Suomen kieltäydyttävä Islannin ilmavalvonnasta

Suomen Puolustusvoimia puretaan säästötoimien vuoksi, ja samaan aikaan hallitus uhkaa aloittaa ilmatilanvalvonnan Islannissa.

Siis Islannnissa, joka on yksinäinen saari Pohjois-Atlantilla ja jolla ei ole yhtään kilometriä maarajaa! Mitäpä muuta siellä voisikaan valvoa kuin juuri ilmatilaa, jota uhkaavat lähinnä tulivuorenpurkaukset?

Suomen Puolustusvoimien prioriteettilistalla ei tule pitää Islannin ilmatilanvalvontaa muun muassa seuraavista syistä:

1) Islanti on Nato-maa, kun taas Suomi on liittoutumaton valtio. Tämä ei olisi ”pohjoismaista yhteistyötä”, jollaisena sitä on mainostettu, vaan Nato-yhteistyötä.

2) Suomella ei ole varaa siirtää resurssejaan rajojensa ulkopuolelle, vaan pitää keskittyä puolustamaan valtion omia maa- ja merialueita, ilmatilaa, väestöä, omaisuutta, kulkureittejä, tietoliikennettä ja muita toimintafasiliteetteja. Ilmavoimat on jo nyt pakotettu keskittämään toimintansa kahteen tukikohtaan, ja myös Lentosotakoulu, jossa piti muutama vuosi sitten aloittaa kansainvälinen lentäjäkoulutus, joudutaan lopettamaan osana Puolustusvoimien säästötoimia. Tätä menoa vihollisen tuhottavaksi ei jää mitään.

3) Suomea on valmistettu Nato-operaatioihin jo usean vuoden ajan, kun suomalaisille kehitettiin Nato-yhteensopiva kriisinhallintakyky. Tätä nykyä esimerkiksi Ilmavoimilla on ilmavalvontaan kelpuutettu yksikkö. Pelkkien lelujen samankaltaisuuden vuoksi ei tule kuitenkaan aloittaa sotaleikkejä naapurinpoikien kanssa.

Otetaanpa vertailukohdaksi esimerkiksi Naton air policing -toiminnan velvoitteet Baltiassa. Baltian maissa ei ole omia ilmavoimia. Niinpä Nato-maat päivystävät kukin vuorollaan Baltian ilmatilaa Liettuasta. Rutiköyhä Romaniakin joutuu lähettämään kämäiset koneensa rauhan ajan valvontatehtävään.

Suomi on kieltäytynyt päättäväisesti myös tästä toiminnasta, sillä Baltian ilmapäivystys kuppaisi pahoin Suomen Puolustusvoimien resursseja. Pahimmillaan joutuisimme sinivalkoisin siivin osapuoleksi Venäjän ja Naton konfliktiin, joka saattaa syntyä mistä asiasta tahansa.

Osallistuminen ei ole siis perusteltua sen enempää ulko- kuin turvallisuuspoliittisistakaan syistä.

Vaatimus Islannin ilmapuolustukseen osallistumiseen johtuu neljästä syystä. Ensinnäkin Venäjä on alkanut lennättää pommi- ja tiedustelukoneitaan Islannin suunnalla voimannäyttöjen merkiksi. Toiseksi, Islannilla ei ole omaa armeijaa, ja Nato-joukot poistuivat maasta vuonna 2006. Kolmanneksi, maan talous on ollut kuralla vuoden 2008 pankkikriisin vuoksi, eikä se kykene itse rahoittamaan puolustustaan. Neljänneksi, Yhdysvallat ei halua kantaa huolta Pohjois-Atlantista ja Euroopasta, sillä Barack Obama on supistanut puolustusbudjettia ja keskittynyt Lähi-idän ongelmiin.

Tiedän kyllä, että puolustuspolitiikka pitää nähdä myös laajoja alueita koskevana kysymyksenä eikä vain omien rajojen suojeluna. Muutamat Nato-intoilijat ovat nähneet Islannin ilmavalvontaan osallistumisessa tien lähentää Suomea ja Pohjois-Atlantin puolustusliittoa. Mutta tämä tapahtuisi Venäjä-uhan kasvun hinnalla.

Niinpä osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan ei olisi turvallisuuttamme parantavaa hyötyä, vaan Nato-valtioiden pitää antaa itse huolehtia sotilasliittoon kuuluvien maiden turvallisuudesta. Nato-maa Islantia ei sitä paitsi uhkaa mikään, mutta Venäjän kyljessä olevan Suomen verkkoihin voi tarttua pulmia, mikäli kalastelemme vierailla vesillä.

Olisi suuri virhe antautua kyseiseen pullistelupolitiikkaan ja ottaa päälleen Islannin, Yhdysvaltain ja muiden Nato-maiden virheistä johtuvia ongelmia. Suomenko pitäisi taata – paitsi Euroopan rahaunionin koossapysyminen – nyt myös Pohjois-Euroopan turvallisuus yhdessä armeijaansa purkavan Ruotsin kanssa?

Paheksun syvästi Sdp:n puoluesihteerin, uimamaisteri Mikael Jungnerin kannanottoa, jolla hän ”on the air” puolustaa osallistumista Islannin ilmavalvontaan. Pahinta on, että tämä lähetystyö edustaa kirjoittajansa mukaan koko hallituspuolueen kantaa. Teksti paljastaa, millaista Jungnerin asiantuntemus oli jo hänen toimiessaan Ylen touhotusjohtajana, eikä se ole siitä yhtään parantunut. Olisi keskittynyt Yleisradion ilmatilanvalvontaan.

Jungnerin sooloilu on asiantuntematonta, sillä hallitusohjelmassa on sovittu, ettei Nato-jäsenyys ole ajankohtainen kaudella 2011–2015. Niinpä muiden hallituspuolueiden ja opposition pitää ampua kyseinen Nato-hanke alas olalta laukaistavalla it-ohjuksella ennen kuin se ehtii aiheuttaa suurempaa tuhoa.

Säästö, joka syntyy, jos Suomen koneet lentävät Islannissa, on tietenkin yhtä selvää kuin euromaiden velkojen takaamisesta syntyvä ”säästö”. Mutta kannattaisi ehkä tunnustaa taloudellisten seikkojen lisäksi ulko- ja turvallisuuspoliittisetkin näkökohdat.

Selvähän se, että mitä vähemmän asiantuntemusta, sitä parempi virka-asema. Nato-haukkojen kannattaa kuitenkin fokusoida katseensa jatkossa oikeisiin kohteisiin.