Myös sananvapaus huippuluokkaa

Suomessa, jossa korruptio on maailman vähäisintä, on tunnetusti myös kattavin sananvapaus. Niinpä Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen kertoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on parhaillaan käsittelyssä ennätysmäärä suomalaisten tekemiä valituksia sananvapaudesta.

Kenellepä muulle sananvapauden kysymykset kuuluisivat kuin ”sananvapauden asiantuntijoille”? Asiantuntijavallan varjolla voidaan taitavasti estää ihmisiä puhumasta arkipäivän ongelmista. Viranomaiset vaativat esimerkiksi uskontojen kriitikoilta täydellistä asiantuntemusta, kun kansalaisten omakohtaiset havainnot koetetaan kiistää, ja niiden tueksi penätään kirjanoppineisuutta. Tässä valossa on tietysti ymmärrettävää, että ”valitusten suuri määrä johtuu suomalaisen media- ja sananvapauskulttuurin murroksesta”, kuten asiaa arvioi ”sananvapauteen erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman”.

Totuus on kuitenkin seuraava: valitusten suuri määrä ei johdu mistään spontaanista murroksesta vaan Mika Illmanista, joka on lukenut lakia omine lupineen niin, että kaikki järkevä argumentaatio on alistettu poliittiselle korrektiudelle syyttäjäviranomaisen toimesta. Sitä paitsi Mika Illman ei ole ”erikoistunut sananvapauteen” vaan sen kuohimiseen. En ole nähnyt hänen nostaneen yhtäkään syytettä sananvapauden rajoituksia vastaan vaan aina vain sen käyttäjiä vastaan.