Nyt pomppasi

Ollessani pyöräretkellä Porvoossa (noin 127 kilometriä) tapasin sattumalta entisen opiskelukaverini yliopistolta, sanottakoon häntä vaikka Pekaksi. Tuohon aikaan hän opiskeli sosiaalipsykologiaa, kun taas itse olin antautunut filosofialle.

En ollut tuntea häntä viidentoista vuoden takaa, sillä hänellä oli allaan lähes uusi BMW Z4 -avourheiluauto. Sen tapaisia luksuskiesejä ei ole totuttu ainakaan yhteiskuntatieteistä valmistuneilla näkemään.

Tiedusteltuani, millä rikoksella hän oli moisen saanut, oli vastaus se, että hän toimii johtajana erään ministeriön ja EU:n yhteisessä maahanmuuttajien kotouttamis- ja monikulttuurisuushankkeessa. Palkkansa on kuulemma 5 200 euroa kuukaudessa. Auton hän kertoi ostaneensa ”halvalla”, koska oli tuonut sen käytettynä Saksasta. Hinnaksi veroineen oli tullut vain 29 000, kun uusi vastaava maksaa vähintään 60 000. Kannattava kauppa siis.

Tämä ikään kuin suostutteli ajattelemaan, pitäisikö minunkin ryhtyä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannattajaksi, kun siitä saa palkintoviran. Pohdintani johtopäätös oli tietenkin se, että mieluummin ajan polkupyörällä ja kärsin työttömäksi pakotettuna kuin vaihdan mielipiteitäni ja uhraan maatamme internatsismille. Sillä nämä ovat vaihtoehdot, kun yliopistovirkojakaan ei myönnetä muille kuin niille, joilla on vihreät tai vasemmistolaiset mielipiteet.

Myös aika moni muu entinen tuttavani toimii nykyään erilaisissa EU-vetoisissa kansakuntien sekoittamishankkeissa, tosin suurin osa heistä on naisia. Korkeahkojen palkkojensa pantiksi heidän ei tarvitse tehdä muuta kuin matkustella sekä ”hankkia ja jakaa asiantuntemusta”.

On hyvä, että myös turvapaikanhakijat saavat muotikuteet ja diskorahaa, ettei vain kukaan tule kateelliseksi!