Obama’s nobless oblige

En ole se oman pesän likaaja, josta Per Stenbäck lausui elämäkertansa myyntiä vauhdittaakseen, että ”muuan suomalainen” pyysi Nobel-komiteaa olemaan myöntämättä piispraissia Martti Ahtisaarelle. Olen silti sitä mieltä, että palkinto meni tänäkin vuonna väärään osoitteeseen päätyessään Barack Obamalle.

Minulla on kyllä aavistus siitä, kuka tuo Stenbäckin tarkoittama suomalainen on. Hän työskenteli todennäköisesti Martti Ahtisaaren palkitsemista vastustaneen Venäjän laskuun. Luultavasti monet muutkin nyt arvaavat.

Mutta Obaman tämänpäiväiseen Nobeliin. Olen päivitellyt jo kirjallisuuspalkintojen jakamisessa sitä, että palkitseminen on pelkkää politiikkaa. Rauhanpalkintojen myöntäminen on, mikäli mahdollista, sitä vielä enemmän. Toivottavasti kukaan ei nyt näe Obaman palkitsemisessa ainakaan rotupoliittista glorifiointia, vaikka Nobel-komitea onkin ollut Obaman edessä kun sulaa vahaa.

Myös maailma vaateliaisuudessaan ja Obama vaatimattomuudessaan ovat yksimielisiä siitä, ettei palkinto tullut ansiosta. Mistä sitten on kyse? Tietenkin etumaksusta ja ennenaikaisesta palkitsemisesta: sitouttamisesta, velvoittamisesta ja tulisien hiilien kasaamisesta saajan otsalle.

Venäjälläkin palkintoa ihmeteltiin, vaikka Obama teki syyskuussa pienen rauhaneleen ja veti tutka-asemahankkeensa pois Puolasta. Ikävää tällaisessa painostuspalkinnossa on juuri se, että se lisää poliittisen panettelun vaaraa ja estää Yhdysvaltain hyvää toimintaa maailmanpoliisina. Palkintoon liittyvät mainesyyt voivat nyt ohjata Yhdysvaltoja pidättäytymään voimankäytöstä esimerkiksi Iranin ydinaseohjelmaa torjuttaessa.

Etukäteen palkitseminen on sinänsä outo relaatio. Nobel-komitea kuvittelee kai, että sillä on nyt vallan kouransa Valkoisen talon peräkamarissa. Entä voitaisiinko sodan ja rauhan kysymyksissä jakaa myös rangaistuksia etukäteen? Nekin saattaisivat vaikuttaa ennakolta maailmanpolitiikan tilanteisiin ja tuloksiin. Juridiikassa on tosin periaate, joka sanoo, ettei tekemättömästä teosta voida rangaista.

Mutta muutamissa tapauksissa, kuten täydellisessä ydinsodassa, ei voisi olla jälkikäteisrangaistuksia, mikäli yhtään tuomioistuinta ei jäisi ehjäksi. Niin Obama kuin Putinkin voisivat paistaa meidät ydinholokaustissa kuin paljaan kanan. Siksi etukäteen tuomitsemisella saattaisi olla oikeutus. Tällaisessa ”Minority Reportissa” oikeus toteutuisi, kun rangaistus annettaisiin jo hirmuisista aikeista. Toiseksi, rikos estettäisiin, eli vältyttäisiin tuholta. Ja kolmanneksi: syyllisiä ei tarvitsisi kaivella esiin niin kuin vanhoja nazeja Etelä-Amerikan sademetsistä. Ehkä olisi syytä laajentaa ennakolta vaikuttavaa palkitsemista myös ennakolta vaikuttavan rankaisemisen piiriin.