Korrektia korruptiota – Miksi en mainosta valtamediassa?

Haluanko edustaa kansaa Suomen eduskunnassa? – Mikä ettei. Sehän on suorastaan kutsumukseni ja kansalaisvelvollisuuteni.

Miksi sitten en mainosta vaaleissa ja valtamediassa (puolueen omaa vaalimainontaa lukuun ottamatta)? – Mietitäänpä vähän.

Rakastatko mainoksia tai pidätkö siitä, että elokuvan katselu kesken kaiken katkaistaan ja joudut seuraamaan kaupallisia tiedotteita?

Entä pidätkö tärkeänä postiluukusta tulvivia mainoksia tai katukuvaa kaunistavia banderolleja?

Valitaanko eduskuntaan paras mainos vai osaava ja tekevä ehdokas?

Siitä päättävät tietenkin äänestäjät. Tarjoan kuitenkin äänestäjille vaihtoehdon. Äänestäjät voivat olla kauttani osoittamassa, että eduskuntaan selviytyy ehdokas, joka ei pyri ostamaan kannatustaan vaalirahoituksella, medianäkyvyydellä eikä valtamedian mainostilasta vaatimalla rahalla.

Tavoittelen valituksi tuloa vain omilla ansioillani ja omalla kampanjallani, joka perustuu vapaaehtoistyöhön. Arvelen myös, että Perussuomalaisella puolueella ei ole paljoakaan ”rahalla ostettavissa olevia äänestäjiä”. Olemme arvopuolue, ja meillä painaa sisältö. Mainosten sijasta tarjoan tuotteena itseni.


Ehdokkaat ostetaan ennen vaaleja vaalimainontaa rahoittamalla

Mistä sitten moinen mainosvastaisuus? – En vastusta mainontaa sinänsä vaan mielikuvallisuutta, joka ehdokkaista luodaan mainonnalla. Käyn vastustamaan myös korruptiota.

Korruption tutkija Anders Blom väitteli jokin aika sitten Turun yliopistossa tohtoriksi etujärjestöjen harjoittamasta lobbauksesta (katso myös hänen kirjaansa Veljeskunta). Blomin mukaan kansanedustajiin käytetään vuosittain uskomattomia summia mielipiteiden pehmittämiseksi ja voitelemiseksi.

Tutkimuksen mukaan kaikkein kannattavinta on ostaa edustaja ennen valintaa: vaalirahoituksella. Tämän osoitti myös Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Professori Esko Riepulan ja tutkija Petri Koikkalaisen kirjan Näin valta ostetaan mukaan se oli Kepun ja Kokoomuksen yritys luoda maahamme pysyvä korruptiojärjestelmä.

Meitä perussuomalaisia haukutaan estoitta ”populisteiksi”, sillä takanamme ei ole korporaatioita (työmarkkinajärjestöjä) kuten vasemmistolla, ei maataloutta niin kuin Kepulla, ei kauppaa eikä teollisuutta kuten Kokoomuksella eikä ympäristöliikettä kuten Vihreillä. Kristillistenkin takana sanotaan olevan jotain. Näille puolueille tulvii rahaa ovista ja ikkunoista. Talouselämä ja intressipiirit maksavat heidän mainoksensa. Ja luovat sitä kautta koko ehdokkaan.

Firmat ja yksityishenkilöt sitouttavat ehdokkaat ennen vaaleja rahoittamalla vaalimainontaa, ja mainonnalla puolueet ostavat kannatuksen äänestäjiltä. Valtamedia puolestaan kätilöi ääniä omille suosikeilleen valikoivalla journalismilla: jakamalla ilmaismainosta toimituksellisin keinoin julkisuudessa. Olet kai huomannut, miten lehdet ja sähköinen media täyttyvät toimitusten suosikkien haastatteluista ja bloginostoista.

Meillä perussuomalaisilla on takanamme ja tukenamme vain vahva poliittinen agenda ja toivon mukaan myös kannatus. Sitä on tapana sanoa demokratiaksi.

Olen Perussuomalaisissa juuri siksi, että puolueemme kautta voi edistää kansanvaltaa vailla sitoutumista etujärjestöihin, taloudellisiin etupiireihin tai muihin lahkoihin. Nyt on tärkeää edistää ja valvoa kansallista kokonaisetua eikä intressiryhmiä. Siksi kaikkien pitäisi kulkea järki edellä.

Olen aina sanonut, että puolueemme kautta voi edistää nimenomaan filosofista ajattelua, sillä meitä eivät rajoita poliittisen korrektiuden pidäkkeet. Tätä piirrettä toiminnassamme moititaan milloin milläkin nimellä, mutta oikeasti takana on vain julkinen järjen käyttö, jota Sokrateskin harjoitti.

No, eihän vaaliavustuksissa vikaa ole ehdokkaiden näkökulmasta. Itse en voisi kuitenkaan ottaa järjestöjen enkä yritysten avustuksia vastaan, sillä hyvän kansanedustajan pitää voida tehdä ratkaisuja omalta pohjaltaan ja kansallisen kokonaisedun näkökulmasta.


Kansallinen etu egotrippien edelle

Nyt ei ole totisesti etukäräjöinnin aika. Kansallisen edun kannalta kohtalokasta on, jos eri yhteiskuntatoimijat ja osapuolet keskittyvät kaivelemaan omaa napaansa ja kiskovat köydestä kukin omaan suuntaansa.

Vastuullisen poliitikon ei pidä myöntyä intressiryhmien edessä vaan puolustaa suomalaista yhteiskuntaa lyhytnäköisen follow the money -ajattelun sijasta. Se on vastuullisuutta ja rehellisyyttä, kuten sekin, ettei luvata mitään, mitä ei voida pitää.

Itse toimin urheilijan logiikalla, en dopingilla, ja puolustan maatani kilpailemalla reilusti omassa joukkueessani.

En mainosta, koska

1) äänestäjät eivät yleensä pidä mainoksista,

2) mainokset luovat harhakuvia ehdokkaista,

3) niitä tarvitsevat vain ehdokkaat, jotka eivät muuten pärjäisi,

4) mainosten mainostusluonne jo sinänsä paljastaa, että kyse on manipulaatiosta,

5) mainosrahat saava valtamedia suhtautuu kielteisesti jopa niihin, jotka maksavat itse mainoksensa, kuten Donald Trumpiin,

6) mainostaminen rikastuttaa valtamediaa, joka kohtelee perussuomalaisia brezhneviläisesti,

7) valistuneet kansalaiset osaavat nykyisin itse hakea mieleisensä ehdokkaan eivätkä tarvitse mainontaa.

Sivumennen sanottakoon, että valtamedia ei ole suonut minulle minuuttiakaan ilmaismainosta haastattelujen eikä TV-esiintymisten muodossa, vaikka valtamedian suosikeille näkyvyyttä myönnetään kyllä tuntien mitoilla niin, että kissavideot kalpenevat.

Tilanne ei toisaalta haittaa minua lainkaan. En voi nytkään astua kotoani kadulle ilman, että joku tulee sanomaan tuntevansa ajatukseni sosiaalisesta mediasta! Todellinen julkkis ei olekaan sellainen, joka esiintyy joka päivä televisiossa tai Helsingin Sanomissa, vaan sellainen, joka tunnetaan siitä huolimatta, että emme esiinny juuri koskaan missään.

En mainosta valtamediassa siksikään, että valtamedia on suhtautunut penseästi kaikkiin perussuomalaisiin. Olisi moraalisesti väärin tukea rahallisesti tahoja, jotka järjestelmällisesti haukkuvat meitä ja pelaavat vispilänkauppaa muiden puolueiden kanssa.

Vaalit ovat politiikan verkkokauppa, jonka markkinaosuus nousee. Tämä vaali tarjoaa kansalaisille hyvän keinon osoittaa sosiaalisen median voiman. Näen vaalin kokeena siitä, kuinka pitkälle somen dynamo riittää, ja koehenkilönä käytän itseäni. Osallistua voitte äänestämällä!


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki