Miehet huonoja synnyttämään mutta hyviä syyllisiksi

Kun Jussi Halla-aho (ps.) pöhäytti muurahaiskekoa ja käsitteli Facebookissa suomalaisten heikkenevää lisääntymistä – siis vähenemistä – valtamedia teki kaikkensa kääntääkseen hänen muutoin vastaansanomattomat argumenttinsa pois naisten käyttäytymisestä ja maahanmuuton ongelmista: vain suomalaisten miesten syyksi.

Alettiin kaivella syitä miesten syrjäytymiseen ja haluttomuuteen, vaikka muutoin feministinen liike ja sitä tukeva media näkevätkin miehet seksuaalisen ahdistelun alkulähteinä, joiden aktiivisuuden osoitukset on torjuttava ”Me toon” ja ”Suostumus 2018:n” kaltaisilla kampanjoilla.

Lisääntyminen on tietenkin hyvin ideologinen asia, ja sosiologit käyttävät siitä teknisluonteista ilmaisua ”työvoiman uusintaminen”. Kun Suomen väestöpyramidiin on syntynyt kuhmuja muiden länsimaiden tavoin, niitä on pyritty oikomaan maahanmuutolla, jota on perusteltu ”työvoimapulalla”.

Tosiasiassa lähtökohta on oikeuttamatta. Miksi työttömyydestä kärsivässä maassa tai maanosassa muka tarvittaisiin lisää työvoimaa?

Ylen verkkosivut kirjoitti syntyvyyden vähenemisestä jutussa ”Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868”. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessoriksi poliittisen nimityksen saanut liberaalisen puolueen Mika Gissler väitti, että 

”[k]un vauvat loppuvat, tarvitsemme lisää veronmaksajia, jotta nykyiset hyvinvointipalvelut eivät tule mahdottomiksi. Se tarkoittaa, että tarvitsemme lisää maahanmuutoa. Koko meidän väestönkasvumme perustuu maahanmuuttoon.”

Gisslerin argumentaatio kestää kuin kerjäläistytön kelkkanaru. Kehitysmaista tullut väestönlisäys on ollut pääosin sosiaalietuusperäistä, ja se on koitunut rasitteeksi sekä hyvinvointipalveluille että nettoveronmaksajille, jotka muodostuvat pääosin kantaväestöön kuuluvista.

Humanitaarinen maahanmuutto on siis heikentänyt huoltosuhdetta ja muodostunut kansantaloudelliseksi lisärasitteeksi, kuten myös Gisslerin pitäminen korkeasti palkatussa virassaan. Maahanmuuton edistäminen ei ole perusteltua sen enempää huoltosuhteen kuin kestävyysvajeenkaan kannalta, vaan juuri niihin liittyvien ongelmien takia olisi siirtolaisten virta tukittava. Ne, jotka muuta väittävät, olisi potkaistava asiantuntemattomina irti tehtävistään sekä korvattava analyyttisyyteen ja tieteelliseen ajatteluun kykenevillä asiantuntijoilla.


Maahanmuuttajia suosiva työpolitiikka syrjii kantaväestöä ja vääristää väestörakennetta

Myöskään työperäinen maahanmuutto Euroopasta tai lähialueilta ei ole ollut oikeutettua ”työllistymisen” verukkeella. Itse asiassa työllistyvä maahanmuuttaja on kaikkein haitallisin viedessään työpaikan kantaväestöön kuuluvalta suomalaiselta, joka joutuu olemaan hänen vuokseen työttömänä. Työnantajien halvasta tuontityövoimasta saavuttamat välittömät hyödyt ovat olleet lyhytnäköisiä ja kiertyvät lopulta maksettaviksi myös yrityksiin kohdistuvina työttömyyskuluina ja veroina.

Kantaväestön työvoiman pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta tätäkin periaatetta eduskunnan enemmistö pyrkii murentamaan vasemmistoliitolaisen kansanedustajan ja feministin Anna Kontulan vireille panemalla työvoiman saatavuusharkinnasta luopumisella, josta kirjoitin enemmän täällä. Saatavuusharkinnalla tarkoitetaan käytäntöä, jossa selvitetään ennen oleskeluluvan myöntämistä EU:n ulkopuolelta tulevalle työntekijälle, onko työmarkkinoilla jo saatavilla sopivaa työvoimaa. Periaatteen tarkoitus on ollut suojata suomalaisen työvoiman ja yhteiskunnan edut, mutta eduskunnan enemmistö tekee nyt kaikkensa rikkoakseen sen.

Myös maahanmuuttajien ”positiivinen erityiskohtelu” on luonut epäoikeudenmukaisuutta työmarkkinoille. Suomen työttömyyskunnista olisi saatavissa työvoimaa esimerkiksi liikenteen palvelukseen, mutta julkinen valta ei tue kotimaisen työvoiman siirtymistä kasvukeskuksiin vaan tasoittaa tietä maahanmuuttajille heidän rekrytoimisekseen suoraan ulkomailta niihin.

Tämä näkyy esimerkiksi työvoimahallinnon lähes ilmaisessa ammattiajokoulutuksessa maahanmuuttajille ja asuntojen järjestämisessä maahanmuuttajille kantaväestön ohi samanaikaisesti, kun suomalaiset joutuvat maksamaan samasta ammattiin johtavasta koulutuksesta toista tuhatta euroa.

Koska valtiovalta on nostanut ykkösasiakseen vierasperäisten etuoikeuttamisen suomalaisten ihmisten ohitse, ei tarvitse ihmetellä, mistä johtuu nuorten miesten syrjäytyminen, masennus, haluttomuus osallistua yhteiskuntaan ja mielenkiinnottomuus perheiden perustamista kohtaan.

Se johtuu poliittisen vasemmiston, huvitteluliberaalien vihreiden ja kepulaisten sekä selkärangattomista cuck-miehistä koostuvien cuckoomuslaisten yhteiskunnalle tuhoisien periaatteiden käyttöön ottamisesta valtion johtamisessa.


Sosiaaliturvajärjestelmä edistää maahanmuuttajien lisääntymistä

On harhaanjohtavaa taivastella suomalaisten ihmisten alhaista syntyvyyttä, kun syy on silmien edessä. Syntyvyys maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten keskuudessa on korkea, koska sosiaalitoimi tarjoaa heille ylläpidon, ja Suomessa heille annetaan palveluja, joita he eivät mistään muualta saisi. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa meni läpi vihreiden, keskustaryhmien ja vasemmiston äänillä esitys, jolla tarjotaan terveyspalvelut ”paperittomille” (siis laittomille) maahanmuuttajille, vaikka oikeasti heillä ei pitäisi olla edes oikeutta oleskella täällä.

Lastenteosta on tullut maahanmuuttajille keino hankkia elantonsa samanaikaisesti, kun suomalaisilla itsellään ei ole lapsiin enää varaa. Tämä ei ole maahanmuuttopolitiikkaa eikä sosiaalipolitiikkaa vaan väestöpolitiikkaa, jolla pyritään oikeuttamaan kehitysmaalaisten etnonationalistinen valloitushanke ja väestöjen vaihto länsimaissa.

Mikäli suomalainen yksilö tai perhe joutuu Suomessa työttömäksi, se ei saa toimeentulotuesta minkäänlaista huojennusta oloihinsa, vaikka tulot juokseviin menoihin olisivat katkeneet ja mikäli hallussa on vähänkin helposti rahaksi muunnettavaa varallisuutta.

Sen sijaan pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahan saapuneet arabielvikset ovat yleensä vailla kaikkea omaisuutta, lukuunottamatta silmiinpistävän kalliita puhelimiaan ja muotivaatteitaan. Siksi he täyttävät poliittisen vasemmiston luoman omistamis-, yritteliäisyys- ja kouluttautumisvihamielisen sosiaalilainsäädännön köyhyysihanteet ja kurjistamispäämäärät täydellisesti.

Ja sen vuoksi heille myönnetään suomalaisilta veronmaksajilta kannettuja sosiaalietuuksia luoden heille erinomaiset mahdollisuudet myös lisääntymiseen keskenään tai joidenkin blondibimbojen vappudaamien kanssa.

Jos joku väittää, ettei Suomen pidä olla koko maailman sosiaalitoimisto, kiirehtivät eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sen käyttämät deduktiivisen ihmisoikeuskultin Tiddelidom ja Tiddelityy, professorit Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen, ottamaan kantaa meritokraattista oikeudenmukaisuusperiaatetta vastaan ja kantaväestön sisäistä vallanperimysprioriteettia loukkaavan yhdenvertaisuuden puolesta.


Feministit liitossa väestöjen vaihtoa vaativan vasemmiston kanssa

Suomalaisten ihmisten huono lisääntymishalukkuus johtuu tavasta, jolla Suomen valtio ja sen poliittinen johto syrjivät suomalaisia ihmisiä ja tekevät sen meidän kustannuksellamme. Heillä on takanaan myös feministien ja heidän taakseen helposti houkuteltavissa olevan kokonaisen toisen sukupuolen, eli naisten, tuki.

Olisi myös kysyttävä, milloin huonosta syntyvyydestä syyllistetään naisia eikä haluttomiksi tai syrjäytyneiksi väitettyjä miehiä, jotka yleensäkään eivät käytä ratkaisuvaltaa naisten ja miesten välisissä suhteissa vaan joilla myös perinteisesti on ollut vain tuota ”ahdisteluksi” tulkittua ja kaikilla negatiivisilla leimoilla varustettua aloitteentekovaltaa.

Milloin koulutusjärjestelmäämme muokataan poikia kiinnostavaksi niin, että kielten oppikirjoissa ei puhuta vain tyttöjä kiinnostavista aiheista, kuten kodinhoidosta tai perheasioista, vaan koneista, laitteista, seksistä, pornosta ja sotahistoriasta, jotka kiinnostavat poikia?

Hyvän huonon esimerkin vallitsevasta koulutuspolitiikasta tarjoaa cuck-mieheksi taantunut opetusministeri Sampo Terho (sin.), joka ei ole tehnyt mitään ”monikulttuurisuuteen kasvattamisen” poistamiseksi nuorisojärjestöjen rahoitusehdoista. Sen sijaan hän kieltäytyi luovuttamasta Jussi-gaalan yleisöpalkintoa Aku Louhimiehelle, josta oli tehty feministien seksinvastaisen hyökkäyksen sylkykuppi ja kulttuurimarxilaisen draamaväen henkisen konformismin kuristusuhri muutamien muiden ohella.

Myös Panu Rajalaa ja Lauri Törhöstä kohtaan esitetty mudanheitto osoittaa vain, kuinka katalaa feminististen taistolaisten nilkkimäisyys on. ”Ringiksi” väitettyihin miehiin kohdistetun ahdistelun syy ei ole suinkaan heidän seksuaalikäytöksessään vaan siinä, että he eivät ole taipuneet vasemmistolaisiksi vaan ovat kivenkovia porvareita, joita vastaan vihamielinen vihervasemmisto on aloittanut henkilökohtaiseen elämään liittyvän kampanjonnin ja nälvimisen. Niin luokkatietoiset marxilaiset tekevät aina myös yliopistoissa, kun heiltä loppuvat argumentit ja heidän pollansa menee sekaisin.

Ja tämän he tekevät tiettyjen naisfeministien ja heitä seksin toivossa tukevien mekkoeinarien tuella, jotka muodostavat mafian kaltaisen valheringin akateemisten turvamuurien sisäpuolelle. Siellä he voivat sitten keskenään keskustellen ja yhdessä muita ihmisiä vihaten osoittaa yhteenkuuluvuutta sekä ovet erimielisiltä sulkien jatkaa kaksiarvoisen sukupuolieron pois jynssäämistä ja muissa valheissa piehtarointia toiveenaan, ettei Suomen Akatemian feministis-tiedepoliittinen rahoitusvirta katkeaisi.

Milloin lukioihin ja muihin koulutuspaikkoihin, jotka nykyisin ovat naisenemmistöisiä, saadaan sukupuolikiintiöt, ja opettajakunnan naisistuminen katkaistaan rekrytoimalla opettajankoulutukseen ja opetusalalle puolet miehiä? Koska miehille taataan 50 prosentin vähimmäisedustus yliopistojen naisenemmistöisille aloille?

Miesten rakenteellinen sorto aloitetaan nimittäin jo koulutusjärjestelmässä. Se, että miehet myöhemmin saavuttavat hyviä asemia työelämässä, ei johdu naisiin kohdistuvasta syrjinnästä, vaan siitä, että miehet osoittavat älyllisyytensä olemalla tottelematta koulujen määräyksiä. Vasta työelämä paljastaa, että miehet eivät halua ainoastaan oppia, vaan he haluavat myös tietää, mitä heille yritetään tuputtaa. Naisten väite ”lasikatoista” ei ole mitään muuta kuin miehiin kohdistettavaa syyllistämistä, jolla naisten oma neuvottomuus yritetään kääntää toisen sukupuolen viaksi.


Feminismi ja syntyvyys ristiriidassa

Väitteet, joiden mukaan ”naisten euro on 80 senttiä”, ovat perättömiä. Palkkatasa-arvoa ei tule tarkastella vain yhden muuttujan eli sukupuolen mukaan, vaan monimuuttuja-analyysin mukaisesti. Se puolestaan paljastaa, että työtunteihin suhteutettuna naiset ja miehet saavat Suomessa täsmälleen samaa palkkaa, aivan kuten tilastotieteilijä Pauli Sumanen osoitti teoksessaan Valhe, emävalhe, naisen euro on 80 senttiä.

Kaiken yläpuolella on tietenkin se tosiasia, että työstä yleensäkin maksetaan sen tuottavuuden, alalla vaadittavan koulutuksen ja pätevyyyden sekä työvoiman saatavuuden eikä tekijän sukupuolen mukaan. Paitsi tietysti Yleisradiossa, jonka toimitusjohtajaksi kelpaa ylioppilaskin, eikä muita hakijoita edes kerrota julkisuuteen miehiin kohdistuvan diskriminaation salaamiseksi.

Feministien hallitsema valtamedia tekee suuria otsikoita esimerkiksi siitä, että ”lentäjiksi valitaan etupäässä miehiä”, mutta peittää tosiasian, että koulutuksen taustalla on miesten asevelvollisuudesta johtuva yhteiskunnallinen velvoite ja että jokainen yksilö päättää koulutukseen hakeutumisesta itse. Sen sijaan valtamedia ei tee suuria juttuja opettajankunnan naisvaltaisuudesta, vaikka kasvatusalalla sukupuoli on myös identifikaation väline, jolla on merkitystä työtehtävien kannalta.

Feministien näkemyksiä pidetään nykyisin jonkinlaisina ässäkorttien lyömisinä pöytään. Minulla taas on tuollaisissa tilanteissa tapana kieltäytyä ottamasta enää mitään muitakaan kyseisten tahojen esittämiä argumentteja vakavasti.

Feministien väite sukupuolen nousemisesta ratkaisijan roolin työelämässä olisi itse asiassa järjen ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteen vastainen. Samoin on väite naisten syrjinnästä tai itsesyrjinnästä. Samapalkkaisuuden periaatteen rikkominen miesten hyväksi olisi lain vastaista, ja kilpailemalla työvoimansa hintaa alaspäin naiset käyttäisivät työelämässä valtaa valloittaen työpaikkoja miehiltä.

Syitä suomalaisten ja muiden länsimaalaisten ihmisten alenevaan syntyvyyteen sopii hakea naisten käyttäytymisestä työ- ja koulumaailmassa. Feminismi ja syntyvyys ovat ajautuneet ristiriitaan keskenään. Naisille ei enää riitä heille kelpaavia varakkaita ja hyvinvoivia miehiä, sillä miehiä ei enää valita hyvin palkatuille akateemisille aloille yliopistoissa vallitsevan naishegemonian vuoksi.

Huonosti pärjäävä haalaripukuinen duunarimies ei kelpaa jakkupukuiselle ja itsevarmalta vaikuttavalle akateemiselle naiselle, joka potee ylenkatseellisuutta ja kärsii koppavuudestaan. Myös naisten työuravalinnat ovat heikentäneet syntyvyyttä, mutta tulosta ei ymmärretä naisten ratkaisuista johtuvaksi, vaan siitäkin syyllistetään ”miehisiksi” väitettyjä valtarakenteita. Naisten omaan seksuaalisuusvihamielisyyteen ei puututa sanallakaan. 

Ei puututa myöskään kehitysmaiden väestöräjähdyksen ideologiseen perussyyhyn, islamiin, joka pitää naiset nyrkin ja hellan välissä, laittaa heidät kaavun alle ja alistaa synnytyskoneiksi. Sen sijaan länsimainen feministi ihannoi islamia, mikä ei ole ihme, sillä tokihan siihen liittyvä miehinen machokulttuuri tyydyttää naisten alitajuiset ja torjutut seksuaaliset unelmat hallituiksi tulemisesta. Muslimiyhteisö on osoittautumassa väestöpoliittisesti voitokkaaksi, koska länsimaat ovat nujertaneet kaiken miehisyyden, jota islam puolestaan pitää kunniassa.


Pidot paranevat kun väki vähenee

Väestöpolitiikan trendejä pohdittaessa olennaisinta on, mihin väestönlisäystä tai sen vähenemisen pysäyttämistä tarvitaan länsimaissa. Tuotantoteollisuutemme ja vaihtoarvoa sisältävien hyödykkeiden valmistaminen vaativat jatkossa entistä vähemmän työvoimaa. Myöskään eläköityneet suuret ikäluokat eivät voi ikäihmisinä kuluttaa entiseen tapaan, sillä heidän eläkkeensä ovat kattamatta, eikä viivasuora arvio heidän kulutuskäyttäytymisensä jatkumisesta tulevaisuudessa pidä paikkaansa.

”Työvoimantarve” on hutera peruste maahanmuuton oikeuttamiselle myös moraalisessa mielessä. Sitä oikeuttamaan pyrkivät vasemmistolaiset ja oikeistolaiset näkevät ihmisissä pelkkää vaihdettavissa olevaa massaa, jonka osapuolet ovat korvattavissa toinen toisillaan.

Maahanmuuton vaikutuksia kansankokonaisuuteen ei pohdita lainkaan, vaan unohdetaan, että väestön kirjavoitumisesta seuraa arvo-, intressi- ja kulttuurikonflikteja, jotka heikentävät yhteiskunnallista tehokkuutta ja vähentävät luottamuspääomaa. Sellaista tulosta ei kannata tavoitella.


Kehitysmaalaisten etnonationalismi  ja lisääntyminen vaarantavat ekologisen tasapainon

Myös globaalisti ajatellen väestön väheneminen olisi hyväksi, joten syntyvyydeltään laskuun lähteneet länsimaat toimivat eettisesti, kun taas Afrikan maiden väestöpoliittinen välinpitämättömyys on johtamassa afrikkalaisen väestön nelinkertaistumiseen vuosisadan loppuun mennessä. Tämä puolestaan vauhdittaa ekokatastrofia, niin kuin Afrikan auttaminen yleensäkin.

Pakolaisten vastaanottaminen kehitysmaista ei ole perusteltua myöskään ”ilmastopakolaisuuden” verukkeella, johon liittyvää länsimaiden syyllistämistä Emmanuel Macron on yrittänyt käyttää maahanmuuton oikeuttamiseen. Todellisuudessa tänne tungeksitaan kehitysmaiden väestönkasvun vuoksi, eikä sen causa prima ole länsimaiden aiheuttama ilmastonmuutos.

Syy ilmastonmuutokseen piilee esimerkiksi siinä, että kehitysmaissa avataan uusi hiilivoimala lähes joka viikko samanaikaisesti, kun Helsinki sulkee Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todetut hiilivoimalansa osana vihreää anekauppaa ja taloutemme tuhoamista. Enää vain 15 prosenttia kasvihuonekaasuista tulee EU:sta ja jo yli puolet ylikansoitetuista kehitysmaista. Meillä olisi siis täysi syy vaatia kehitysmaaksi YK:n tilastoissa luokiteltua Kiinaa jatkamaan jo lopettamaansa enintään yhden lapsen politiikkaa eikä maksaa ilmastotukina siihen suuntaan yhtään mitään. Kehitysmaita voisi vaatia aloittamaan vaikka kokonaisen lapsettomuuskampanjan.

Filosofisesti katsoen vastuu jälkeläisistä kuuluu aina niiden tekijöille itselleen eikä muille, vaikka kulut mamujen lastenvaunuostoksista kierrätetäänkin nyt sosiaalitoimen kautta meille suomalaisille. Väestömme säilyminen yksiaineksisena voidaan nähdä myös itseisarvona, jota pitää edistää – vaikka väestön vähenemisen hinnalla.