Epäluotettavat biseksuaalit

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen QX-lehti osallistuu biseksuaalisuudesta käytävään kiistelyyn kirjoituksella ”Biseksuaalit kohtaavat vahvoja ennakkoluuloja homo- ja lesboyhteisöissä”. Jutun on kirjoittanut kulttuuriantropolgi Jenny Kangasvuo, joka väitteli 2014 tohtoriksi Oulun yliopistossa tarkastetulla teoksellaan Suomalainen biseksuaalisuus – Käsitteen ja kokemuksen kulttuuriset ehdot.

Kirjoittaja paheksuu, että homot ja heterot välttelevät henkilöitä, joilla on sekä mies- että naissuhteita ja joiden seksuaalinen kiinnostus ja kanssakäyminen kohdistuvat molempiin sukupuoliin. Väitöskirjan alaotsikon mukaan aihetta on ollut tarkoitus lähestyä käsitteellisesti ja kulttuurinormeja kyseenalaistaen.

Tässä tehtävässä ei ole onnistuttu, sillä kirjoittaja ei ole ymmärtänyt, että biseksuaalisuuden käsite ja ilmiön olemus luovat biseksuaaleille käsitteellis-apriorisen maailmasuhteen, joka sisältää ainekset epäluottamukseen. Mikäli seksuaalinen kiinnostus kohdistuu molempiin sukupuoliin ja realisoituu myös käyttäytymisessä, voi yhden ihmisen kanssa pariutumisesta tulla vaikeaa. Monet ihmiset arvostavat ja tavoittelevat luottamusta.

Niinpä homojen ja heteroiden varauksellisuudessa kyse ei ole ”bifobiasta”, ennakkoluuloista eikä epäluuloisuudesta vaan siitä, että biseksuaalien oma käyttäytyminen voi johtaa luottamuksen menetykseen. Tällöin myös tutkijan narina siitä, että biseksuaaleja syrjittäisiin seuranhaun ja parinmuodostuksen käytännöissä, on perusteetonta ja turhaa.

Biseksuaalisuuden herättämä epäluottamus sisältyy itse käsitteen, ilmiön ja sen mukaisen käyttäytymisen olemukseen. Tästä puolestaan seuraa, että väitöskirjassa ja siihen pohjautuvassa lehtijutussa mainitut syytökset biseksuaalien diskriminoimisesta ovat kuin ilmaan heitettyjä savikiekkoja, joita jokainen ampuu ilokseen alas.

Joskus käy niin, että tutkijana esiintyvä ei ole ymmärtänyt tutkimansa ilmiön olemusta ja päätyy sen vuoksi harhapoluille muodostaessaan asiasta ennakkokäsityksen, jota hän yrittää puolustaa argumenteillaan. Hän siis rakentaa argumentaationsa hetteikköiselle suolle. Nyt on käynyt juuri näin.

Tästä taas seuraa, että kyseisellä tavoin tuotetulla tiedolla ei ole tieteellistä informaatioarvoa, ellei sellaisena pidetä sitä, että kirjoitus kertoo ihmisten tuntemuksista. Teos kirjaa biseksuaalien kokemuksia ja näkemyksiä, mutta työstä puuttuu teoreettisesti perusteltu lähestymistapa, jonka kautta ongelmien ydin voisi paljastua.

Ja se on, että biseksuaalisuus ei herätä luottamusta, koska se jo käsitteellis-apriorisena ajatussuhteena luo ainekset pettämiseen, hyväksikäyttöön ja epäreiluun kohteluun. Mikähän tässä on ollut niin vaikeaa ymmärtää? Ei kai vain tutkijalla ole oma lehmä ojassa tavalla, jolla tutkimuksesta on tullut omien intressien salaamista tai esittelyä?

Aihetta koskevasta kirjoittelusta voi oppia sen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kitinä kyvyttömyydestään kääntää jokien kulkusuuntaa on useimmiten täysin turhaa. Sitä on myös lesboparien pyrkimys hankkia lapsia ja kamppailla luonnon säätämää yhteiskunnallista todellisuutta vastaan. Se, että ihminen ei voi tasajalkaa hyppimällä tavoittaa Kuuta, ei ole hänen pihatantereensa eikä kohteensa vika.

Toisen huvittavan esimerkin nykyisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöpolitiikan vihreydestä tarjoavat polyamorisessa eli monisuhteisessa verkostossa elävät ihmiset. He pyrkivät omalla tavallaan vastaamaan epäilyksiin biseksuaalisten ihmissuhteiden toimivuudesta.

Yleisradion TV1:n aamu-TV:n ohjelmassa ”Kun rakkaita on monta” esiintyi kolmen nuoren trio, joka selitti elävänsä ”polyamorisessa suhteessa”. Asiaa politisoi se, että yksi heistä on Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Juho Heikkilä. Sofia Huikku puolestaan on nainen ja Aleksi Vesala transsukupuolinen, jolla on miehen nimi.

Biseksuaalinen puheenjohtaja oli siis uinut kahden biologisen naisen liiveihin ja keekoilee kukkona tunkiolla Yleisradion televisio-ohjelmassa. Toimittaja puolestaan esitti sen varovaisen epäilyksen, joka tulee myös monelle katsojalle mieleen: eikö teissä herää mustasukkaisuutta ja miten selvitätte sen?

Ymmärrän toki, että ihminen voi olla yhtä aikaa ihastunut useaan ihmiseen, jolloin mielihyvähormonien voima ohjaa sivuuttamaan mustasukkaisuuden kokemukset ja toisten ihmisten varjoon jäämisen kivuliaat elämykset. Ihmissuhteita pidetään koossa, koska läheisen menettäminen tuntuisi pahemmalta kuin sinänsä tuskallinen jatkaminen biseksuaalisessa, polyamorisessa, avoimessa tai muuten vain pöllämystyttävässä suhteessa. Näin on, kunnes parempi vaihtoehto löytyy.

Vihreille poliitikoille tyypilliseen tapaan 19-vuotias Juho Heikkilä selittää ongelmat elegantisti ja taitavin käsielein pois, ja hänelle kaikki asiat vaikuttavat olevan sovittelun, sopimisen ja neuvottelun varaisia. Samaan tapaan vihreät pyörittävät ydinvoimalla tuulivoimaloita silloin, kun ei tuule.

Mutta onnittelut kekseliäälle puheenjohtajalle, jolla on valinnanvaraa päästessään kiksauttamaan kahta neitoa ja suunnitellessaan juoksujärjestystä kalenterissaan ”aina maanantaisin”. Uskon, että tuolla organisointikyvyllä hänestä tulee vielä merkittävä vihreä poliitikko. Kannattaa myös nauttia paljon ja pian, sillä todennäköisesti (ja traagisesti) juhlat eivät kestä pitkään, vaan realismi tulee vastaan kiihtyvästi lähestyvänä maankamarana.