kolminkertaisiksi, paikoin jopa nelinkertaistuneet.

Kansantaloudellisesti ei ole mahdollista, että asuntojen hinnat nousevat palkkoja ja yleistä elinkustannusindeksiä nopeammin. Muutoin syntyy hintakupla, ja kuplan on jossain vaiheessa puhjettava.

Myös Suomessa odotellaan asuntokuplan puhkeamista. Mitä pitempään se viipyy, sitä varmemmin se tulee, ja 170 000 euroa maksavat yksiöt myydään 50 000:lla, 250 000 maksavat kaksiot ja kolmiot kenties noin 100 000:lla.

Tämä johtuu siitä, ettei ihmisten elämä veny lopusta asuntolainojen tapaan. Suuren asuntolainan tehneet ovat lopulta velkajärjestelyissä tai hirsipuussa pankkien myydessä heidän asuntohankintojaan alle ostohintojen. Jäljellä ei ole muuta kuin suuri määrä velkaa, ja mahdollinen omasäästöosuus sulaa myyntitappioon ja -kuluihin.

Siksi on silkkaa hulluutta, että nykyäänkin monet nuoret laittavat päänsä silmukkaan, joka sitoo heidät 40-vuotisiin asuntolainoihin. Niiden korko ei voi kuin nousta, sillä lainakorkojen edelleen laskiessa pankit joutuisivat maksamaan laina-asiakkailleen käytännössä ”talletuskorkoa”. Asuntojen hinnat puolestaan eivät voi kuin laskea nykyisestä.

Euroopan vakausmekanismin kassan tyhjentyessä ja Euroopan pankkikriisin välittyessä vihdoin viimein myös Suomen reaalitalouteen viimeinen puskuri poistuu, ja lama pyyhkäisee pois kysynnän ja tarjonnan kroonisesta epätasapainosta johtuvan hintavääristymän myös pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilta. Tilanne tervehtyy samalla kun 6000 euroa neliöltä maksavien ludeluukkujen arvo romahtaa niiden todellista materiaalista arvoa vastaavalle tasolle: noin 2500 euroon per neliö.

Yhtälö on selvä, ja myös viranomaiset ovat sen huolestuneina huomanneet. Lainakatot olisivat paikallaan, mutta pankit, kiinteistövälittäjät ja muut keinottelijat vastustavat niitä peläten luottolamaa ja asuntokaupan viilentymistä järkevämmille hintalukemille.

Jos lainakattoja ei hyväksytä, on yksi hyvä keino hillitä ylikuumenemista. Se on pankkien omavastuulliset asuntoluotot.

Monikin varmaan suostuisi pankkien lainatarjouksiin, jos pankit sitoutuisivat ottamaan täyden vastuun asuntojen hintaromahduksesta siinä tapauksessa, että pankki joutuu realisoimaan velan vakuutena olevan asuntovarallisuuden.

Nykyisin asunto kelpuutetaan velan vakuudeksi 70 prosentista arvostaan. Loput pitäisi kattaa omasta kukkarosta, valtion 15 prosentin takauksella tai yksityisellä vakuutuksella. Viime aikoina pankit ovat rahoittaneet asuntojen ostoa hyväksymällä velan vakuudeksi jopa 100 prosenttia asunnon ostoarvosta.

Tämä koskee tietenkin vain velan myöntöä. Jos pankki joutuu sittemmin myymään asunnon velallisen työttömyyden, sairauden tai muun maksukyvyttömyyteen johtavan syyn vuoksi, myynnistä koituva tappio jätetään kokonaan asiakkaan vastattavaksi.

Pankkien omavastuulliset asuntoluotot poistaisivat tämän ongelman. Jos pankit ottaisivat sataprosenttisesti vastuun siitä, että asuntojen hinnat tulevat ryskyen alas, asuntoluotot voisivat käydä kaupaksi ja niitä olisi järkevää ottaa. Tällöin ulkopuolelta asetettuja asuntolainakattoja ei tarvittaisi. Ratkaisu olisi eettinen, sillä se ohjaisi pankkeja hillitsemään myös asuntojen hintojen nousua omien kiinteistövälitysketjujensa kautta.

Tätä nykyä pankit ovat itse syypäitä asuntojen hintojen ryöstäytymiseen käsistä. Pankkien etujen mukaista on ollut tunkea ihmisten suut ja korvat täyteen tiskeillä luomaansa velkarahaa tehdäkseen heistä ikuisia korko-orjiaan.

Jos pankit suorastaan velvoitettaisiin ottamaan täysi vastuu myös hintaromahduksen tapahtuessa, toteutuisi rahalaitosten kuluttajavastuu. Tätä nykyä pankeilla ei ole mitään kuluttajavastuuta omista tuotteistaan eli luotoistaan.

Pankkien omavastuiset asuntoluotot olisivat hyvä ratkaisu, jolla voitaisiin estää keinotekoiselta tuntuvat lainakatot. Se ohjaisi pankkeja ja rahoitusmarkkinoita laajemminkin itsesäätelemään toimintaansa. Uudessa järjestelmässä pankkien ei pitäisi voida sysätä omavastuutaan myöskään valtiolle penäämällä pankkitukea, jolla pankit paikkasivat luottotappionsa 1990-luvulla.

Lahjoitan tämän ehdotukseni pankeille täysin ilmaiseksi, vaikka äly yleensä kallista onkin. En siis peri ideastani palvelumaksua, järjestelypalkkiota enkä toimitusmaksua.

Mikäli pankit hyväksyvät asettamani ehdot, niiden ei tarvitse tehdä mitään. Riittää, kun pankkien sataprosenttisista omavastuista sovitaan velkakirjassa, ja nimet laitetaan papereihin.

Eivätköhän ne lainakatot ilmesty tätä myöten ihan itsestään pankkien omiinkin vaatimuksiin ja asuntojen hinnat ala asettua kohdalleen.