Syttyykö Eurooppaan sota?

Nobel-komitea antaa rauhanpalkinnon yleensä sinne, missä vallitsee sodan tai väkivallan uhka taikka vaivoin aikaansaatu horjuva rauhantila. Kun palkinto myönnettiin nyt Euroopan unionille, tämä ohjaa ajattelemaan, että EU:n talousvaikeudet ovat jo niin pitkällä, että sota uhkaa Eurooppaa.

Samalla kun palkinto lätätään pääministerien käteen, heitä ripitetään rauhan ja sovittelun vaatimuksilla. Noblesse oblige. Myös Jyrki Katainen lähtenee palkintoa noutamaan, jos taloushuoliltaan ehtii.

Väkivaltaan voi johtaa myös väkivallan uhalla ylläpidetty rauha. Sen vuoksi Euroopan taloutta ei pidä pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Olisi uskomaton juttu, jos eripurasta kärsinyt Euroopan unioni onnistuttaisiin pitämään koossa vielä vuosikymmentä pitempään.

Rahaunionille tullee loppu jo sitä ennen, eikä kriisi pysyne raha- ja pankkijärjestelmän sisällä vaan leviää reaalitalouteen myös Suomessa. Liittovaltio, joka riistäisi valtioiden itsemääräämisoikeutta ja loisi yhteisen verotuksen, on vielä perusteettomampi utopia. Näillä rauhan välineillä luodaan vain epäoikeudenmukaisuutta ja aggressioita.

Suomessa on vetistelty sen johdosta, ettei puolueeton – nykyisin liittoutumaton – maamme saanut paikkaa YK:n turvallisuusneuvostosta. Päätös oli naurettava epäluottamuslause ulkopolitiikkamme uskottavuudelle ja kansainväliselle arvostuksellemme. Sinänsä ratkaisu oli Suomelle hyväksi: ei tarvitse äänestää kaikessa tyhjää tai niin kuin Venäjä.

Niin sanotuista länsimaista valituksi tuli kääpiövaltio Luxemburg, jonka pankkilainsäädännön taakse lukittiin myös EU:n organisaation ulkopuolelle rakennettu osakeyhtiö nimeltä Euroopan varkausmekanismi EVM. Bumerangi Suomelle tuli lisäksi idästä, sillä Suomen sijasta turvallisuusneuvoston pöytään astuu Australia, jonka valtionpää on edelleen kuningatar Elisabeth II. Australia on ison Antin ja Rannanjärven kaveri. Puolueettomuutta, sitoutumattomuutta, totuutta ynnä muuta höttöä ei tarvita oikeastaan missään, kun raha ja valta ratkaisevat.